Pääsiäisbisse.

Terveisiä täältä keittiöstä! Juon kaljaa (yksin), äsken söin (patonkia ja mozzarellaa ja sipulia, onneks ei tartte pussailla ketään) ja nyt hengaan netissä pikkuhuppelissa. Että sellasta pääsiäistä mulle. Onneks ei ihan oo juhlan henki unohtunut, oon meinaan myös muistanut syödä kolme pääsiäismunaa tässä viikon aikana.

Tää ja ens viikko on koulusta lomaa, oon siis ollu vaan pitkää päivää töissä ja ens viikolla ihana pikkusisko tulee! Jeee!

Töissä on ollu... sanoisinko jännää. Ja kivaa. Vaikka mulla kotiin tullessa onkin joka päivä ihan idiootti olo. Tuntuu etten osaa tehä mitään oikein näistä mun uusista hommista (oon saanu lisää vastuuta ja tunteja). Tyyliin en osaa ees printata oikein. Tänään sit sanoin vähän tyhmän ja mauttoman kommentin pomolle, ja oli tosi huono omatunto siitä - laitoin sit heti viestii ku pääsin kotiin. Facebookissa tietty, koska oon niin vitun asiallinen. Eikä se oo vastannut. Ärsyttää aina oottaa vastausta johonkin viestiin mitä ite on miettiny pitkän aikaa et miten sen muotoilis, ja sitte vaa kärvistelee ja oottelee vastausta. Mut siitä oon ihan ylpee et joku omatunto sentää soimaa, eikä toi anteeks pyytäminen aiheesta oo mulle hankalaa, vaikka ehkä teen sitä myös syyttä. Anteeks-Aaltonen, voitte kirjottaa hautakiveen.

Ja vaa'alle tyypillisesti oon taas ihastunu VÄÄRIN! En kestä. Mä oon niin tyypillinen vaaka siinä mielessä et koko ajan ihastun, ne menee usein nopeesti ohi mut sit välillä jään kaukorakastelemaan ihan liian pitkäks aikaa. Ennätys taitaa olla kuutisen vuotta. Mut joo, tää on taas sarjassamme "Sanna herää nyt!" -osastoa. Huoh.

Meen röökille.

♥

Oon onnellinen.



More informative post coming soon to a blog near you!

(kuva weheartit)

Terveisiä baarista!

Kerrankos sitä sattuu, palkkapäivänä ja vanhaa tuttua toiselta puolen Suomea tavatessa.

(Tämä muuten ei ole mikä tahansa kalja, tämä on lomaolut @ Helsinki-Vantaa vähän ennen Hampurin reissua. Toivottavasti se ei loukkaannu siitä että näin arkisesti yhdistän sen torstai-kallioiluun.)

Tätä übertärkeää ja maailmoja mullistavaa postausta ei voi aloittaa muuten kuin turhalla postauksella. Eikun pohjustuksella.
Mulla on kaksi lähikauppaa, S-market (vaarallisen risteyksen takana) ja K-kauppa (lähellä, hyvin auki mutta pirnaleen kallis). Silloin kun kauppojen aukioloajat vapautui, niin tuo kalliimpi alkoi olla auki joka päivä klo 23 asti. Sitten, yhtäkkiä, kun eniten apua tarvitsin, aukioloajat katosi ovesta ja ikkunateipeistä ja olin hämmentynyt, ja yksin. (Tiedän etten ole ainoa hämmentynyt koska kerran yks mummo mun edessä kysyi aukioloaikoja ja myyjä joutui katsomaan kuitista, koska ei tiennyt.) Tänään sitten rohkeasti kysyin tupakkaa ostaessani (aika oli noin kello ennen kolmea viimeistä tuoppia lähijuottolassa) että moneenko olette auki, kun ei niitä aukioloaikoja enää ole. Myyjä sitten sanoi että 23 kuten aina, onhan ne tuolla ulkona.

Ja jumaleissön! Siellähän ne tarrat oli, ikkunassa! Toisella puolen katua/. Jos mä jukoliste tuun aina Porthaninkadun puolelta, niin miten mä voin tietää mitä lukee Toisen linjan puolella? En haloo mitenkään!

Anywho, pääsin sitten vihdoin epävarmuuden ikeestä ja menin kauppaan. Ja apua! tonnikalapalat öljyssä oli loppu. Otin sitten paloja vedessä :(

Keitellessäni äsken pussinuudelia (tiiättekö, sitä nuudelia pussissa, tai siis tietty olin ottanut pussin pois), niin yhtäkkiä vedestä tuli kolme öljypussia. Tää on maailmanihme! Sain siis tavallaan kuitenkin öljyä siihen tunaan. Mutta vielä tärkeempää, miks nää nuudelipussittajat piilottelee niitä toisia pusseja (koska ne isommat pussit on helppo poistaa pakkauksesta) sinne nuudelin sekaan? Mitä jos ne öljypussit ois räjähtäny, jos en oiskaan ollut kärppänä paikalla kauhani kanssa?

Toinen päivän Hyvä Juttu:
Mun duunin alakerrassa on karaokebaari, joka aukee siinä kolmen maissa. Ihan parasta käydä veskissä ja kuunnella aina (pidempään jos hyvä laulaja, lyhyempään jos oikein huono) miten alakerran idoleilla menee. Tänään, tyttöduon suoman elävän esimerkin kautta, tajusin että miten aina karaokessa jos yksi rivi menee vähän ketuille, ettei pysy rytmissä tai unohtaa sanat (joka on tosi helppoa koska sanathan menee tekstinä siinä alla), niin sitten se seuraava rivi mikä osataan, niin se pitää laulaa jotenkin ekstralujaa? Kompensoiko hyvinkin?

Öit.