Viime sunnuntaina piipahdin tässä ihan vieressä Caledonian Roadilla järkätyllä Cally Festivalilla. Siellä oli kiva sellanen kylätapahtuman fiilis.
Valitettavasti oon yllättäen peeaa ja yksin en keksiny hirveesti ilmasta tekemistä, mutta oli kiva käydä pikasesti fiilistelemässä tunnelmaa. Lapset oli sulosia, tuoksut huumaavia ja sitä rataa.
Siellä oli siis ruokakojua, sulosia lapsia, musiikkia, mielettömiä käsitöitä (oisin nii halunnu vaikka mitä!) ja kaljaa. En juonut.
Siellä oli myös sotaveteraanien koju, meinasin heti alkaa itkemään ni piti kattoo toiseen suuntaan.
Siellä toisessa suunnassa oli onneks tällanen söpöliini. Se lauloi Bob Marleya.
Sitten tulin kotii tekee vuohenjuusto-perunamuusia ja kattomaan Frendejä ja juomaan teetä.
Mun elämä on yhtä juhlaa.
PS.