No miltä se nyt yleensä tuntuu kun eniten haluttu unelma toteutuu? Aika hemmetin hyvältä. Oon aina heikkona hetkenä antanut itteni haaveilla siitä miltä se vois tuntua saada se kirje että Dear Miss Aaltonen, welcome! tai että miltä se tuntuis kertoa kaikille. Nyt mä tiiän miltä se tuntuu, sikäli ku muistan ja ymmärsin, oli adrenaliinit aika koholla ja kaikki meni niin sumussa.
(Seuraavaks paras hetki koittaa tässä kahen tunnin sisällä toivottavasti kun pääsee sanoo pomolle että moido. Mulla on kaks duunia jotka ajaa mut aika totaalipiippuun, vaiks toki oon myös paljosta velkaa niille, mut loparien ottaminen tulee luultavasti olee aika orgasmista. Hähää! Tai no toisesta paikasta eli mun viikonloppuduunista jossa aiemmin olin vakituisena, kuus vuotta tulee kohta täyteen, niin oiskohan tää kuudes kerta ku lähen?)
Mä sain sunnuntaiaamuna siis kirjeen, vai meileiksikö nykynuoriso niitä kutsuu, London Metropolitan Universitystä. (Tää ei nyt anna mun linkittää tota, fiksailen sit fiksumpana päivänä.)
Olin salaa hakenut sinne keväämmällä, mut en ollut kertonut siitä ku ihan muutamalle koska mulla on jo vuosia ollut tapana innostuu muutaman kerran vuodessa vouhkaamaan et NYT mä lähden. En oo sitten kuitenkaa lähteny, aina on tullu semmonen olo et mites sit tää koti, miten mun tavarat, miten se ja se. Nyt vihdoin hetki tuntu niin oikeelta, tuntu et olin vihdoinkin oikeesti valmis. Kaikki kriisit ympäri maailmaa, ja se et 2012 pitäis maailma loppua (joo oon vähän tämmönen huruhare-tyyppi välillä) sai mut miettii sitä et onko tosiaa nii et jos maailam loppuu ens vuonna, mä oon nyt eläny sen niin ku halusin? Oon aina aatellu et en haluu kuolinhetkellä katuu sitä mitä en oo tehny, mut musta oli hyvää vauhtia tulossa se ihminen. Mulla oli meneillää kolmas vai ehkä neljäs burnout töissä. Sitte aattelin myös et vaiks maailma ei lopu, niin saatanhan mä jäädä auton alle tai vetää sellaset kämnit et siitä ei enää herätä darraa kärsimää vaan jotain ihan muuta, koskaan ei tiiä mitä tapahtuu ja ois kiva kuolla vaiks onnellisena. Jotenkin vielä se et Kilroy Travelsillä on opiskeluosasto myös, joka antaa ilmasta neuvontaa hakemuksen tekoon tiettyihin kumppaniyliopistoihin ja auttaa asunto-, tuki- ja muissa asioissa sit jos sut hyväksytään, niin se vielä antoi pontta et uskalsin.
Sitten laitoin ne paperit vihdoinkin oikeesti vetämään. Hakemus täytetään UCAS-sivuilla, joka on sähköinen hakemusjärjestelmä. Sitä oli helppo käyttää. Jos haki useemmalle kuin yhteen tutkintoon niin hakemussumma oli about 23 euroa (eli hakeminen maksaa). Sitten sinne täytettiin YO-todistuksen arvosanat, oma personal statement jossa kerrotaan et kuka oot ja miks oisit ansainnu sun opiskelupaikan, ja lopuks tarvitaan suosittelijan (esim. ope tai pomo) kirje. Mun ykköstyökaveri/esimies teki mulle ihanan suosittelukirjeen, ja mä tein joskus yöllä silmät ristissä ton oman kirjeen. Siitä ei tullut ihan sitä millaseks ne neuvo sen tekee siellä UCASin sivuilla, mut mä olin tyytyväinen - se kirje oli minä, se oli sitä mitä mä halusin sanoa. Laitoin mukaan vielä CV:n koska mun kouluajoista tosiaan on ehkä kahdeksan vuotta. (Oon nyt 26, syksyllä 27, ni mitä siitä tulee? Matikka ei ollu mun bravuuri :)
Vein paperit Kilroylle missä ne käänsi vielä mun YO-todistuksen. Perushaun takaraja oli mennyt kii tammikuun puolvälissä, mut ne ottaa takautuvia hakemuksia vastaan kesäkuulle asti. Mä laitoin omani maaliskuun lopussa. Kilroyn neiti (oon saanut sielt vaan superihanaa palvelua!) sanoi et se menee niin et jos jää jollekin linjalle peruutuspaikkoja, niin sit otetaan myöhemmin tulleet hakemukset huomioon. Et mä saan tietää heinäkuun puolvälissä jos jollekin linjalle mut on laitettu peruutuspaikan saaneeks.
No nyt mulle on heti ilmotettu et kaikki viis linjaa joille hain ni haluu mut :) Oon siis vaan aika hyvä, kai se pitää uskoo. Oon niin onnellinen! Kuten ehkä täst poukkoilevast päähännättömäst tekstistäkin huomaa.
Eli siis, takaisin sunnuntaihin jolloin tulin aamulla yötöistä. Aattelin keittää viel makaroonii ja sillä aikaa lukee meilit. Meilien joukossa on meili London Metistä, joka kuulosti ihan siltä et mut ois hyväksytty sinne. Sielt on tullut jotain tiedotemeilejä ni en heti tajunnu. Samoin kun hakemuksen on täyttänyt UCASiin, sulle pitäis tulla meiliin notificationeita kun joku juttu muuttuu sun hakemuksessa eli kun saat päätöksiä linjoilta. Mulle on tullut jotain tiedoteviestejä, ei muuta. Menin sit tsekkaamaan tuolta UCASista et mitä hittoa, siinä vaiheessa oli jo vähän hysteerinen olo ja nauratti ja oli ihan sellanen olo et ei oo todellisessa elämässä vaa jossai unisumussa. Se on vähän hankala järjestelmä, ja mulla kesti ikuisuus löytää ne mun tutkintovalinnat.
Niissä kaikissa viidessä luki et tervetuloa.
Siinä vaiheessa olin ihan töttöröö jo, plus 12h yövuoro takana. Olin ihan varma et tää on unta, mut et nautitaan nyt tästä unesta. Aattelin ensiks soittaa vaa parille ystävälle jotka tiesi et ylipäätään hain. Kiva aika toi pääsiäissunnuntai klo 8 alkaa herättelee ihmisiä :D Mut sit taas toisaalta, aattelin et tää on ehkä sen vert hyvä uutinen et viittii herättää.
Soitin siis ensin kahelle kaverille ja aattelin et saa riittää, soitan myöhemmin muille. Mut sit oli ihan pakko soittaa viel vanhemmille, tädille ja parille muulle kaverille. Se ihmisten reaktio! Parasta ♥ Vaikka ihan varmasti tulee haikeeta ja kesän aikana viel monta kertaa sanon et en haluu lähtee, ikäväst tulee niin suunnaton, ja totta kai läheiset miettii et mites se meidän Raivo-Sanna oikee pärjää, niin se miten mun rakkaimmat oli haikeudesta huolimatta niin onnellisia mun puolesta ja ylpeitä musta, niin se ihan pakahduttaa.
Että sellasta. Koulu alkaa 1.9. alustavan aikataulun mukaan. Mä sain ehdollisen tarjouksen noilta linjoilta, ymmärrykseni mukaan ehto oli vaan se et toimitan YO-todistuksen joka on siis toimitettu jo kerran, mut se Kilroyn tätikin (siis ihan nuoria tyttöjä ne on, mut miks niitä vois kutsua?) sanoi et ne välillä siel Metissä hukkailee juttuja. En oo viel keksiny minkä otan pääaineeks, ne on kaikki mainonta/markkinointi/viestintä/journalismi -komboja - eli mitä oon aina halunnu.
Tässä siis alkutilanne tälle matkalle! Fiilikset edelleen aika unfuckinbelievable, tuntuu et kohta herään ja tää otetaan multa pois, tai et joku menee ihan vituiks eikä täst tuukkaan mitää.
Lähen nyt ottaa lopareita, moikka!
