Moi moi vain.

Maanantai! Sataa! Menkat!

Paras päivä pitkään aikaan siitäkin huolimatta, koska mun suosikkimurut tulee tänään tänne melkein viikoks juhlimaan mun synttäreitä (täytän 23 jos joku kysyy). Ei haittaa mikään!

Keskityn kyhnyttämään noiden murujen kanssa eli blogissa on entistäkin hiljaisempaa. Onneks Areenalta näkyy taas Satuhäiden uusintoja (myös ulkomaille) niin voitte sillä korvata yleensä täältä hakemaanne myötähäpeän tunnetta.

Cally Festival.

Viime sunnuntaina piipahdin tässä ihan vieressä Caledonian Roadilla järkätyllä Cally Festivalilla. Siellä oli kiva sellanen kylätapahtuman fiilis.

Valitettavasti oon yllättäen peeaa ja yksin en keksiny hirveesti ilmasta tekemistä, mutta oli kiva käydä pikasesti fiilistelemässä tunnelmaa. Lapset oli sulosia, tuoksut huumaavia ja sitä rataa.

Siellä oli siis ruokakojua, sulosia lapsia, musiikkia, mielettömiä käsitöitä (oisin nii halunnu vaikka mitä!) ja kaljaa. En juonut.

Siellä oli myös sotaveteraanien koju, meinasin heti alkaa itkemään ni piti kattoo toiseen suuntaan.

Siellä toisessa suunnassa oli onneks tällanen söpöliini. Se lauloi Bob Marleya.

Sitten tulin kotii tekee vuohenjuusto-perunamuusia ja kattomaan Frendejä ja juomaan teetä.

Mun elämä on yhtä juhlaa.

PS.

She can cook, she can assembly furniture!

Otsikkoon lainasin tökerösti ystäväni kommenttia Facebookissa. Kyllä, musta on tullut sekä uskomaton kokki että mieletön remppareiskaliina!

Oon vahingossa unohtanut mun työkaluboksin entiseen kämppään, joten yritin ruuvailla liian pienellä ruuvarilla, kuorimapuukolla, mutterivääntimellä, saksilla, veitsellä, pinseteillä ja voimapihdeillä kunnes kämppikseltä onneks löyty oikean kokonen ruuvari. Siinä välissä ehdin jo kasata meidän toimintakyvyttömän porakoneen, harmitella omani luovutusta Suomesta lähtiessä ja soittaa iskälle että miten korjataan akkuporakoneen laturi joka ei lataa.

Oon haaveillut tosi tosi kauan tollasesta vinosta hyllystä, joka mielellään ei ois puuta. Tai no jos ois puuta ni ois semmonen antiikkitikapuuhässäkkä. Nyt mulla on sellanen! (Notta kiitosta vaan, Ikea.)

Tarvein myös koulupöydän. Tohon valkoseen levyyn vielä kun laitan jonku kivan mustan sisustustarran niin terve!

Rakastan pöllöjä. Ja jouluvaloja. Tällainen ihme irtos alle kolmella punnalla pari viikkoa sitten Seven Sisters Roadin salakujan car boot salesta eli kirppikseltä. Oon haaveillu jouluvaloista siitä asti ku edelliset meni rikki, mutta en ois ikinä voinu kuvitellakaa et ne vois yhistää pöllöihin! Tää on tavarataivas jos joku.

Seinälle vielä vähän valokuvia pikku-Sannukasta ja rakkaista sukulaisista - mä olin joskus söpö! Mitä tapahtui?

En ehkä lähde mun huoneesta ikinä enää. Bonuksena se että mun tietokone tuntuu Macilta tossa pöydällä, ehkä toi valkoinen väri jotenkin harhauttaa.

Easy like a Sunday evening.

Tällasissa tunnelmissa eilen.

Join teetä ja kuuntelin The Smithsiä ja haistelin avonaisesta ovesta syksyn raikkautta.

Lauantaina oli vähän erilaista...

Dagen efter, anyone?

Vaikka mulla ei ookkaan kuin alle parikymmentä lukijaa, niin jotenkin alkaa vähän jännittää avautuminen. Tai siis nytkin olis pari asiaa mistä haluisin puhua, mutta jotenki se hirvittää kun ei tiiä et kuka tätä kuitenkin salaa lukee. Etten voi anonyymisti avautua täällä vaikka ihmisistä joita joku siellä ruudun takana saattaa tuntea. Tai etenkään mun omista viime aikasista idiotismeista, ettei sitten vaikka joku sukulainen siellä kuole kauhusta että millasta mun elämä on. Oon tässä miettiny että pitäiskö perustaa joku salasanalla suojattu blogi missä vois avautua sitte ihan kunnolla, eikä heitellä omaa naamaa ja nimeä sinne joka väliin. Toisaalta oon niin laiska tänkin blogin kanssa ettei siitä tulis mitään. Eikä tarkotus nyt oo todellakaa hehkutella et hahaa, mullapa on huiseja salaisuuksia että kaikki kyselis että mitä mitä, vaan jotenkin vaan ahistaa kun haluis kirjottaa siitä mikä mieltä painaa mut ei jotenkin kehtaa. Asiat kun on netissä niin ne on täällä aina.

Jopa naapurin kissa katsoo mua syyttävästi.

Te lukijat, joilla on blogi - mihin te vedätte rajan? Onko teillä omia salaisia päiväkirjoja?

M&M.

Rakastan mainoksia. Rakastan musiikkia. Aika usein bongailen uutta musaa mainoksista, ja vietän tunteja googlaillen että mikä biisi soi missäkin. Oon löytänyt ihan mun lempparibiisejä milloin mistäkin Adidaksen mainoksesta.

Google Chromen mainoksesta:
(tää mimmi taitaa muutenki olla melkosen mainio)



Sony Xperian mainoksesta:
(erityispeukku tolle laulajalle, kivat geenit sillä)



Ikealta:
(tai no oikeastaan tää on alkuperäisversio siitä biisistä mistä en löytänyt tota mainosversiota)



Iskikö mikään?

En muuten valitettavasti saa mitään mielettömiä (tai sanoisinko muikeita) sponssimiljoonia minkään näiden yritysten mainitsemisesta. En muuten myöskään tykkää Eminemistä enkä m&m-karkeista.

Operaatio kesäkeitto.

Tässä nyt ehkä on käynyt pikkuhiljaa ilmi etten ole mikään kodin hengetär, ainakaan keittiössä. Tykkään kyllä syödä ja notkua jääkaapilla, mutta se varsinainen ruuanlaitto ei oo ihan mun bravuureita.

Paitsi nyt! Oon menestyksekkäästi kokeillut viikon sisällä KAHTA eri ruokalajia, ja tää suksee on noussut hattuun. Monen vuoden projekti "Uskallanko kokeilla aidon risoton tekemistä?" alkaa siintää jo lähitulevaisuudessa - nyt on soppakuutioita JA valkkariakin. Tiedän, tiedän - melko uskomatonta että Sannalla on valkkaria eikä se juoppo oo vielä tenuttanut sitä, mutta siinä kävi niin että kun tämä Operaatio Kesäkeitto alkoi niin aattelin että jos siemailee viiniä samalla niin automaattisesti ruuanlaittotaito paranee. Sitten unohdin sen loppupullon ja nyt ees minä en uskalla sitä enää juoda kun on viikon ollut avattuna jääkaapissa. Että ehkä tässä vielä joku päivä saadaan risottopostaus! EHKÄ.

Noniin, tais mennä vellit ja soosit sekasin tai ainakin levitä. Mistä mä puhuin?

Niin se kesäkeitto! Oon elämässäni kerran tehnyt kalakeittoa, se ei ollut herkullista, ja nyt vähän aikaa on tehnyt ihan hirveesti mieli kesäkeittoa. Äitin tänne saaminen oli hankalampaa kuin kauppaan meno (äippä toki antoi henkistä tukea ja maittavia ohjeita puhelimitse) joten reippaasti, rohkeasti ja hivenen peläten päätin tehdä sitä itse.

Jukoliste, tyypit! Se oli ihan tajuttoman hyvää! Sellasta että taju lähtee. Nauroin kun maistoin sitä ekan kerran - se näytti oikealta ja maistui taivaalliselta. Mun kämppiksiä aina naurattaa kun ne tulee keittiöön ja mä oon siellä, oon joko kokkaamassa tonnikalanuudelia tai mahdollisesti yltiöonnellisena ja ylpeänä itestäni just kokeillut jotain uutta.

Kattokaa nyt sitä!

Mulla oli siis
- kasvisliemikuutio (eka kerta kun ostan kuutioita ikinä!)
- pottuja
- maitoa
- voita
- mausteita (kaikkii hyviä, kuten aromisuola ja paprika)
- kukkakaalia pussi
- kasvissekoituspussi (purjoa, porkkanaa, sipulia, lanttua)

Ekaks kiehumaan toi kasvissekoituspussi koska lantussa kestää ihan törkykauan. Keitä ne puolikypsiksi about, sitten potut sekaan. Kun melkein on jo muikeaa niin kukkakaalit sinne kans.

Sitten toi kuutio.

Nyt se maito sitten, sillä tavalla että tulee kivan valkoista (ei rasistisesti). Ja nokare voita!

Sen jälkeen kaadat vähän keitinvettä pois koska sitä on kuitenkin liikaa eikä maito mahdu. Avot.

Okei, eihän se ihan oikealta ja perinteiseltä sommarsopalta näytä. Piti vähän soveltaa koska kaupassa ei ollut ihan kaikkea, ja kesäkeittoonhan voi vähän viskoa mitä vaan. Olin tarjoushaukkana myös liikkeellä eli punnan kasvispusseja tarttui kyytiin.

Ainoa asia mistä muistuttaisin on se että kannattaa leikata ainekset pieniksi. Sellaisiksi kerralla suuhun meneviksi. Helpottaa näppärästi syömistä. Ai niin ja ainakin toi OXO murenee tosi huomaamattomasti. Sotkuisesti. Pöydälle. Lattialle. Varovasti sen kanssa.

Aikaa tähän meni ehkä 50 minuuttia, mutta se on luultavasti vaan ton lantun vika. Ens kerralla laitan vaan vielä enemmän kukkakaalia ja sitten niitä herneitä. Ja purjoa. Ja perunaa tosi tosi paljon.

Erityisen voitokkaan tästä kokeilusta tekee se, että väliaikatietona päivitin Facebookkiin aika monta oppimispointtia koska kuvittelin että asiat meni väärin, mutta lopputuloksena ei ollutkaan yhtään virhettä. Oon mainio!

... Niin että mitenkä pitkän selostuksen sitä sitten saa siitä että teki kesäkeittoa? Mahdollisesti pidemmän kuin avokadopastasta, joka on tää toinen uusi ihmeruoka jota osaan tehdä.

Uppooko soppa?

Arvoitus.

Kuka keksii alla olevista kuvista Sannan lemppari-kuvausaiheen? (Siis sellaisten kuvien jälkeen jotka otetaan puunlehdistä alhaalta päin niin että yllä näkyy aurinkoinen taivas. Voin tehdä havainnollistavan esimerkkipostauksen jos te taidefanit sitä vaaditte.)

Voittaja saa esittää postaustoiveen. Mieletön palkinto, osallistukaa kaikki!

Hiiala hiiala hei!

Koska rappioviikkopostaukseni ei kiinnostanut ketään ja itseänikin hävetti, ajattelin tehdä jotain tervehenkisempää viime lauantaina. Tässä lähellä sijaitsee Kentish Town City Farm, ja lämmöllä muistellen iki-ihanaa Stepney City Farmin visiittiä suunnattiin kavereiden kanssa tonne lauantaina.

Tässä tulee taas kauhee kasa kuvia. Etsikää heinä ja imeskelkää sitä niin pääsette fiilikseen!

Joku tässä nyt ei täsmää?

Tää pikkusöpöläinen oli mun lemppari, mutta mun kämppis ei antanut lupaa ottaa sitä meille :(

Heppaherraset (toisen nimi ainakin oli Murphy) näytti vähän surullisilta. Mutta viisailta. Ehkä ne oli emo-heppoja?

Astetta pönäkämpi cock?

Horse on the loose!

Mä haluisin olla aina näin onnellinen:

Musta taitaa tulla kaupunkifarmiriippuvainen, on noi vaan niin ihania paikkoja. Mieli lepää ja kaikki stressi valuu pois, nauttii vaan näkemästään ja kuulemastaan ja haistamastaan. Näistä kahdesta pitää sanoa että toi Stepney on kyllä ehdottomasti suosikimpi, eniten siksi koska siellä on enemmän eläimiä. Tuolla K Townissa ois kyllä tilaa paljon, en sitten tiiä missä ne oli sillä aikaa - laskin muutaman vuohen, neljä heppaa, kanoja ja ankkoja, pari lammasta, kaksi possua ja yhen lehmän nähneeni.

Tiesittekö muuten että ankat (vai olikohan se sorsa) nukkuu yhdellä jalalla seisten - ne pystyy lamauttamaan toisen puolen ruumistaan?