Kela ♥

Ajattelin tehdä tänään semmosen oikeesti hyödyllisen ja järkevän postauksen opintotuista, hakemuksista, muuttamisesta, semmosesta. Kävikin ilmi että on yksi vielä tärkeempi neuvo jonka haluankin heti jakaa:

Kelan opintotukineuvonta koko tutkintoa ulkomailla suorittaville on auki kesällä ma-to klo 13-16. Ei siis torstaisin klo 16:10, tai perjantaina, mihinkään aikaan.

....Onneks meillä on kohta töissä huipputärkeä skumppapalaveri aiheesta sähköpostin allekirjoitus.

Ikäloppu.

Mulle iski ikäkriisi äsken. Ihan kirkkaalta taivaalta. Se iski, ja nyt mä oon tosi ahdistunut. Vanhemmiten kattokaas kun kaikki tunteet vahvistuu.



Mun perheen naisilla (eli äiti ja täti, ei siis mun tyttäret, tai lapsenlapset, vaikka mun iän puolesta niitäkin molempia pitäis kohta olla) on aina ollut tapana valehdella ikäänsä, mikä on musta slightly naurettavaa (tai siis oli), viimeistään siinä vaiheessa kun mun äidistä tuli mua nuorempi.

Mutta nyt, oikeestaan parin viime vuoden aikana, oon alkanut ymmärtää ettei se välttämättä väärin oo. Näytän ihan kakaralta ja multa edelleen aina kysytään paperit, ja vähän kuvittelenki että oon ikuisesti 7vee (ja poika). Mutta kun en oo! Siinä vaiheessa kun reilaa hienosti ympäri Eurooppaa yksin, ja hengaa hostelleissa ja tajuaa että muut on syntyny eri vuosikymmenella kuin meikä, ja ne kysyy että minkä ikänen oot, niin ei sitä viittikkään yhtäkkiä sanoa että no 26, kohta 27. Siitähän vois päätellä sen totuuden että tuokin puumahuuma täällä elää nuoruuttaan säälittävästi uudelleen, että mikä pervo sekin on.



Niin sitten, kun kukaan ei ikinä arvaa mua yli 23-vuotiaaks, päätin että Lontoossa aion sanoa että juujuu, 23. Paitti nyt tajusin et sekin on vanha.

Eli heippa vaan kaikille, mun nimi on Sanna, mä oon 21 vee.

(Ja vähän syvällisemmin ajateltuna, niin mua harmittaa että miksei mun elämän suunnitelma A voinut toteutua? Oisin tässä vaiheessa jo puolen maailman valtias. Oon haahuillut siellä täällä, vähän harrastanut burnoutteja ja muuta, ja nyt kriiseilen et kehtaanko ees mennä yliopistoon tällasena fossiilina. Vähänkö ois nyt ihanaa olla parikymppinen ja saada nyt jo se mitä eniten on halunnut? Okei, elämä opettaa, ja hienoja hetkiä on koettu, ehkä mä en ois tässä vaiheessa ja tilanteessa jos oisin parikymppinen. Mä oisin baarissa. No okei, olin eilenkin, ja joku meidän uus tuttavuus Terho arvioi meitä 19-vuotiaiksi.
Huh, helpotti vähän.)

VITUTTAA.

Voi jumavittu mitä paskaa.

Niin, hyvä Sanna, kannatti tosiaan ajatella positiivisesti! Oli taas sen arvoista! "Moi vuokraisäntä, mä muutan pois, mun kaveri haluu tosi paljon muuttaa tähän, se varmaan käy, teidän ei tarvi järkätä näyttöjä tai mitään vaan voidaan vaan sopii näin suoraan eikö? (Ja samalla mä voin jättää osan kamoista tänne ja ei tartte jotain pesukonetta kantaa minnekään ja reväyttää selkää)"

Sitten ootellaan, ahdistutaan, ootellaan, tässä nyt meni kuukausi että kaksi miestä päättää kumpi niistä päättää. Kaikki vaikutti paperilla niin selvältä ja hyvältä, et en yksinkertaisesti keksinyt et miks ei onnistuis.

No miehet tunnetusti on hankalia eikä niitä voi ymmärtää.

Mut joo, ei siis onnistu. Nyt voi sitten kuukauden ajan yrittää järkkäillä avoimien ovien hetkiä himassa, toivoa et joku kaveri ottais jotain huonekaluja ja ehkä yrittää myydä siellä huuto.netissä jotain.

Mä tavallaa arvasin et näin käy, koska joku menee aina vituiks, mut se vaan tuntu niin selkeeltä ratkasulta et tuudittauduin siihen virheelliseen turvallisuuden tilaan. Mitä tästä taas opimme?

Ahistaa muutenki ihan hirveesti. Oon kotona kipeenä ja ei jaksais yhtään mitään. Eilen telkkarista tuli mun ykkös-itkubiisi (oon niin vittuuntunut et jaan sen nyt tässä) miljoona kertaa ja sit vaan makasin sohvalla ja itkin. Toi vois kuulostaa hyvältä suunnitelmalta myös tälle päivälle. Paitsi et oon niin kipee etten jaksa mennä kauppaan, mut vessapaperi on loppu, eikä mulla oo mitään mihin niistää. Ah miten hyvin mulla menee. Tekis mieli sytyttää tää kämppä palaa ni ei tarvis miettiä muuttoa (kiva kun nyt kirjotin ton niin eiköhän täällä kohta joku kipinöi ja sitten tota lausetta voi poliisit käyttää todisteena).



PS. Hei ihan oikeesti. vittumitäpaskaa. Tiiättekö sellaset päivät ku kaikki kaatuu niskaan ja ihmiset on kamalia ja tekis mieli heitellä tavaraoita?

Mystinen maailmanlopun meininki.

Huhhuh. Olipa yö! Mikä siinä on että onnettomuus tulee onnettomuuden työ, raha tulee rahan luo, ja näköjään kaikki friikkeydet tulee omituisuuksien luo? Tuntuu että tää kaupunki oli ihan sekaisin viime yönä. Kulosaaren ja Kalasataman välinen silta paloi viime yönä, ja aamulla kun lähti duunista ilma oli täynnä savua. Jotenkín mystistä, pelottavaa, kaunista - vähän kuin ois ollut maailmanlopun laidalla.



Pakko vetää päivän raivo. Iltiksestä luin tän järkyttävän uutisen. Jostain syystä menin jopa lukemaan Iltiksen ja Hesarin keskustelupalstaa.

Mitä vittua, ihmiset!

Upeeta että pikkutytön tragedia on teille vaan keino ilmaista hohhoh-sarkasmia, provoisointitaitojanne, maailmanpelastaja-suvaitsevaisuuttanne tai jopa epäillä että koko homma on keksitty. Näin tasan yhden kommentin missä ei keskitytty joko a) haukkumaan näitä yöntimoja tai b) haukkumaan niitä jotka haukkuu yöntimoja. Yks ainoa kommentti kysyi että mites tän tytön oikeudet? Toivon sydämestäni, että tällä pikkuisella on asiat ookoo ja joskus pääsee tommosesta traumasta yli.

Fiilikseen sopiva tuutulaulu:


P.S. Ne juustoleipätikut on mun uus obsessio - niin hyvää!