sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Halloween.

Olipa kiva olla kotibileissä.















perjantai 28. lokakuuta 2011

Mitä teen nyt?

Aattelin että teitä kiinnostaa ihan homona (no offence) et mitähän se Sanna tekee just nyt. No mä kerron.

Äsken siivosin huoneeni. Sisustelin vähän uudella taululla jonka toin Suomesta. Kaks äitin antamaa Kiroileva siili -mukia löys myös tiensä keittiön kaappiin. Samalla hokasin et unohdettiin eilen viedä kierrätysroskis ulos, eli nyt eletään taas viikko roskavuorta vältellen.

Pesin pyykkiä ja nyt ne on kuivurissa. Toivottavasti mun Chase Hunter -ruutupaita kuivuu ennen kello kuutta. Silloin meinaa mun kaveri(t) tulee tänne etkoilee ja sit mennää bileisiin. Superjee.

Seuraavaks pitäis imuroida ja tiskata. Kiinnostaa tosi paljon, ihan aloin tätäkin postausta tekee mieluummin.

Eniten tekis mieli avaa yks bisse, mut en haluu tuhlaa niitä. Kiva kun brittitili ei näy verkkopankissa reaaliajassa, et on vähän herran haltuun paljonko siel on rahaa.

Et semmosta. Mitä sä teet just nyt? (paitti luet tätä tai kommentoit, mitä toisaalta hyvin harva tekee, oon huomannu, sad face)

torstai 27. lokakuuta 2011

Not the shittiest times I've had.

Oonko ehkä aiemminkin maininnut et elämä on nykyisin vuoristorataa? Yhtenä päivänä itkettää ja seuraavana raivostuttaa.

Onneks on myös niitä päiviä et on tosi onnellinen olo.

Ruåtsalainen kurssikaveri järkkää perjantaina synttärihalloweenpippalot. En ees tajunnut miten iso juttu se täällä on, eilinen menikin sitten ettiessä epätoivoisesti asua. Niin, no ekaks piti keksii se lennosta.

Arvaatteko mikä mä oon?





Samainen ruåttalainen heitti läpällä et tahtoo suomalaista lakua lahjaks. Kantsi kerrankin eksyy terveyskauppaan.



(Okei itelleni ostin kaks ja neljä lahjaksi. Söin vahingossa kolme. Onneks ne oli rapiat 50p kipale! Rakkautta. Nyt on sitte lakuöverit.)

Sain väliaikapalautetta yhestä tehtävästä.



Eilinen vietettiin kämppiksen kaa Brick Lanella, jossa olin ekaa kertaa ikinä. Oltiin ajoissa liikkeellä koluumassa second hand -kauppoja (jotka oli yllättävän kalliita ja pienikokosia, as in en mahu mihinkään), joten oli ihanan epätungoksista. Käytiin lounastamassa ja lopuks hengailtiin lähipubissa. Tosi kiva päivä!

Sunnuntaina ois sitte vielä kurssiryhmän yhteinen illallinen, mikä vaikuttaa tosi kivalta, meillä on yllättävän hyvä ja tiimihenkinen ryhmä. Koulutehtävät on ihan tosi hyvällä mallilla, maanantaina pitää palauttaa yks, ja seuraavat palautettavat on kans kohta about valmiita, tai ainakin päässä suht hyvällä mallilla, eli voin sitte keskittyä viihdyttämään Suomesta tulevia muruja parin viikon päästä ♥

Koulutehtäviä on ollut kiva tehä. Aiheet on mielenkiintosia, ja mulla on ollut muutaman vapiksen putki, eli oon aamusta iltaan vaan kuunnellut opiskeluun soivaa mussaa, kitannut kahvia ja näpytellyt menemään. Ihanan inspiroivaa! Tätä mä kaipasin niin.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Mikä v*tun media?

(Otsikko lainattu entiseltä kollegalta joka tolla tavalla kuvasi suhtautumistaan aiheeseen teininä.)

Mä suoritan kolmen vuoden kandia London Metropolitan Universityssä. Mulla on yhdistelmätutkinto, eli joint degree, Advertising & Marketing Communications and Media Studies. Toi AMC on siis yks kokonaisuus, joka on tavallaan mun "pääaine" ja kurssikaverit sieltä on tavallaan kotiluokka, ja "luokanvalvoja" on tosta aineesta kans.

Yks lukija kyseli mitä se media studies tarkalleen ottaen on, että opiskelenko journalismia vai telkkaria vai mitä. Itse asiassa toi media studies on, ainakin nyt vielä, jotain ihan muuta :) Se on faculty of applied social sciences (about yhteiskuntatieteellinen suomeks?) alla. Ja aika paljon nyt on ainakin keskitytty mediaan yhteiskunnalliselta kantilta, miten se on muuttanut yhteiskuntaa, muuttaako yhteiskunta mediaa ja sitä rataa. Tykkään tosi paljon tosta, kun aina on yhteiskunnalliset jutut kans kiinnostanu. Eli tavallaan niinku opiskellaan median vaikutusta yhteiskuntaan.

Tällä lukukaudella mulla on media studiesin puolelta kurssit History of Mass Media ja Trends in contemporary society. Toi menee kivast AMC:n kanssa, tuntee ainakin kohdeyleisön sit lopulta hyvin ku tietää miten yhteiskunta toimii, millasia ongelmia Briteissä on, miten ihmiset elää ja ajattelee.

Meillä on aina neljä moduulia = kurssia per lukukausi. Nyt syksyllä ne oli valmiiks päätetty jotta alottaminen ois helppoa, sitten seuraaville lukukausille voi valita ite annetuista vaihtoehdoista. Mä siis luen kaks AMC-kurssia ja kaks MS-kurssia lukukaudessa.

Media studiesin alla on siis tollasia intro-kursseja median vaikutuksesta yleisesti. Sitten voi vähän valita että mille tielle lähtee: tulevaisuudessa on tarjolla esim. dokkarikurssi, digitaalinen media, valokuvaus... eli voi valita jotain mediakohtaisia kursseja. Mä aattelin ottaa mediakursseja enemmän sosiaaliselta kantilta, eli Social thought and social change, Media culture & society, sellasta ois nyt nopeesti muistellen tarjolla tulevaisuudessa.

Toivottavasti tää selvensi asiaa yhtään! Journalismi meillä on esim. ihan omana pääaineena, ja toi "media studies" on aika lailla teoreettista yhteiskunnalliselta kannalta tehtävää jaarittelua :)

Oon tykännyt toistaseks ihan paljon, vaikka noi ton aineen kurssit on niitä minkä takia eniten palaa hermo. Tai siis missä se väki on välillä vähän vajaata.

Tällä hetkellä on vähän stressiä. Kaikilla kursseilla joita mulla nyt on, niin on yks tehtävä palautettava parin viikon sisällä, sit seuraava tehtävä tammikuussa, tai sit tammikuussa on koe. Kiva kun noi kaikki paukkuu päällekkäin... Oon aika hyvin kyl saanut nyt tehtyä hommia, ja on ollut tosi kiva tehä pitkästä aikaa. Tässä listaa:

History of Mass Media - portfolio, jossa 5 eri pikkutehtävää, ja 5 eri tekstistä summary. Tammikuussa 2000-sanainen essee. Mulla oli tosi hankala hahmottaa eka tota mitä täällä tarkotetaan summaryllä, eka menikin ihan käteen. Nyt sain väliaikapalautteen toisesta tekstistä (excellent, öhömöhöm) ja tuntuu tosi hyvältä et ehkä opeinkin sitten ton ihan kivasti :)

Introduction to Advertising - case study, eli annettu kuvitteellinen juttu josta pitäis tehä oma essee neljän eri kysymyksen perusteella. Tammikuussa koe.

Introduction to Marketing - ryhmätyö, yhteensä 6000 sanaa, tehään yrityksestä analyysi (me saatiin Next joka on ihan kiva kauppa). Tammikuussa koe.

Trends in contemporary society - neljä eri pikkutehtävää (about 500-sanasta esseetä), ja sitten tammikuussa isompi essee.

Noi esseiden aiheet on ollu aika kivoja, tai siis semmosia et niit on ollut kiva tehä.

Tuleeko mieleen mitään kyssäreitä? Musta tuntuu et tästä blogista on tullut ihan vaan Sanna avautuu -sooloterapiaryhmä, vaiks tarkotus oli olla jotenkin avulias ja informatiivinen kans Lontoossa opiskelua koskien :D Että kyselkää jos tulee mieleen ihan mitä vaan!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Tarina siitä miten koulu on välillä paskaa, ja miten kalja maistuu hyvältä.

Äh no ei oo mikään tarina. Tai pitäiskö yrittää? Toisaalta oon vääntänyt reippaasti koulujuttuja viimiset yli 6h, että en tiiä miten luovalla tuulella enää on (koska koulujututhan on tosi kiinnostavia).



Eilen oli paskin päivä pitkään aikaan. Tää koulu on tämmöstä vuoristorataa ollut, et toisena päivänä parasta ja seuraavana pelkkää paskaa. Mut eilen oli tosi paha mieli ja huono päivä. Semmosta ei ookkaan pitkää aikaa ollu, tuntu melkein kotosalta et ai nii, näinhän nää ahdistuskohtaukset menee. Long story short, ahisti luennolla, ja huonoja uutisia seuraavasta kouluvuodesta. (Katri älä panikoi, ei sulle mitään! :)



Onneks mun kaverit täällä on niin ihania. Monesti oon kuullu et uudet kaverit on vaan pinnallisella tasolla, et niiden kaa voi pitää hauskaa, mut sit ei puhuu mitää syvällisempää, niin oon ollu jotenki onnekas - ja toivon etten joudu perumaan näitä sanoja - et noi mun tyypit kyllä tuntuu ihan syvemmiltäkin ystäviltä. Tai siis ei ollenkaa sitä mitä mulla Suomessa on, mut sillee et ne huomaa et sul on paha olo ja yrittää auttaa ja tsempata.

Sovittiin Alexin kaa et jahka pääsee kotii rauhottuu (meillä kaikilla kolmella oli aika rankka viikko) niin illemmalla sit yhille. Just joo. Hoipertelin kotiin viiden jälkeen ja nukahdin sohvalle. Onneks olin tehny varastoo perunamuusia ♥ Oli ihan superkivaa, avautuu vaan kunnolla hyvässä seurassa. Että jos eilinen alkokin tosi synkkänä niin loppu oli tosi aurinkoinen.



Tänään oonkin sit reippaasti tehny koulujuttuja! Okei ja vähän vetkutellut koska ahkeran opiskelun ykkösjuttu on hyvä soundträkki. Oon niitä tyyppejä jotka ei osaa keskittyy jos on hiljasta. Onneks on noi kämppiksen vinyylit! Meen kouluun seuraavaks vasta keskiviikkona, eli nyt ehtii hyvin tehä noita isompia kurssijuttuja ois alta. Niissä on palautukset just silloin kun murut tulee tänne, ja mieluummin silloin keskittyy sit niihin ku television historiaan.

Muutenki tänään on ollut jotenki tosi kiva päivä. Tykkään näistä päivistä kun näkee kämppisten kaa pidempää ku illalla keittiössä, ja jotenki on just semmonen tyttöjen juttuja -rupatteluolo. Ne on niin ihania.




Ja suosittuja. Kaikki muut on jossain pippaloissa, mä aattelin palkita itteni bissellä ja pitsalla. Sit huomenna näyttelyyn Suomi-tyttöjen kanssa!

Mitä sanoinkaan siitä fiilisten vuoristoradasta.

Ihanaa viikonloppua puput ♥

Ainiijoo noi kuvat. Jotain ihan rändömeitä. Eiks oo kiva kun säilyy jännitysmomentti!

Ainiijoo osa kaks. Mietin että oon puhunu mun koulusta ja kursseista aika suurpiirteisesti. Kiinnostaako ketään tietää enemmän? Tai siis onks siellä ketään ketä kiinnostais joku oikeesti järkevä käytännönläheinen vinkkailu siitä et mitä tää on?

torstai 20. lokakuuta 2011

Too school for cool (ft. duha)

Itku pitkästä ilosta. Oon taas ihan nuhassa, mikä tapahtuu aina ku oon nauttinu vähän lentokone-ilmaa. Mut ärsyttävää silti, luennolla yskin ja niistän koko ajan. Tuntuu et on vähän lämpöö kans, tai sit se on tää meijän jäätäväks muuttunu koti. Ja on vasta lokakuu! Ootan innolla millaselta tuntuu joulukuussa. Onneks on toi takka.

Sain kaverilta ohjeen puolalaiseen nuhajuomaan, joka on kuulemma ihan ihmeidentekijä. Join sen tänään, ja se oli yllättävän hyvää - en tiiä auttaako, mut vähän parempi olo kyllä on! Jaan mielelläni reseptin eteenpäin jos ette saa tosta selvää.



Terveisiä koulusta. On ollut tosi kivaa, tykkään osasta kursseja ihan hirveesti, ja osa vähän vituttaa.

Kurssirakenne menee niin, et ekaks on luento ja sit on seminaarit pienryhmissä. Seminaarit yleensä koostuu keskusteluista ja ryhmätöistä, jotka parhaassa tapauksessa on tosi hedelmällisiä - ja huonossa tapauksessa ihan perkeleen turhia. Ihmiset käyttäytyy ku apinat niillä tunneilla, kälisee ja tekstailee eikä tee yhtään mitään. En tajuu miten niil on pokkaa lintsata tunneilta ja sit tulla sinne sillee mitä täällä tapahtuu, en oo tehnyt mitään -asenteella. Meiltä ei kuitenkaa vaadita vielä ihan hirveesti.

Mulle on tullut tavaks aina yrittää alottaa noi ryhmätyöt, tai jotenkin johtaa sitä, koska mä haluun et niistä ois jotain hyötyä ja ne ois hedelmällisiä. Siis haluan että me oikeesti tehtäis jotain muutakin ku tekstailtas. Se on hyvä sinänsä et opet arvostaa ja oppii tuntee sut, sit taas toisaalta ryhmäläiset usein jo oottaa et mä hoidan kaiken (mikä käy, koska sit ainaki tietää et se tulee tehtyy hyvin), ja toisaalta pelkään et ne alkaa aatella et oon just semmonen open lellikki-hikke. Mut toisaalta, mä maksan tosta yli kolme tonnia vuodessa, ja se on yliopisto, ja mä haluan et mä saan siitä irti niin paljon kuin mä haluan. Mun koulussa opetuksen taso on oikeesti hyvä, ja suurin osa opeista on inspiroivia, mut kyllä siellä huomaa et ne haluaa rahaa eikä niitä kauheesti kiinnosta millanen se oppilas on, jos sillä on se pätäkkä lataa tiskiin. Poikkeuksia tietty on, mut jotenkin vaa turhauttaa istuu joillain tunneilla kuuntelemassa kun ope selittää mitä tarkottaa ihan yksinkertaset sanat. Eilen mun seminaarissa mä olin AINOA joka oli lukenut aiheena olevan artikkelin. Se oli annettu viime viikolla et pliis lukekaa tää ens seminaaria varten. Kiva siinä sitten odottaa et muut lukee, ois voinut senkin aikaa tehä jotain järkevää.

Anteeks jos tää kuulostaa tosi itseriittoiselta. On vaan jotenki niin turhauttavaa istua tunnilla, missä tuntuu et on ihan eri sfääreistä toisten kanssa, ja tuntuu niin turhalta ajanhukalta istuu niissä seminaareissa kun ees se ope ei välttämättä ymmärrä. Ihmiset ei lue yhtä vitun artikkelia viikossa, sit osa tunnista menee siihen et ne muut lukee sen, ja tää on yliopisto!

Huooh. Hih, kaveri soitti täs samalla et senki pitää purkautua ni se tulee käymää teellä. Onneks, onneksonneksonneks meidän kurssilaiset vaikuttaa fiksulta väeltä, ja noi tyypit kenen kaa hengaa ni on niin omanlaisia ihania.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Rakkaut Tampereel.

Terveisiä Suomesta!

Tuntui vähän hassulta olla takaisin, ja se että kaikki juttelee suomea. Oli jännä ekaa kertaa tulla takaisin Lontooseen niin että tulee kotiin. Ärsytti ihmiset lentokentällä, molemmissa päissä. Miten hankalaa on käyttäytyä?

Viikonloppua kuitenkin kuvailevat parhaiten sanat onni ja rakkaus (mikä on erityisen kiva koska kävin ihanissa häissä - tiiättekö kun joskus menee häihin ja se hääparin rakkaus on vaan niin läpinäkyvää?). Mulla on maailman parhaimmat ystävät ja läheiset ♥ Tunsin olevani rakastettu, mikä on jotain ihan parasta.









Tampereella piti treffata "vaan" yks muru (ei se määrä vaan se laatu), mutta sitten mulle olikin järkätty vähän ylläreitä. Täti ja serkku hyökkäs kulman takaa lentokentällä, ja illalla syömään mennessä siellä oli vielä kaks murua lisää. Ihme että näin vanha akka kesti ilman sydäriä. (Selvennyksenä asiasta perillä olemattomille että kävin Tampereella, ja kaikki muut oli tulleet yllärinä Hesasta. Hesahesahesa. Ihanaa kun ei tartte leikkiä enää täällä ulkomailla vaan voi vaan olla just niin junantuoma ku tahtoo).







Tiiättekö se hetki kun näkee ne sun parhaat ihmiset pitkän tauon jälkeen, ja tuntuu ettei ois päivääkään ollut erossa? Voi ihan reippaasti miettiä urpouksia yhessä, kuten että oisko kivempi jos käärme puree kitarisaan vai peppuun. Ei päästy ratkaisuun.





Tampereella tehtiin Tampere-juttuja. Nukuttiin DreamHostelissa (ihana! en voi suositella tarpeeks), syötiin American Dinerissa (namnamnam!), kreisipailattiin Rumassa (rakkautta!) ja Doriksessa (rok!), aamupalailtiin Aamuruskossa (viihtyisää! Rosa Meriläinen ja Maisteri Frangenkin oli siellä).











Saatatte nyt ihmetellä että missä kaikki hääkuvat? Noh, Neiti A. taas vähän matkusti, eli kaatoi vesipullon laukkuun = kameran päälle, niin ei kauheen toimintakykynen ollut hääpäivänä. Siis se kamera, en minä.



Tässä vielä viikonlopun ykkösbiisi (vaikka Britneyn uusimmat toimi kans tosi hyvin).



Ne kaikki ihanat pojat ketä en oo täällä Lontoossa nähnyt? Ne on kaikki Tampereella.

Rakkautta ♥

perjantai 14. lokakuuta 2011

Iiik.

Oon nyt valvonut koko yön ootellen liian aikaisen aamujunan lähtöä lentokentälle. (vinkkinä kerrottakoon että jos haluutte Liverpool Streetiltä Stanstedille halvalla=bussilla, niin ostakaa se lippu netistä vähintään 12h ennen lähtöä, muuten joutuu menemään junalla joka on triplahintainen)

Valvomisen ohella oon kuunnellut yön ääniä tosta kadulta. Humalaiset huutelee. Tosi positiivinen ja innokas fiilis lähteä tonne talsimaan.

Pus murut ♥

torstai 13. lokakuuta 2011

Eka lomapäivä!

Jee, hyvää lomaa mulle! Meen viikonlopuks Suomeen yhen murusen häihin, ja nään samalla toista murua joka on mun vakkariavec aina kaikissa häissä. Superjee!



Eilen loma alkoi tyylillä kun kämppiksen lapsuudenkaverin bändi esiinty täällä. Santiago Street Machine oli ihan superhyvä! Sellasta elektropoppia, nyt kun kuuntelen noita biisejä niin pakko sanoo et ne oli livenä huomattavasti parempia. Plus niillä oli kuuma rumpali, mikä ei ehkä tolta nettisivulta välity. Omnomnom. Etenkin toi Breaking bones on musta ihana.



Sitten jatkettii kämppis E:n kaa Big Chill Housen (muistan et mulla kesti eilen tosi kauan veskissä yrittää lukee niiden mainosta ja saada selvää tost nimestä) kattoterassille (voisin asuu kattoterassilla), juotiin kaljaa, vaihdettiin paikkaa Lexingtoniin, juotiin lisää kaljaa ja tutustuttiin uusiin kivoihin tyyppeihin. Mahti-ilta. Ja Mäkkärin kautta kotiin. Mulla on siellä jo ihan perustilaus (lohkoperunat, QuarterPounder ja nuggetit).





Tänään oonkin sit vaan hortoillut ympäri kämppää ja jättänyt tekemättä kaiken järkevän mitä olin aatellu tekeväni. About neljän tunnin päästä pitäis lähtee suunnistaa lentokentälle.



Ihanaa viikonloppua ♥

maanantai 10. lokakuuta 2011

Hulinaviikko II - sosiaalinen eläin.

Maanantai
Kämppis A:n läksiäisillallinen lähikuppilassa. Tässä muuten vihdoinkin kuvatodiste siitä että myös minä olen täällä, ei pelkästään lontoolaiset maisemat.







Tiistai
Suomalaisen kämppis E:n tervetuliais-illanistujaiset lähikuppilassa. Toi Charles Lamb on vaan niin ihana! Söin myös mun ekan ikinä fish and chipsin, joka oli yllättävän hyvää, vaikka nirso-Sanna vähän kriippas siitä kalan nahasta joka siinä oli tallella.





Keskiviikko
...No okei tänään olin vaan koulussa 8h plus lehtitoimituksen kokous vähän alle 2h ja sitten nukuin.

Torstai
Live music -iltamat koulun opiskelijabaarissa ja sitä ennen parit etkotuopit mahdollisessa koulukantiksessa saman kadun varrella. Ihanaa kun alkaa tuntua et on se oma väki tuolla koulussa. Bändikin oli eri hyvä, onneks niiltä sai ilmasen EP:n.





Perjantai
Suomalaisten kuukausittainen pubi-ilta kämppis E:n kanssa Nordic Barissa, josta sai salmaria. Siitä se sitten lähti. Hauskaa oli, ja ihan kiva kerran kuussa tavata suomalaisia. Tosin siellä oli aika paljon semmosia työssäkäyviä ja monta vuotta täällä asuneita, et ilmapiiri oli vähän semmonen... pätevä. Onneks siirryttiin sitten E:n vanhaan kantapaikkaan joka oli tosi kiva, ja vielä tohon naapurustoon tosi kivaan musapaikkaan. Ah ja Mäkkärin kautta kotiin <3










Lauantai
Tervetuloa syksy -grillaussessio kotona. Saatiin taas polttaa tavaraa! Kasasin lehdet mun pikkupihalta, nyt se on taas alle 24h:ssa ihan täynnä. Rommikolaa mmm. Herkullista ruokaa tupla-mmm.

Sunnuntai
Parit päiväyhet uusien suomalaistuttavuuksien kanssa kivassa sijaiskantiksessa Bethnal Greenissä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Hulinaviikko I - koulu.

No morooo.

Vähän ollu hullu hulinaviikko. Se kun viime postauksessa sanoin et pitää laittaa pyykinpesutkin kalenterii ni ei ollu paljoo liioteltu. Tänää esimerkiks unohdin ihan täysin et piti skypettää rakkaan pikkusiskon kanssa :(

Väsyttää ja stressaa. Jännä sanoo noin koska just Facebookkiin laitoin statuksen et oon onnellinen. Mut tiiättekö kun se onnellisuus on se pohjimmainen tunne ja stressi semmosta arkiasioiden stressausta? Tai no en tiiä onks koko tulevaisuus kovin "arkiasia". Mut ainakaan tällä hetkellä en mieti elämän tarkotusta ja sitä miten voisin olla onnellinen.

Koulussa oli ekat luennot. Meillä on neljä moduulia eli kurssia per lukukausi, nyt syksyllä ne on kaikki pakollisia mut myöhemmin niistä saa puolet valita itse. Mun kurssit syksyllä on History of Mass Media, Introduction to Marketing, Introduction to Advertising ja Trends in contemporary society (miten muuten heti tulikin semmonen olo et oon kertonut nää aiemminkin? mun lähimuisti pätkii). Mielenkiintosta siis!


(Painaa ihan perkeleesti.)

Tossa kuvassa on osa mun kirjoista. Sanon "osa" siksi, että oon vahingossa tilaillut vääriä kirjoja - trust me, noi ei myöskään oo halpoja. Tämä johtuu siitä että alustavissa kurssioppaissa luki eri kirjat mitä sit kerrottiin ekoilla luennoilla. Onneks suuri osa noista on semmosia yleispäteviä käsikirjoja, mitä tulee käytettyä seuraavinakin vuosina, ja joita suositellaan ekstralukemisiksi kursseille.

Tavallaan nyt on kiva olo että koulu alkaa kunnolla. Oikeestaan oon ihan paskapaniikissa.

Toivottavasti se on vaan tätä ekojen viikkojen paniikkia, tulee niin paljon uutta, ja kalenterin järkevä täyttö on vielä hakusessa. Kaikilla kursseilla on erilaisia tehtäviä, jotka monet vaikuttaa ihan kivoilta, mut ahdistavinta on se että koulun kirjastossa on vaan x määrä kirjoja ja siinä vaiheessa kun ne kaikki on menneet ja ylihuomiseks pitäis tehdä tiivistelmä tekstistä johon en pääse mitenkään käsiksi.. Äh. Siks ehkä lähinkin ostaa noita kirjoja niin himona.

Sitten on ne "additional reading" -listat. Terve. Kursseilla on siis yleensä 1-3 pakollista kirjaa, ja helvetin pitkä lista kaikkea suositeltavaa lukemista. En osaa yhtään vielä arvioida miten paljon niistä pitäis lukea omalla ajalla että sais parhaan mahdollisen arvosanan.

Niin noi arvosanat. Täällä Briteissä tuntuu olevan vähän se meininki et eka vuosi mennään lusmuillen, ihmiset on ekaa kertaa pois kotoa ja keskittyy siihen tinttaukseen (miten ne pystyy? mä otan pari bisseä joku ilta ja seuraavana päivänä ihan kooma). Sitten seuraavana päivänä vihainen kalkkis-Sanna istuu luennolla ja tekis mieli tirvasta niitä vieressä kikattelevia tekstailijoita.

Monet sanoo et ihan turha nyt stressata ekasta vuodesta, se on niin helppoa. Ehkä onkin, mut mä haluan tehä nyt jo parhaani, koska tokana vuonna pitää kuitenkin tehä oikeesti töitä ja vaikeetahan siihen rytmiin on päästä jos on vaan mennyt heittämällä tän ekan vuoden. Asetan ehkä itelleni liikaa paineita, ne pään sisäiset pahimpia onkin.

Yhellä kurssilla ope näytti sliden jossa luki että noin 9 tuntia per viikko yhtä kurssii varten pitäis opiskella koulussa ja itekseen. 4 x 9 lienee 36. Ton tuntimäärän lisäks menin ilmottautuu mukaan koulun lehteen, johon pitäis nyt puolessa toista viikossa tehä muutama juttu, joista yks vaatii koko päivän vakoilua toisella kampuksella. Mulla on vapaata maanantait ja torstait (joista osa ois kiva tehä noita koulujuttuja tai pestä sitä hiton pyykkiä). Sit meen viikonlopuks nyt Suomeen, ja sitä varten pitäis ostaa häälahja ja vaikka joku vaate ettei tartte alasti juhlia.

En tajuu missä välissä ihmiset tekee sit sen osa-aikatyön ja vähän elääkin välillä. Mä en oo mukamas ehtiny ees kirjottaa tai lukea blogeja.

Mut onneks on ihan mahdollista et tää on se alkushokki, ja parin viikon sisällä sitä on jo rakentanut järkevän aikataulun. Tällä viikolla meni aika paljon ilta-aikaa sosiaalisissa riennoissa, eli voikin sit mukavasti keskittyä neljän seinän sisällä naputteluun seuraavat viikot.

Onneks mun kaveripiiri koulussa on samoissa fiiliksissä! Tai ei siis sillä et nautin et muut stressaa, mut ne kans haluaa koulun tehä kunnolla, voidaan sitten aina purnata luentojen jälkeen miten pässejä osa niistä muista on.

Oon nyt ihan tosi tosi onnellinen et päätin kattoo tän koulun eka kunnolla ennen ku miettii työasioita. Vaikka kolme päivää viikossa kuulostaakin ihan naurettavan vähältä, suomalaisen mielessä ainakin, niin kyllä tässä hommaa on.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Mälsä maanantai.

Äh.

...Olin kirjottanu ton ähin, ja meinasin kirjottaa pitkän valituksen mälsästä maanantaista, kun samaan aikaan juttelin kaverin kanssa jolla oli ollut oikeesta kauhea päivä, ja jotenkin mun tän päivän kakka-asiat tuntuu nyt todella pieneltä.

Mulla oli myös maha kipee, mut sitten syötiin sipsejä ja dippiä kämppis A:n kanssa ja juoruttiin, niin nyt mulla on hyvä ja kivuton olo.

Tänään harmitti se että olin oottanu saavani apua ja neuvoja opiskeluun, tulevaisuuteen, elämän suuriin kysymyksiin, mutta se kenen kaa puhuin lähinnä sai mut tuntee itteni tyhmäks ihmiseks joka haaskaa sen aikaa ja luulee itestään liikoja.

Onneks päivään kuului myös lounas koulukaverin kanssa, eli tää päivä lienee tähän asti plusmiinusnolla.

Kohta lähetään pubi-illalliselle kämppis A:n kunniaks joka lähtee huomenna Saksaan. Sitte huomenna onkin jännityspäivä, aamulla eka luento (History of Mass Media), uus kämppis Suomesta ja illalla Rocketissa speed datingin tyyppinen ilta jonka aikana tarkotus on tutustua vaan mahollisimman moneen uuteen tyyppiin.

Huomaan nyt että mulla alkaa kalenteri täyttyä siihen malliin että pyykin- ja hiustenpesukin pitää kohta kirjottaa sinne.

Pus ♥

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ihana viikonloppu!

Helteestä huolimatta mulla on ollut ihanan lepposa viikonloppu (johon kuului myös monen tunnin keittiönjynssäys-operaatio). Oikeesti, nyt on niin kuuma et ei oo tehnyt mieli ees pastaa tai pitsaa, vaan söin hedelmäsalaattia ja jotta ei ihan terveyshömpäks menisi, sekotin sinne vaniljacustardia (siinä taas sana jolle mä en keksi suomalaista vastinetta).



Eilen näin ranskalaista tyttöä Mariellea johon tutustuin hostellissa ekoina Lontoo-päivinä. Oli tosi kiva nähdä sitä pitkästä aikaa. Hengailtiin puistossa (kuten kuvista huomaa, selkeästi lokakuu) parin sen kaverin kanssa, jotka oli myös ranskalaisia, ja niiden kaikkien nimet kuulosti ihan samoilta. Nekin oli tosi kivoja. Marielle asuu Lambethissa, joka vaikutti tosi symppikseltä alueelta. Mariellen kotitalossa piipahdus toisaalta sai mut taas muistamaan miten onnellinen oon tän ihku-kotini ja -kämppisteni kanssa... Puisto jossa oltiin oli Imperial War Museumin takapiha periaatteessa, pitää sielläkin mennä käymään.



Yks syy miks viikonloppu on ollut niin kiva niin lienee se, et me kaikki neljä kämppistä ollaan kerrankin samaan aikaan kotona. Yleensä ainakin yks on huitelemassa ties missä, mut tänään on siivottu yhdessä ja juoruiltu teetaukoina keittiössä. Tiistaina kämppis A lähtee Saksaan pariks kuukaudeks :(, joten huomenna ois tarkotus käydä yhessä pubi-illallisella. Musta on tosi sääli että se lähtee, tykkään siitä ihan hirmusti. Mutta jotain hauskaakin! Sen tilalle muuttaa tiistaina suomalainen tyttö, joka ainakin Facebookista stalkatessa näytti tosi symppikseltä.

Samainen kämppis A kertoi että tänään aamupäivällä British Museumissa näytetään kolme leffaa aiheesta Tytöt poikina, ja se luennoi siinä välissä. Mä en oo koskaan käynyt tossa museossa, ja leffat kuulosti mielenkiintosilta (Mulan, Osama ja Rakastunut Shakespeare) joten ainutlaatuisesti koko talo oli tänään hereillä aamukasilta. Voi vaude hei tota museota! Toljotin suu auki ympärilleni ekan puolituntisen. Se on valtava palatsimainen talo, ja sisällä pääsali on ihan kuin jossain antiikin Kreikassa (okei no nyt joku on ihan eri mieltä sitten, hyvä on, mutta hieno se ainakin on!).



Eka leffa oli Mulan, traileri yllä, eli ei se Disney-versio kuten aluksi luultiin. Onneks, vaikka tykkään siitäkin tosi paljon. Toi kiinalaiskuva oli musta kaunis, hieno ja todella vaikuttava (nimim. pillitin viimeisen tunnin). Iski tunteisiin kyllä sen verran kovaa että skipattiin seuraavat elokuvat. Melko rankan leffakokemuksen jälkeen en tiedä miten hyvää ois tehnyt vielä rankempi afkaanitytön tarinan myötäeläminen...

Kiertelin museota sitten pintaraapaisun verran. Siellä on esillä Egyptin, Antiikin Kreikan ja muiden hissantunnilta tuttujen valtakuntien aarteita. Ne oli kyllä hienoja, mut luulen et suurimman vaikutuksen muhun teki lopulta ihan itse museorakennus.



En tosiaan oo tajunnut ollenkaan että noi suurimmat museot on ihan ilmasia! Pitää ottaa asiaksi käydä vaiks parina sunnuntaina kuussa museossa, ehdotinkin Sunday Museum Clubia Hannahille (joka oli samaan aikaan V&A Museumissa kun mä olin BM:ssä), ja ehkäpä me aletaankin nyt superkulturelleiks.



(Eilen kun tulin bussilla sieltä ranskalaispuistoilulta niin oli aika mieletöntä katella yllä näkyviä maisemia - muisti pitkästä aikaa missä sitä ihan oikeasti asuu.)