Tip tap ♥

Ihanaa joulua muruset, toivottavasti se on rauhallista ja riidatonta ja glögillistä ja herkullista ja kaikin puolin parasta!

...

Okei, oikeesti jouluaaton porilainen winter wonderland näyttää tältä:



Rairai.

Suomi Finland.

Terveisii Suomesta! On ollu parasta ja ihanaa. Ja hassua. Tässä maassa on kaikkee kummallista:

- Asunnoissa on lämmin koko ajan. Kauheeta hikoilua kun ei käy semmonen ikävä veto! Ei tarvi ees pitää villasukkia jaloissa, voi olla paljain varpain. TALVELLA!
- Hanasta tulee lämmintä vettä heti. Oli ihan outoa tiskata tiskiharjalla, ja sitten muistin ku olin tiskannu et ai niin, täällä ei tartte tiskata kylmällä vedellä.
- Vedestä puheenollen, se maistuu ihan oudolta. Tai siis ku se ei maistu miltään! Meil on kotona suhteellisen hyvä vesi.
- Niin ja voi terve, lentokentällä vesipullo maksoi kolme euroa. KOLME EUROA!
- Kaupasta saa maksiaskeja! Multa kysyttiin paperit ku vaikutin nii ensikertalaiselta ku ihastelin maksiaskia.
- Juustohöylä. Mitä helvettiä? Miten kätevä se voikaan olla! Meinasin alkaa ihan normaalisti leikkaa puukolla juustoa.
- Liikenne. Mistä helvetistä ne autot tulee? Ja liikennevalot. Missä se nappula mitä painaa et valo vaihtuu?
- Töpselit. Laitat vaa johdon kiinni ja tulee sähköä! Ei tartte painaa on-nappulaa.
- Vessa tarvii vetää vaan kerran! Ei tartte oottaa ja vetää ja oottaa ja vetää ja..
- Kaupan hinnat. Herravarjele! Kaikki alkaa ainakin kakkosella, yleensä kolmosella tai nelosella.



Hullua väkeä.



Parasta tähän asti on ollu (en nyt sano että murut koska se nyt on ihan itsestäänselvää):
- Kalapuikot - ja etenkin pannulla! Söin niitä lauantaina ja nyt aina välillä muistan miten ihania ne oli. Oon aina laittanu ne vaan uuniin mut hei, tää pannujuttu on nyt muuttanu mun elämän.
- Ruisleipä ja metukka.
- Salmari ja mustikkashotti.
- Tupla.
- Joulutortut.
- Risotto ja salaatti.
- Karpalolonkero.






Niin ja viime postaukseen liittyen: ei oo ollut yhtään ahdistavaa, vaan ihan parasta. Pystyn nauttii tästä täysin siemauksin, ja silti tiiän et ku meen takas kotiin ni se on kans kivaa. Tai no, onhan täs jo kaks päivää oltu täällä..

Rakkaut Tampereel.

Terveisiä Suomesta!

Tuntui vähän hassulta olla takaisin, ja se että kaikki juttelee suomea. Oli jännä ekaa kertaa tulla takaisin Lontooseen niin että tulee kotiin. Ärsytti ihmiset lentokentällä, molemmissa päissä. Miten hankalaa on käyttäytyä?

Viikonloppua kuitenkin kuvailevat parhaiten sanat onni ja rakkaus (mikä on erityisen kiva koska kävin ihanissa häissä - tiiättekö kun joskus menee häihin ja se hääparin rakkaus on vaan niin läpinäkyvää?). Mulla on maailman parhaimmat ystävät ja läheiset ♥ Tunsin olevani rakastettu, mikä on jotain ihan parasta.









Tampereella piti treffata "vaan" yks muru (ei se määrä vaan se laatu), mutta sitten mulle olikin järkätty vähän ylläreitä. Täti ja serkku hyökkäs kulman takaa lentokentällä, ja illalla syömään mennessä siellä oli vielä kaks murua lisää. Ihme että näin vanha akka kesti ilman sydäriä. (Selvennyksenä asiasta perillä olemattomille että kävin Tampereella, ja kaikki muut oli tulleet yllärinä Hesasta. Hesahesahesa. Ihanaa kun ei tartte leikkiä enää täällä ulkomailla vaan voi vaan olla just niin junantuoma ku tahtoo).







Tiiättekö se hetki kun näkee ne sun parhaat ihmiset pitkän tauon jälkeen, ja tuntuu ettei ois päivääkään ollut erossa? Voi ihan reippaasti miettiä urpouksia yhessä, kuten että oisko kivempi jos käärme puree kitarisaan vai peppuun. Ei päästy ratkaisuun.





Tampereella tehtiin Tampere-juttuja. Nukuttiin DreamHostelissa (ihana! en voi suositella tarpeeks), syötiin American Dinerissa (namnamnam!), kreisipailattiin Rumassa (rakkautta!) ja Doriksessa (rok!), aamupalailtiin Aamuruskossa (viihtyisää! Rosa Meriläinen ja Maisteri Frangenkin oli siellä).











Saatatte nyt ihmetellä että missä kaikki hääkuvat? Noh, Neiti A. taas vähän matkusti, eli kaatoi vesipullon laukkuun = kameran päälle, niin ei kauheen toimintakykynen ollut hääpäivänä. Siis se kamera, en minä.



Tässä vielä viikonlopun ykkösbiisi (vaikka Britneyn uusimmat toimi kans tosi hyvin).



Ne kaikki ihanat pojat ketä en oo täällä Lontoossa nähnyt? Ne on kaikki Tampereella.

Rakkautta ♥

Eka lomapäivä!

Jee, hyvää lomaa mulle! Meen viikonlopuks Suomeen yhen murusen häihin, ja nään samalla toista murua joka on mun vakkariavec aina kaikissa häissä. Superjee!



Eilen loma alkoi tyylillä kun kämppiksen lapsuudenkaverin bändi esiinty täällä. Santiago Street Machine oli ihan superhyvä! Sellasta elektropoppia, nyt kun kuuntelen noita biisejä niin pakko sanoo et ne oli livenä huomattavasti parempia. Plus niillä oli kuuma rumpali, mikä ei ehkä tolta nettisivulta välity. Omnomnom. Etenkin toi Breaking bones on musta ihana.



Sitten jatkettii kämppis E:n kaa Big Chill Housen (muistan et mulla kesti eilen tosi kauan veskissä yrittää lukee niiden mainosta ja saada selvää tost nimestä) kattoterassille (voisin asuu kattoterassilla), juotiin kaljaa, vaihdettiin paikkaa Lexingtoniin, juotiin lisää kaljaa ja tutustuttiin uusiin kivoihin tyyppeihin. Mahti-ilta. Ja Mäkkärin kautta kotiin. Mulla on siellä jo ihan perustilaus (lohkoperunat, QuarterPounder ja nuggetit).





Tänään oonkin sit vaan hortoillut ympäri kämppää ja jättänyt tekemättä kaiken järkevän mitä olin aatellu tekeväni. About neljän tunnin päästä pitäis lähtee suunnistaa lentokentälle.



Ihanaa viikonloppua ♥

Terveisii Porist!

Mmm. Oon koko päivän odottanu tätä et pääsen tekee kuvapostausta. Se on niin hauskaa et oksat pois! Vitsi en tiiä parempaa huvia ku ootella et kaikki kuvat latautuu ja kuuluu se tö-tönks suokkariääni kun nettiyhteys katkeaa. Onneks oon juonut pari siivousmuuttosidua niin oon ihan luottavaisin mielin. Mokkula, it's on!
(Haukilahdenkujan hullu lintunainen, tää on sitten hei sulle. Hauskaa työpäivää!)

Sannanen kävi lomailemassa siellä mistä on tullutkin:



Koiria pelkäävälle tää on just se juttu mitä eniten haluu iskän portissa nähdä.



...Onneks iskä on huumoriveikkoja ja todellisuus on tämä.





Aattelin vaihtaa tän blogin puutarhablogiks (ja pääaineen samalla, miksei!) kun oli niin kivoja yksityiskohtia.



Mut sit totesin et tää ammattilaistikanheittäjän ura on enempi mun juttu. Tiiättehän miten sitä sanotaan et kaikki ei mee niinkuin siinä ilomielisessä ruåtsalaisessa puuhaohjelmassa.









Oon melkosen ylpee itestäni et sain Porin näyttää näin hyvältä. Toisaalta saanhan mä ittenikin aina välillä näyttää hyvältä mut ylläripyllärijuju onkin siinä et en ollut tällä kertaa känässä!





...Tai no okei olin vähän, ja siks multa menikin tää Mos Defin keikka ohi muilta osin kuin että onpa pähee tötterö miehellä!









Mutta lopulta, vaikka välillä onkin vähän terveisiä perheestä -fiilis, niin parasta oli kuitenkin kaikki muruset ja suuren suuret hellyyskohtaukset ♥