tiistai 18. joulukuuta 2012

Everybody loves Sanna's iPrecious.

VOI JUMAVITTU MUN PUHELIN PÖLLITTIIN TAAS!!11!!!!

Hajoo pää. Ainakin nyt osas ihan suorinta tietä lähimmälle poliisiasemalle, ties mihin soittaa ja varata sen saakelin £100 että voi sit saada vakuutuksesta uuden. Täähän on meinaan tuttua hommaa, kaks pöllittyä puhelinta tässä huhtikuun jälkeen. Ei terve. Toivottavasti ne ei nyt ala miettii sitte että oon joku suuri vakuutuspetostelija. Puhelimen kanssa lähti just ladattu oyster-kortti ja yliopiston henkilökortti. Padam! Kaching!

Tällä kertaa olin suhteellisen tukevassa humalassa enkä ihan muista miten kaikki kävi, mutta mun seuraan yritti lyöttäytyä kadulla joku ällötys jonka sitten toivotin tervemenneeksi muualle. Käsi kävi taskussa ja tavarat lähti ja niin lähti ällötyskin. Suuri actionsankari Sanna lähti sitten ketterästi seuraamaan tätä tyyppiä ja huutoraivoten.

Poliisiasemalla oli söpöjä poliiseja, eikä mennyt ihan niin kauaa kuin viimeks. Hohhoh. Piti tänään peruuttaa työvuorokin koska koko päivä meni soitellessa sinne sun tänne että saa tehtyä ilmotukset määräajassa (48h sisällä pitää tehä kaikki). Että ehkä mä edelleen jatkan sitä kiskurivakuutusta jos nää merkit jatkuu.

Vituttaa niin hirveesti et pää hajoo. Ei oo kameraa, ei voi kuunnella musaa, ei saa facebookata orjallisesti, ei voi pelaa draw somethingia...

Et sellasta. Lähen torstaina Suomeen ja palaan tammikuun 7.pv eli huonoks havaittu hiljaiselo blogissa jatkunee. Yritän jos vitutukseltani jaksan niin ajastaa jotain postauksia.

Oottelen tässä et Anne tulee töiden jälkee piipahtaa, aattelin kokeilla chicken kormaa pastan kanssa - ja ei siis kanalla vaan noilla Quornin leikkikanoilla. Siitä tulee valtava suksee tai sitten ei. Onneks on aurajuustoa kunnon köntsä niin eiköhän se pelasta!

perjantai 14. joulukuuta 2012

Comeback.

PAIKOILLANNE - VALMIIT - HEP!

Nyt saa heittää mädillä/homeisilla vihanneksilla/hedelmillä maailman paskinta bloggaajaa.

Anteeks oikeesti että oon ollut hukassa näin kauan. Mieltä on kyllä ehottomasti lämmittänyt kommentit että postaa pian ja tuu takas - kiva tietää että on kaivattu ja jaksatte vielä käydä kattomassakin et onko täällä mitään elämää :) Lämmittää vanhan akan sydäntä. Toivon, luvata en uskalla, että tahti tästä taas kasvaa.

Ehkä ootte jo sen verran päässeet mun pään sisälle, et huomaatte miten mun mielialat heittelee tajuttoman upeesta helvetin hirveeseen? Kattelin että viimeks kun oon postannut niin oon taas ollut niin fiiliksissä koulun alusta ja elämästä täällä että. Ei mennyt ihan noin nää kaks kuukautta. Siis mitään pahaa ei oo tapahtunut, on vaan ollut jotenkin henkisesti aika rankkaa taas miettiä et missä elämä on ja mikä on minkäkin tarkoitus vai onko sitä ees. Tää toka vuosi koulussa oli kans aika rankka isku vasten kasvoja, tai siis stressikäyrät (varmaan tosi iso ylläri mun tunteville...) on taas kohonneet jonneki Plutoon asti. Pluto parka, ei oo enää ees planeetta ja silti joutuu kärvistelemään yhen Stressi-Sannan kanssa.


Teen nyt vaan kaks päivää viikossa duunia, ja sit loput kolme oon koulussa. Viikonloput on lähinnä menny kouluhommia pakertaessa, ja niitä ennen luonnollisesti vitkutellessa - oon kyl luonnonlahjakkuus siinä. Jotenkin aina illalla ku on tullut kotiin niin ei tuu yhtään mieleen tää blogi, haluis vaan kaatuu sänkyyn mut silti pitää tuijottaa ainakin yhteen asti yöllä jotain tyhjää word-dokkaria mikä sentään on tallennettu koulutehtävän nimellä.

Joo, onhan tässä maailmassa superihmisiä joilla on perhe ja työ ja sosiaalinen elämä jos toinenkin JA vielä blogikin, mut mä en oo superihminen. Oon vaa supersize me.


Mut siis joo, tänään oli vika koulutunti, viime perjantaina sain vikan tän lukukauden kouluhomman ja näillä näkymin vikan itsenäisen työn tältä vuodelta ehkä!) valmiiksi - ihana kun tietää et jatkossa on vaan ryhmätöitä hyvien, luotettavien tyyppien kaa, ja kivoista aiheista. Ens viikolla oon kaks päivää duunissa ja sit torstaina koto-Suomeen. Aaah. Just nyt on suhteellisen hyvä fiilis, pitäis vaan paketoida lahjat ja siivota ja kirjottaa joulukortit, mut se on kivaa - ai joo, ekaks pitäis ehkä raivata tää sikolätti. Sitten voin ehkä näyttää huoneesta panoramakuvia nyt kun ahkeran harjottelun jälkeen osaan käyttääki tota toimintoa :D

Katon oikeesti tässä samalla mun kalenteria ja kuvakansioita, että mitähän mä oon puuhaillut nää yli kaks kuukautta. En tiiä pitäiskö postata jälkikäteen vaikka mistä vai vaan alottaa tavallaan puhtaalta pöydältä ja kertoo et mitä nyt tapahtuu. Toisaalta tässä on kyllä tosi kivojakin juttuja ollut aina välillä, et katotaan mitä mun inspiraatio sanoo.


Ai niin! Täällä on nyt tänään vedettu talven ekat lipat. Sinänsä nolosti koska ei kyllä ollut ollenkaa liukasta enkä ollu ees kännissä. Minkäs sitä voi jos omat jalat ei tuu keskenää toimeen. Polvessa reikä ja verta tuli ja vähän sattuu. Onneks mulla oli söpö yleisö ni ei menny hukkaa mun jalopeuramainen kompurointi kontilleen.

Mitä teillä kuuluu? Ja kiitos ihan hirveesti et ootte jaksanu mukana ja kysellä perään ♥ Voinko jotenki palkita teitä?

Kuvituksena on kivoja kuvia, taattua iPrecious-laatua.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Syöpöttelyä!

Jankutan vieläkin tästä et mun murut oli täällä juhlimassa mun synttäreitä. Tiiättehän miten matkalla pitää aina kuvata ruuat ja juomat? Täältä niitä nyt piisaa. No parit peruspitsat ja pastat ja enkkubrekut jäi kuvaamatta :(

Väliajoiksi, ettei ihan ähkyä tuu, niin laittelin kuvia muuten vaan hyvistä hetkistä. Ystävät on parhautta.

Kentällä vähän jännitti. Heiluin tollasen sydän-kyltin kanssa mikä kyllä keräsi katseita. Pari suomalaista turistia jopa huusi että moro. Sitten, IIIIK, myös Jedward oli kentällä ja ah ne oli niin söpöjä :D Nekin vähän katteli sillä silmällä et mites toi fani tietää et me ollaan täällä.



TGIF toimii aina. Sieltä saa myös ämpärinkokoisia margaritoja.



Etiopialainen oli aivan ihana uus tuttavuus! Ruoka oli mausteista ja täyttävää. Tarjoilija yritti tuputtaa meille injeera-leipää minkä kanssa ruoka perinteisesti syödään, mutta vaikka se oli very slightly sour dough niin se OLI SILTI SOUR eli itsepintaisesti kieltäydyin ottamasta sitä.


Jostain syystä koettiin kovia vaikeuksia löytää pubiruokaa mutta onneksi sekin suuri päivä koitti.



Täytekakkua teki allekirjoittanut. Täällä on kakut sellasia sokerikuorrutettuja mistä en oikeen tykkää, niin halusin tehä tollasen perinteisen suomiherkun. Tosin tein ton pohjan kaks kertaa koska en tässäkään kämpässä ihan heti ymmärtänyt että mikä ero on uunin grilli- vs. uunivastuksella... Mutta oli ihanaa! Laitoin väliin perinteisten hedelmien ja herkkukerman lisäksi innovatiivisesti ricottaa mihin oli sotkettu vauvan omenasosetta ja kanelia, ja voi morjens että oli herkkua.



Vika illallinen vietettiin ihanassa tapaspaikassa, omnom. Piti laittaa toinen pöytä jatkoks kun meidän ruuat ei oikein mahtunu.


Ah, mikään ei oo kyllä niin nautinnollista ja onnellista ku viettää pitkä ateriointi huonolla huumorilla varustettuna parhaiden ystävien kanssa.

PS. Mua laiskottaa, eli jos haluutte paikkojen nimiä niin kyselkää :D

maanantai 8. lokakuuta 2012

Synttärit lontoolaisittain.

Mun täkäläisenä hippapäivänä sukulaispoika ja sen ihanainen parempi puolisko tuli meille etkoilemaan ja kokkiopiskelijoina loihtivat yhen parhaista aterioista mitä oon ikinä syönyt! Nyt oonkin sitten ihan koukussa muun muassa viikuna-vuohenjuustosalaatiin, paistettuun butternut squashiin ja sellaseen possutaikinakermakastikepaistinyyttihommeliin.



...Sille on kyllä ehkä joku ihan oikea nimi.

Tästä lähettiin sitten lähibaariin (sinne missä on ne mahtavat £2.80 tuopit) ja tavattiin lisää kavereita. Bussilla Camdeniin ja siellä sitten aamuun asti jossain täyteen pakatussa pubiklubissa.






Oli ihan mahtavaa. Vaikka oli tosi rankkaa kun murut lähti täältä, oli kiva huomata että kyllähän täälläkin on ihania ihmisiä ympärillä.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Disco Ensemble!

Mun yks eniten lempparibändeistä ikinä kävi Lontoossa pitkästä aikaa ja sovittiin treffit. Tai no mä sovein niiden kaa. Oli kivasti vielä just ennen synttäreitä.

Kuvat on vähän huonoja koska vaikka DE on maailman paras livebändi, se on samalla maailman paskin livenä kuvattava bändi.


Pojat oli ihkuja. Musa oli mahtavaa.


Oikeestaa halusin vaa kehuskella et näin ne livenä taas. Tähän loppuun juutupetan pari mun lempparin niiden uudelta levyltä. ROK!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

School's in for Autumn!

Kukkeliskuu!


Eka koulupäivä takana ja olipas ihan superkiva palata koulunpenkille. Tällä lukukaudella on tosi mielenkiintoisen kuulosia kursseja, pää ihan jyskyttää (jee kerranki muusta ku darrasta) ideoita ja inspiraatiota. Mulla on myös mun suosikkityyppien kanssa melkein kaikki kurssit, mikä on tosi kiva koska viime keväänä just senkin takia oli jotenkin niin paskat fiilikset koska ei melkein ketään kivoja tyyppejä ollut samoilla kursseilla. Kiva sitten yksin ähkiä jotain maailman tylsintä paskakurssia. On myös ihanaa että mulla menee ehkä just ja just vartti kävellen kouluun.

(okei, antakaa maksimissaan viikko niin oon taas perusvittuuntunut)

Tällä hetkellä kuitenki tuntuu että toi on kyllä niin omaa alaa kuin olla ja voi. Paljon tulee olee hommia ja varmasti stressitasot kohoaa vähintään kuuhun asti, mut nyt on kyllä ihana palata opiskelujen pariin vaikka työt jatkuukin näillä näkymin, muutaman viikon vuorossa.


Mitäs sinne kuuluu? Mulla tosiaan rakkaat ystävät Suomesta oli käymässä, sitten kun selvisin kyynelfestareista niiden lähdettyä niin vietettiin synttäreitä täkäläisten kaiffareiden kanssa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Moi moi vain.

Maanantai! Sataa! Menkat!

Paras päivä pitkään aikaan siitäkin huolimatta, koska mun suosikkimurut tulee tänään tänne melkein viikoks juhlimaan mun synttäreitä (täytän 23 jos joku kysyy). Ei haittaa mikään!

Keskityn kyhnyttämään noiden murujen kanssa eli blogissa on entistäkin hiljaisempaa. Onneks Areenalta näkyy taas Satuhäiden uusintoja (myös ulkomaille) niin voitte sillä korvata yleensä täältä hakemaanne myötähäpeän tunnetta.

torstai 20. syyskuuta 2012

Cally Festival.

Viime sunnuntaina piipahdin tässä ihan vieressä Caledonian Roadilla järkätyllä Cally Festivalilla. Siellä oli kiva sellanen kylätapahtuman fiilis.


Valitettavasti oon yllättäen peeaa ja yksin en keksiny hirveesti ilmasta tekemistä, mutta oli kiva käydä pikasesti fiilistelemässä tunnelmaa. Lapset oli sulosia, tuoksut huumaavia ja sitä rataa.


Siellä oli siis ruokakojua, sulosia lapsia, musiikkia, mielettömiä käsitöitä (oisin nii halunnu vaikka mitä!) ja kaljaa. En juonut.


Siellä oli myös sotaveteraanien koju, meinasin heti alkaa itkemään ni piti kattoo toiseen suuntaan.

Siellä toisessa suunnassa oli onneks tällanen söpöliini. Se lauloi Bob Marleya.


Sitten tulin kotii tekee vuohenjuusto-perunamuusia ja kattomaan Frendejä ja juomaan teetä.

Mun elämä on yhtä juhlaa.

PS.


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

She can cook, she can assembly furniture!

Otsikkoon lainasin tökerösti ystäväni kommenttia Facebookissa. Kyllä, musta on tullut sekä uskomaton kokki että mieletön remppareiskaliina!

Oon vahingossa unohtanut mun työkaluboksin entiseen kämppään, joten yritin ruuvailla liian pienellä ruuvarilla, kuorimapuukolla, mutterivääntimellä, saksilla, veitsellä, pinseteillä ja voimapihdeillä kunnes kämppikseltä onneks löyty oikean kokonen ruuvari. Siinä välissä ehdin jo kasata meidän toimintakyvyttömän porakoneen, harmitella omani luovutusta Suomesta lähtiessä ja soittaa iskälle että miten korjataan akkuporakoneen laturi joka ei lataa.




Oon haaveillut tosi tosi kauan tollasesta vinosta hyllystä, joka mielellään ei ois puuta. Tai no jos ois puuta ni ois semmonen antiikkitikapuuhässäkkä. Nyt mulla on sellanen! (Notta kiitosta vaan, Ikea.)



Tarvein myös koulupöydän. Tohon valkoseen levyyn vielä kun laitan jonku kivan mustan sisustustarran niin terve!


Rakastan pöllöjä. Ja jouluvaloja. Tällainen ihme irtos alle kolmella punnalla pari viikkoa sitten Seven Sisters Roadin salakujan car boot salesta eli kirppikseltä. Oon haaveillu jouluvaloista siitä asti ku edelliset meni rikki, mutta en ois ikinä voinu kuvitellakaa et ne vois yhistää pöllöihin! Tää on tavarataivas jos joku.

Seinälle vielä vähän valokuvia pikku-Sannukasta ja rakkaista sukulaisista - mä olin joskus söpö! Mitä tapahtui?


En ehkä lähde mun huoneesta ikinä enää. Bonuksena se että mun tietokone tuntuu Macilta tossa pöydällä, ehkä toi valkoinen väri jotenkin harhauttaa.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Easy like a Sunday evening.

Tällasissa tunnelmissa eilen.


Join teetä ja kuuntelin The Smithsiä ja haistelin avonaisesta ovesta syksyn raikkautta.

Lauantaina oli vähän erilaista...


Dagen efter, anyone?


Vaikka mulla ei ookkaan kuin alle parikymmentä lukijaa, niin jotenkin alkaa vähän jännittää avautuminen. Tai siis nytkin olis pari asiaa mistä haluisin puhua, mutta jotenki se hirvittää kun ei tiiä et kuka tätä kuitenkin salaa lukee. Etten voi anonyymisti avautua täällä vaikka ihmisistä joita joku siellä ruudun takana saattaa tuntea. Tai etenkään mun omista viime aikasista idiotismeista, ettei sitten vaikka joku sukulainen siellä kuole kauhusta että millasta mun elämä on. Oon tässä miettiny että pitäiskö perustaa joku salasanalla suojattu blogi missä vois avautua sitte ihan kunnolla, eikä heitellä omaa naamaa ja nimeä sinne joka väliin. Toisaalta oon niin laiska tänkin blogin kanssa ettei siitä tulis mitään. Eikä tarkotus nyt oo todellakaa hehkutella et hahaa, mullapa on huiseja salaisuuksia että kaikki kyselis että mitä mitä, vaan jotenkin vaan ahistaa kun haluis kirjottaa siitä mikä mieltä painaa mut ei jotenkin kehtaa. Asiat kun on netissä niin ne on täällä aina.

Jopa naapurin kissa katsoo mua syyttävästi.


Te lukijat, joilla on blogi - mihin te vedätte rajan? Onko teillä omia salaisia päiväkirjoja?



sunnuntai 16. syyskuuta 2012

M&M.

Rakastan mainoksia. Rakastan musiikkia. Aika usein bongailen uutta musaa mainoksista, ja vietän tunteja googlaillen että mikä biisi soi missäkin. Oon löytänyt ihan mun lempparibiisejä milloin mistäkin Adidaksen mainoksesta.

Google Chromen mainoksesta:
(tää mimmi taitaa muutenki olla melkosen mainio)



Sony Xperian mainoksesta:
(erityispeukku tolle laulajalle, kivat geenit sillä)



Ikealta:
(tai no oikeastaan tää on alkuperäisversio siitä biisistä mistä en löytänyt tota mainosversiota)



Iskikö mikään?

En muuten valitettavasti saa mitään mielettömiä (tai sanoisinko muikeita) sponssimiljoonia minkään näiden yritysten mainitsemisesta. En muuten myöskään tykkää Eminemistä enkä m&m-karkeista.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Operaatio kesäkeitto.

Tässä nyt ehkä on käynyt pikkuhiljaa ilmi etten ole mikään kodin hengetär, ainakaan keittiössä. Tykkään kyllä syödä ja notkua jääkaapilla, mutta se varsinainen ruuanlaitto ei oo ihan mun bravuureita.

Paitsi nyt! Oon menestyksekkäästi kokeillut viikon sisällä KAHTA eri ruokalajia, ja tää suksee on noussut hattuun. Monen vuoden projekti "Uskallanko kokeilla aidon risoton tekemistä?" alkaa siintää jo lähitulevaisuudessa - nyt on soppakuutioita JA valkkariakin. Tiedän, tiedän - melko uskomatonta että Sannalla on valkkaria eikä se juoppo oo vielä tenuttanut sitä, mutta siinä kävi niin että kun tämä Operaatio Kesäkeitto alkoi niin aattelin että jos siemailee viiniä samalla niin automaattisesti ruuanlaittotaito paranee. Sitten unohdin sen loppupullon ja nyt ees minä en uskalla sitä enää juoda kun on viikon ollut avattuna jääkaapissa. Että ehkä tässä vielä joku päivä saadaan risottopostaus! EHKÄ.

Noniin, tais mennä vellit ja soosit sekasin tai ainakin levitä. Mistä mä puhuin?

Niin se kesäkeitto! Oon elämässäni kerran tehnyt kalakeittoa, se ei ollut herkullista, ja nyt vähän aikaa on tehnyt ihan hirveesti mieli kesäkeittoa. Äitin tänne saaminen oli hankalampaa kuin kauppaan meno (äippä toki antoi henkistä tukea ja maittavia ohjeita puhelimitse) joten reippaasti, rohkeasti ja hivenen peläten päätin tehdä sitä itse.

Jukoliste, tyypit! Se oli ihan tajuttoman hyvää! Sellasta että taju lähtee. Nauroin kun maistoin sitä ekan kerran - se näytti oikealta ja maistui taivaalliselta. Mun kämppiksiä aina naurattaa kun ne tulee keittiöön ja mä oon siellä, oon joko kokkaamassa tonnikalanuudelia tai mahdollisesti yltiöonnellisena ja ylpeänä itestäni just kokeillut jotain uutta.

Kattokaa nyt sitä!


Mulla oli siis
- kasvisliemikuutio (eka kerta kun ostan kuutioita ikinä!)
- pottuja
- maitoa
- voita
- mausteita (kaikkii hyviä, kuten aromisuola ja paprika)
- kukkakaalia pussi
- kasvissekoituspussi (purjoa, porkkanaa, sipulia, lanttua)


Ekaks kiehumaan toi kasvissekoituspussi koska lantussa kestää ihan törkykauan. Keitä ne puolikypsiksi about, sitten potut sekaan. Kun melkein on jo muikeaa niin kukkakaalit sinne kans.


Sitten toi kuutio.


Nyt se maito sitten, sillä tavalla että tulee kivan valkoista (ei rasistisesti). Ja nokare voita!

Sen jälkeen kaadat vähän keitinvettä pois koska sitä on kuitenkin liikaa eikä maito mahdu. Avot.


Okei, eihän se ihan oikealta ja perinteiseltä sommarsopalta näytä. Piti vähän soveltaa koska kaupassa ei ollut ihan kaikkea, ja kesäkeittoonhan voi vähän viskoa mitä vaan. Olin tarjoushaukkana myös liikkeellä eli punnan kasvispusseja tarttui kyytiin.

Ainoa asia mistä muistuttaisin on se että kannattaa leikata ainekset pieniksi. Sellaisiksi kerralla suuhun meneviksi. Helpottaa näppärästi syömistä. Ai niin ja ainakin toi OXO murenee tosi huomaamattomasti. Sotkuisesti. Pöydälle. Lattialle. Varovasti sen kanssa.


Aikaa tähän meni ehkä 50 minuuttia, mutta se on luultavasti vaan ton lantun vika. Ens kerralla laitan vaan vielä enemmän kukkakaalia ja sitten niitä herneitä. Ja purjoa. Ja perunaa tosi tosi paljon.

Erityisen voitokkaan tästä kokeilusta tekee se, että väliaikatietona päivitin Facebookkiin aika monta oppimispointtia koska kuvittelin että asiat meni väärin, mutta lopputuloksena ei ollutkaan yhtään virhettä. Oon mainio!

... Niin että mitenkä pitkän selostuksen sitä sitten saa siitä että teki kesäkeittoa? Mahdollisesti pidemmän kuin avokadopastasta, joka on tää toinen uusi ihmeruoka jota osaan tehdä.

Uppooko soppa?

Arvoitus.

Kuka keksii alla olevista kuvista Sannan lemppari-kuvausaiheen? (Siis sellaisten kuvien jälkeen jotka otetaan puunlehdistä alhaalta päin niin että yllä näkyy aurinkoinen taivas. Voin tehdä havainnollistavan esimerkkipostauksen jos te taidefanit sitä vaaditte.)




Voittaja saa esittää postaustoiveen. Mieletön palkinto, osallistukaa kaikki!