tiistai 31. tammikuuta 2012

Ihanat naiset Angelissa.

(Varoitus: saattaa sisältää sellasta too much information -materiaalia.)

Mun kämppikset on ihania. Löntystin illalla keittiöön missä kämppikset K ja A oli keittämässä teetä. Eka lause: Mites Sanna sun menkat, meillä on ihan paskaa?

Jotenkin hauskaa et me eletään samaa kiertoa. Tai tulee semmonen tyttöyhteisö-olo :) Siitä sitten siirryttiin sohvalle juoruumaan, avattiin viinipullo ja bisse, ja päätettiin lähteä paikalliseen. Se oli kivaa. Puhuttiin siellä sitten eläinkunnan seksielämästä ja vähän omistakin. Kämppis A avautu sen kaukosuhteesta ja sanoi että siitä tuntuu et se suhde elää lopun alkua.

Kaiken tän luovan avautumisen jälkeen päädyttiin sitten tähän:



(Koti siis myydään kesällä ja ollaan päätetty että pidetään niin monet kotihippalot kuin ehitään.)

Oltiin kämppis K:n kanssa kihertelemässä FB-kutsua kokoon (hei miten voi olla että kun hakee sexy man hakusanoilla googlesta kuvia niin ihan tylsiä paskoja tulee? male-sanalla löyty paljon parempia, mut onneks kämppis K käski hakee tom hardylla. vouvouvou.), kun kämppis A tuli sanomaan et nyt se kaukosuhdepoikkis jätti mut. Kokoonnuttiin kaikki olkkariin juomaan teetä (niinkuin täällä nyt aina tehdään hädän hetkellä), kämppis S oli kans just tullut kotiin, ja oltiin vaan ja puhuttiin paskaa.

Tytöt on ihania.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Suuri ärsytyspäivä.

Ärrinmurrin. Tiiättekö ne päivät kun kaikki vaan ärsyttää ihan hirveesti? Semmoset ihan urpot pikkujutut siis, ei mitkään oikeet ongelmat.

1: Mun ääni. Se kuulostaa ihan hyvältä mun päässä, samoin mun enkku, mut herravarjele miten tyhmältä sössöttävältä vauvalta mä kuulostan oikeesti! Yäk. Mun enkku kuulostaa kans ihan paskalta, minne se hieno aksentti mikä mun päässä kuuluu, katoaa?

2: Ihmiset. Voi luoja. Miks ihmiset on niin ärsyttäviä? Ei, kukaan ei oo mua vastaan mitenkään rikkonut. Kävin vaan aamulla Facebookissa. Tekis mieli poistaa ehkä puolet kavereista, ei niiden kanssa ees pidä mitään yhteyttä, mut sitten aina miettii et mitä jos ne huomaa ja sitten seuraavaks törmää niihin ja varmaan kohta on takas Helsingissä tekemässä töitä niiden kaa. En myöskään jaksa tota vaalihumua y-h-t-ä-ä-n enää. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee äänestettäessä?

3: Se että oon tanssinut hienosti sellasen valtavan Bulmers-pullon kanssa lauantaina ja tsadaa! etuhampaasta on lohjennut pala. Nyt oon koko loppuikäni se hammaspuoli-tyyppi. No okei, pala on pieni, mut ärsyttää silti. Toisaalta kai se sitte on niin et jokaisen arven takana on hyvä tarina ja eletty elämä.

Lähen kohta koululla työtoimistoon, tai no mikä careers centre nyt vois fiksusti olla käännetty, tsekataan mun CV kuntoon ja sitte alkaa työnhaku. Iik, jotenkin jännittää. Yritän varmaan ettii normitöitä rahan takia ja sit ihan vaan huvin ja pettymyksen vuoks myös kartottaa oisko ihan tältä alalta jotain mahiksia löytää. Mun yks kaveri alotti tänään täällä viestintätoimistossa, ja vaikka oon superilonen sen puolesta, se ansaittee sen, niin mietin vaan et mitä hittoa. Mäki haluun, ja mulla on sentää kokemusta. Oh well.

Viikonloppu oli muuten ihan paras, mutta se ei tällaseen valitusvirteen sovi kerrottavaks.

lauantai 28. tammikuuta 2012

First spring day(s).

Hei jee täällä on ihan kevät! Tekis mieli mennä ulos ja tehä jotain kivaa. Mietein hetken et jos menis tohon paikallisen terassille kirjottelee kirjeitä, mut en kyl tiiä onko tuolla ihan niiin lämmin. Mun serkku poikkiksineen on myös täällä, joten niitä pitäis illalla nähä - kivaa! Ellei käy niinkuin meille yleensä käy eli että kummallakaan ei oo toisen just vaihtunutta numeroa ja sit mennään ihan ristiin.

Olin pari päivää tossa vähän mahakipeenä, ja muutama pitkään odotettu ulkoiluilta meni plörinäks. Harmittaa, mut onneks vielä on kevättä jäljellä.

Kävin äänestää eilen. Suomen suurlähetystö on tuolla vähän eri Lontoossa ku missä mä asun. Siellä filmitähti-Lontoossa missä ajellaan vaan mustilla takseilla ja juodaan cosmoja.







Kadulla joku nainen pyysi apua. Sitten se sanoi et kuulostan amerikkalaiselta. Tuli paha mieli. :D

Suomen suurlähetystö oli ihana. Kaikki puhui Suomea, ja jotenkin tuli semmonen kotoisa olo. Et vaikka olis mikä hätä, voin aina mennä sinne. Okei no toi vaikutelma tuli huisan 7 minuutin vierailun aikana, että jos oikeesti menisin sinne aamulla itkemään et auttakaa, sieltä ekaks hyökkäis tappajakoira ja sitten joku murahtais että avataan vast yheksältä.



Vanhat metroasemat on muuten ihania. Joissain näkyy vielä seinään tiilillä tehtyjä merkkejä, ja jotenkin tulee semmonen nostalginen olo - hassua kuvitella miten joskus 1900-luvun alussa ne on ähkineet hatut päässä niihin juniin. Tää kuva on Hyde Park Cornerista.



Koska olen tuleva mainonnan guru, niin pitää aina vähän haistella tuulia. Mitä helvettiä? Tää ei voi olla sattumaa. Näättekö saman mitä minä? Vai onko vika muka mussa.



Äh, vitsi. Ois ihana mennä tekemään jotain jonnekin, mut jotenkin hassusti vaiks on tosi hyvä ja iloinen fiilis niin on vähän semmonen olo et vitsi ku noi Suomen murut ois täällä. Vaklaan niitä FB:stä ja kateilen.

Ihanaa viikonloppua ♥

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

SE ON SIINÄ.

Suuri ja paskava vuokrahelvetti on ohi.

Muistanette ehkä että mulla oli vaikeuksia mun ex-vuokriksen kanssa Suomesta lähtiessä? Tai siis lähtiessä ja koko aika elokuun alusta tähän päivään asti.

No eipä ole enää! Diudiu. Vihdoinkin, kiitos terhakkaan lakimiehen ja mun reippauden - tai no oikeastaan lähipiirin joka käski taistella, sopimus on tehty ja maksoin pari hassua hunttia puolentoista tonnin sijaan. Ehdotin itte tota summaa, alakanttiin eka, ja ne tarttui siihen heti, ei näköjään käräjille meno kiinnostanut.

Vitsi mikä fiilis, en ees tajuu et tää on ohi nyt. Tää on ehkä koulu-uutisen jälkeen mun lempparein blogipostaus.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Ai niin!

Kaikkia varmaan kiinnostaa ihan kauheesti, mut kirjottelen meidän koulun lehteen. Ekat jutut tuli Verven kakkosnumerossa, voitte nähä ne täällä:

http://www.scribd.com/doc/77952923/Verve-Magazine-Issue-2-2011-12

Eits ei phii phii uai!

(Mä rakastan huuhteluaineita. Miten siis voi olla mahollista et villatakki jonka pesuun ei käytetty erinäisistä syistä huuhteluaineita, niin voi olla näin ihanan pehmee? Osaako joku selittää?)

Hyvää lomaa mulle! Nyt on ekat examit tehty, ja kaikki syksyn esseet sun muut kurssitehtävät hoidettu. Jipii! Vitsi mikä fiilis oli eilen kun vika koe oli takana. Käytiin kavereiden kaa vakkaripubissa pitsalla ja bissellä (kuten todettiin tekevämme aina jos ollaan iloisia/surullisia/tai jos ollaan saatu jotain valmiiks). Sitten illalla jatkettiin ekaa päivää avoinna olevaan Blueberry-baariin Shoreditchissä, mikä oli tosi kiva paikka. Etenkin paikan brekulista näytti herkulta, joten se vois olla kiva brunssipaikka ennen Spitalfieldsin markkinoille suuntausta joku päivä.

Nyt on sitten pari viikkoa ihan oikeaa lomaa, eli takaraivossa ei nakuta mitään mitä "pitäisi tehdä". Ylihuomenna mennään lähikuppilaan kavereiden kaa kattomaan Mirel Wagneria, sitten mun serkku tulee viikonloppuna, sitten pääsee täyttämään kansalaisvelvollisuutta ja numeroimaan lappua suurlähetystöön, sitten ens torstaina tuleekin yks muru ja keikkoja pukkaa lisää. Whuuu! Voi myös möllöttää kotona ja vaikka siivoilla tai ihan vaan olla. Ihanaa.

No okei, eihän toi koekausi nyt ihan putkeen menny. Tai en siis harrastanut samaa mitä melkein kaikki muut eli istunut kirjastolla päiviä putkeen, aamusta iltaan kertaamassa. Kattelin vähän kirjoja vikana iltana, mutta kai niistä jotain oli tarttunut päähän kun koetilanteessa ei ihan epätoivo yllättänyt. Mitään mahtavia arvosanoja en kyllä odota, mut veikkaisin läpi pääseväni. Tietysti sitten ens kerralla luen paljon enempi ja luen läksyt joka viikko ja ja ja...

Mutta onhan tää ihan eri fiilis päivittää blogia ja notkua Facebookissa kun tietää et niin saa tehdä, ettei se kaikki oo vitkuttelutoimintaa ja koekirjan huutelun hiljentämisyritystä.

Yritän tässä loman aikana alottaa myös projekti Työnhaun. Meidän koululla on Careers-osasto, joka tarjoaa esim. cv:n tsekkausapua. Se rakentuu vähän eri tavalla täällä kuin Suomessa, niin ajattelin varata ajan sinne. Sitten vähän meilejä läpällä (mut ei kännissä) paikkoihin minne haluaisin töihin, ja jotain freelancer-yrityksiä ehkä. Kivaa mut melko pelottavaa. Mitenköhän toi työnteko sujuu meikäläiseltä taas? Toivottavasti tosiaan löytyis jotain ettei tarvi ihan sillan alle muuttaa kohta, ja mikä natsais kouluunkin niin että ois energiaa paneutua myös siihen. Niin ja toivottavasti jotain ylipäätään löytyy, aikamoisia itkukertomuksia kuullut kavereilta :/

Yleisfiiliksenä siis tuo otsakkeessakin urposti tavutettu onni. Kevät on tuloillaan (ehkä), hommat on jo tuttuja, hyviä ihmisiä ympärillä, ja epä-Sannamaisesti uskon että kaikki järjestyy.

torstai 19. tammikuuta 2012

Paluu Lontooseen.

(mikä toi otsikko on? miksen mä keksinyt mitään kivaa? parempia otsikkoehdotuksia otetaan vastaan!)

Muistatteko kun sanoin ennen Suomeen lähtöä että ahdistaa? No sanoin niin. Sitten ekana päivänä Suomessa (tätä te ette voi tietää eli opeitte jotain uutta tänäänkin!) sanoin että jee, ei ahdista.

Se oli siis ekana päivänä. Kolme viikkoa oli tosi pitkä aika, ja vikalla viikolla mulla olikin jo vähän ikävä Lontsuun. Sitä arkea, ja kavereita tällä. Tota ei sitten missään nimessä saa käsittää niin etten ois nauttinut elämästä Suomessa - mähän nautein, ja paljon.

On niin sanoinkuvaamattoman turvallinen ja onnea tuottava tunne mennä Suomeen ja nähdä perhettä ja ystäviä, ja jatkaa siitä mihin viimeks jäätiin. Ne on vielä ihan samanlaisia, ja mä oon vielä ihan samanlainen. Siellä on paikkoja minne mä voin aina mennä kun tuntuu ettei pärjää enää yksin, vaikka aikaa olis välissä vierähtänyt kauankin. Kai tää on sitä vilpitöntä rakkautta :)

Vähitellen Suomessa musta alkoi tuntumaan siltä että tää koko Lontoo olikin joku uni, kuvitelma, ettei sitä koskaan tapahtunut. Tuntui hassulta ja epätodelliselta ajatella vaikka mun huonetta ja kotikatua - onko ne siellä? Olinko mä siellä? Suomessa olin vaan niin lomalla, ilman mitään arkea, että sitä vaan eli sitä hetki kerrallaan.

Lähtöpäivä oli taas kerran kamala. Inhoan jäähyväisiä. Ainoo hyvä asia oli se, että mun pikkusisko tuli mun kanssa vielä Lontooseen, sain jatkaa lomaa ja mysyilyä vielä viikon. Mutta sitten kun saatoin sen koneeseen... Mikä yllättävä itkupurkaus! Olin niin maani myynyt matkalla kentältä kotiin että terve. Aiemmissa hyvästelyissä on vielä voinut todeta että nähdään sitten parin kuukauden päästä - nyt on vaan joku tuntematon käsite "kesällä".

Epäilen että kaiken teki entistä pahemmaksi se, et olin kuumeessa ja tosi kipeenä. Oon just niitä tyyppejä ketkä kipeenä tahtoo vaan äidin. Sit katon vähän Liviä ja itken mainoksissa ja hääohjelmissa ja koko ajan.

Mulla oli melkoisen paska olo pari päivää. Mietein että oliko tässä oikeesti mitään järkeä. Tuntui että ei ole hyvä täällä, ja toisaalta realistisesti ajatellen tiesi että jos menis takasin Suomeen niin eihän se ole sitä ihanaa lomaa koko aikaa - muistaa kuitenkin miksi sitä ylipäätään etsi jotain uutta sisältöä elämään. Silti, olo oli kurja.

Fiksu Sanna sitten lueskeli vaan korjaussarjana blogeja. Blogeja joissa näkyy kesäinen Helsinki, blogia jonka kirjottaja asuu Porissa (okei olin oikeesti tosi kipee koska harkitsin semivakavasti jo Poriinkin takaisin muuttamista) ja yhen Suomeen ulkomailta palanneen tytön blogia. Mietein vaan koko ajan että miltähän se tuntuu, maailman parhaalta, olla vihdoinkin takas rakkaiden tykönä, kun on ollut kauan pois.

Ei tää depistely onneks kauaa kestänyt. Parannuin, ja näin Lontoon kavereita. Sitten tuntui että kaikki loksahtaa taas kohilleen, oon nyt just oikeessa paikassa. Nyt vaan odottaa innolla tulevaa kevättä ja kaikkia seikkailuja :)

Tajusin eilen että oon ehkä maailman onnekkain. Mulla on ainakin kolme paikkaa maailmassa minne mä voin mennä, milloin vain, mun ihmisten työ.

Lähtöpäivänä yks muru kysyi et tuleeko tästä koskaan helpompaa. Tosta hyvästelystä. Se on ihan kauheeta. Ei siitä varmaan helpompaa koskaan tuu, toivottavasti ei, siinä vaiheessa jos ei enää kentällä itketä niin tuntuu et ehkä se on sitten merkki siitä että ei tulis enää raastava ikävä. Jotenkin sitä kuitenkin jokaisen elämä jatkuu samoissa kuvioissa, te tiiätte siellä ja mä tiiän täällä että kaikki kyllä sujuu, että vaikka ollaan poissa silmistä niin ei olla poissa mielestä. Ja aina yllättävän nopeasti tulee se seuraava kerta kun nähdään.



Olipas masentavaa. Palkintona niille jotka jaksoi lukea tänne asti, saatte pari hyvää uutta biisiä.



keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Huoneessani asuu varas.

(Toi vois toisaalta ihan hyvin olla et huoneessani asuu valas. Kriaaauuu! vai mitä valas sanoo? Oon myös miettiny et ens synttäreillä kyl vihdoin vaihdan tän blogin nimeks ruttukassi.)

Ihan totta hei. Multa on nyt kadonnut ihan parin päivän sisällä mun lempparipaita, ripsiväri (KYLLÄ! aattelin alkaa tytöks, oon jo monta päivää harjotellu ton laittamista ja silmät vaan kutisee, eikä tää kyl kovin hyvin oo lähteny käyntii ku unohdin tänää kauppaanki laittaa tota) ja uuden mp3-soittimen tietsikkaan yhdistävä piuha. Ilman sitä en saa biisejä vehkeeseen, enkä ladattuu sitä.

Onkohan nää jampat ollu asialla?



Sain noi joululahjaks äipältä. Suur-Smurffi (oon synnynnäinen johtaja) ja Sisu-Smurffi, jolla siis on kiltti. KILTTI. Paljonkohan tota pitäis pussailla et se muuttuis joku yö semmoseks skottihottikseks? Voisin herää sen vierestä (mieluummin kyl niin et se ei ois sininen, toi hattu on ihan ookoo kyllä).

Ai niin, vähänkö oon moukka! HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! Toivottavasti kaikilla oli tosi kiva ja antoisa joululoma, ja vuosi on alkanut iloisissa merkeissä.





Noi oli raketteja.

Vietein lomat Suomessa siis, en tehnyt mitää, mikä oli ihanaa. Näin muruja ja makasin sohvalla ja lihoin, normimeininkiä siis. Joululahjaks sain kaikkee ihanaa, lähinnä aikuislahjoja. Vitsi ois ihanaa kun joskus tulis paketista joku Prätsi ja hirveesti kivoi vaatteita sille. No onneks mun lapsisukulaisten leluilla voi leikkiä.



En tykkää punkusta, mut toi maistu jopa - kyllä etiketti punkun tekee!

Kaikki varmaan kuuli mun joulukalenterittomuus-draamasta? Surullisia aikoja. Onneks mun pikkusisko oli maailman ykkönen ja teki mulle tammikalenterin! Siinä on 31 luukkua! Sitä on muutenki nii kiva availla aamulla, sieltä tulee kaikkia inspirational -lauseita, ni aattelin et käytän sitä ehkä joka kuukausi, vähän niinku horoskoopin asemesta.







Tosiaan tullessani Lontooseen niin mun kalenteritaikuri tuli mukana. Loma tavallaan siis jatkui viikon vielä, ja oli ihan superhauskaa. Ainoo mikä oli paskaa oli se, et tulin pahasti kipeeks (no älkää huolestuko! pahasti eli pahasti flunssakuumeisesti) eikä ehtinyt/jaksanut tekemää kaikkee sitä mitä aateltiin. Onneks matka tänne ei oo pitkä.

Eilen oli mun eka exam. Meni vähän penkin alle. No ihan omasta syystä, piti lukea tietty tosi hyvin, mut en sit jaksanut aiemmin ja sairastelun takia en voinut. Sain vastattua viiteen kyssäriin, kuten piti, tekstiä tuli hulppeat puol sivua jokaiseen. Toivottavasti pääsen läpi, luulisin, mut arvosanalla ei sitten kyllä hurrata. Onneks ekan vuoden tuloksia ei lasketa... asia joka vitutti mua eka mut nyt oon ihan ilonen siitä. Niin ja tietenkään en oppinut tosta kokemuksesta mitään: ens maanantaina seuraava koe, luen ehkä sit lauantaina kun toivun kämppiksen synttäreistä. Huominen on varattu vikan esseen teolle. Superjee.

Loppuillan aattelin viettää uusissa värikkäissä puhtaissa satiinilakanoissa ja tuijottaa Puhtaita Valkeita Lakanoita. Onneks on ainakin yks Fazerin punanen vielä! Namskis. (Saatan myös välillä nostalgisesti nousta heiluttamaan mun uutta Suomi-lippua.)