Hulinaviikko I - koulu.

No morooo.

Vähän ollu hullu hulinaviikko. Se kun viime postauksessa sanoin et pitää laittaa pyykinpesutkin kalenterii ni ei ollu paljoo liioteltu. Tänää esimerkiks unohdin ihan täysin et piti skypettää rakkaan pikkusiskon kanssa :(

Väsyttää ja stressaa. Jännä sanoo noin koska just Facebookkiin laitoin statuksen et oon onnellinen. Mut tiiättekö kun se onnellisuus on se pohjimmainen tunne ja stressi semmosta arkiasioiden stressausta? Tai no en tiiä onks koko tulevaisuus kovin "arkiasia". Mut ainakaan tällä hetkellä en mieti elämän tarkotusta ja sitä miten voisin olla onnellinen.

Koulussa oli ekat luennot. Meillä on neljä moduulia eli kurssia per lukukausi, nyt syksyllä ne on kaikki pakollisia mut myöhemmin niistä saa puolet valita itse. Mun kurssit syksyllä on History of Mass Media, Introduction to Marketing, Introduction to Advertising ja Trends in contemporary society (miten muuten heti tulikin semmonen olo et oon kertonut nää aiemminkin? mun lähimuisti pätkii). Mielenkiintosta siis!


(Painaa ihan perkeleesti.)

Tossa kuvassa on osa mun kirjoista. Sanon "osa" siksi, että oon vahingossa tilaillut vääriä kirjoja - trust me, noi ei myöskään oo halpoja. Tämä johtuu siitä että alustavissa kurssioppaissa luki eri kirjat mitä sit kerrottiin ekoilla luennoilla. Onneks suuri osa noista on semmosia yleispäteviä käsikirjoja, mitä tulee käytettyä seuraavinakin vuosina, ja joita suositellaan ekstralukemisiksi kursseille.

Tavallaan nyt on kiva olo että koulu alkaa kunnolla. Oikeestaan oon ihan paskapaniikissa.

Toivottavasti se on vaan tätä ekojen viikkojen paniikkia, tulee niin paljon uutta, ja kalenterin järkevä täyttö on vielä hakusessa. Kaikilla kursseilla on erilaisia tehtäviä, jotka monet vaikuttaa ihan kivoilta, mut ahdistavinta on se että koulun kirjastossa on vaan x määrä kirjoja ja siinä vaiheessa kun ne kaikki on menneet ja ylihuomiseks pitäis tehdä tiivistelmä tekstistä johon en pääse mitenkään käsiksi.. Äh. Siks ehkä lähinkin ostaa noita kirjoja niin himona.

Sitten on ne "additional reading" -listat. Terve. Kursseilla on siis yleensä 1-3 pakollista kirjaa, ja helvetin pitkä lista kaikkea suositeltavaa lukemista. En osaa yhtään vielä arvioida miten paljon niistä pitäis lukea omalla ajalla että sais parhaan mahdollisen arvosanan.

Niin noi arvosanat. Täällä Briteissä tuntuu olevan vähän se meininki et eka vuosi mennään lusmuillen, ihmiset on ekaa kertaa pois kotoa ja keskittyy siihen tinttaukseen (miten ne pystyy? mä otan pari bisseä joku ilta ja seuraavana päivänä ihan kooma). Sitten seuraavana päivänä vihainen kalkkis-Sanna istuu luennolla ja tekis mieli tirvasta niitä vieressä kikattelevia tekstailijoita.

Monet sanoo et ihan turha nyt stressata ekasta vuodesta, se on niin helppoa. Ehkä onkin, mut mä haluan tehä nyt jo parhaani, koska tokana vuonna pitää kuitenkin tehä oikeesti töitä ja vaikeetahan siihen rytmiin on päästä jos on vaan mennyt heittämällä tän ekan vuoden. Asetan ehkä itelleni liikaa paineita, ne pään sisäiset pahimpia onkin.

Yhellä kurssilla ope näytti sliden jossa luki että noin 9 tuntia per viikko yhtä kurssii varten pitäis opiskella koulussa ja itekseen. 4 x 9 lienee 36. Ton tuntimäärän lisäks menin ilmottautuu mukaan koulun lehteen, johon pitäis nyt puolessa toista viikossa tehä muutama juttu, joista yks vaatii koko päivän vakoilua toisella kampuksella. Mulla on vapaata maanantait ja torstait (joista osa ois kiva tehä noita koulujuttuja tai pestä sitä hiton pyykkiä). Sit meen viikonlopuks nyt Suomeen, ja sitä varten pitäis ostaa häälahja ja vaikka joku vaate ettei tartte alasti juhlia.

En tajuu missä välissä ihmiset tekee sit sen osa-aikatyön ja vähän elääkin välillä. Mä en oo mukamas ehtiny ees kirjottaa tai lukea blogeja.

Mut onneks on ihan mahdollista et tää on se alkushokki, ja parin viikon sisällä sitä on jo rakentanut järkevän aikataulun. Tällä viikolla meni aika paljon ilta-aikaa sosiaalisissa riennoissa, eli voikin sit mukavasti keskittyä neljän seinän sisällä naputteluun seuraavat viikot.

Onneks mun kaveripiiri koulussa on samoissa fiiliksissä! Tai ei siis sillä et nautin et muut stressaa, mut ne kans haluaa koulun tehä kunnolla, voidaan sitten aina purnata luentojen jälkeen miten pässejä osa niistä muista on.

Oon nyt ihan tosi tosi onnellinen et päätin kattoo tän koulun eka kunnolla ennen ku miettii työasioita. Vaikka kolme päivää viikossa kuulostaakin ihan naurettavan vähältä, suomalaisen mielessä ainakin, niin kyllä tässä hommaa on.

Kun uni ei tule.

Möh. Mitä voi tehdä kun uni ei tule?

Okei, tän päivän tapahtuma eli eka koulupäivä saattoi vähän valvottaa, mutta oon muutenki joka päivä pyörinyt sängyssä eikä uni vaan tule. Eilen menin nukkumaan kybältä, vielä kaheltatoista vaan pyörin sängyssä ja stressasin. Heräsin puoli kolmelta, ihan sairaita painajaisia nähnyt muutaman tunnin, ja taas meni hetki että uni tuli.

Varmaan ois hyvä "puhdistaa" ajatukset niin ettei sängyssä alkais sitten ajattelemaan kaikkea mahollista, mut mä en osaa. Onks kellään mitään supervinkkejä?

Lähen nyt tästä sitten kohta kouluun. Hyvä tapa juhlistaa 22-vuotispäivää.

Tänään.

Apua.
Läksiäiset oli ihan täydelliset ♥ Kai mä oon jotain tehny oikein ku niin moni muru tuli sanomaan moikka. Sitten sain kaikkia ihania viestejä mun jäähyväiskirjaan, kolehtiboksin summa oli äärimmäisen positiivinen ja jäi vaan niin hyvä iloinen mieli.

Ja tänään. Apua. Mun lento lähtee reilun kuuden tunnin päästä. Oon pitänyt itteni niin hyvin kasassa, mut tänään kun heräs niin tuli just se viime hetken paniikki mitä olinkin ootellut. Mua jännittää ja pelottaa, vaikka tää on sitä mitä oon aina eniten halunnu ja oon tosi innoissani, eikä Lontoo oo mikään Timbuktu mistä ei pääse ikinä pois. Takas pääsee aina, yhteydenpito on helppoa, ja mulla on maailman ihanimmat läheiset ja tiiän et ne tulee aina olemaan vaikka olisin missä.

Kaikki mitä teen on viimistä kertaa. Vika kerta Juhlamokkaa aamulla, vika kerta toivottaa hyvää työ- ja koulupäivää tädille ja serkulle, vika kerta et syön mummun suklaakakkua ja äidin tekemää masaliisaa... Ei nyt viimeistä kertaa ikinä mut viimeistä kertaa pitkään aikaan.

Mut niin kuin Gandalf sanoi, ei kaikki kyyneleet oo pahasta. Olis se kamalaa jos ei yhtää itkettäis, eikös se tarkottais sitä ettei oo mitään mitä jää kaipaamaan, ja niin asia ei todellakaan oo.

Pusmoi ♥

Viisi yötä!

Jeee. Mun vuokraisäntä haluaa periä multa 535 (viissataakolkytviis) euroa takuuvuokrasta. Olen onnellinen.

Tunteeko kukaan lakimiestä?



PS. Petyin Flow'hun, mut tutustuin uuteen ihanuuteen! WannabeBallerinas oli iisisti parast. Suosittelen! Indiebalettia ja esitysten aikana oli saippuakuplia, ilmapalloja, suklaata ja sokerina pohjalla joulukuusi - these are a few of my favourite things.

And so, the end is near...

Hui. Kohta on eessä vika yö kalliolaisena. Pitäisköhän riipasta vikat kämnit tossa rakkaassa Las Vegasissa? Piti jo eilen, mut sit tapahtui Operaatio Pakkaus joka vei kaiken energian ja uskon elämään.

Tällä hetkellä vietän leirielämää. Selkään vähän sattuu.



Tässä vaiheessa olin jo vähentänyt 2/3 siitä mitä ehdottomasti haluan mukaan...



... mutta pitäisi vielä vähentää about kymmenen kiloa (tilanne tällä hetkellä 26,5kg, ajattelin sitten välikodissa tädin luona katsoa vielä seitsemännen kerran kaiken läpi. Onneks rinkka näyttää vasta 11kg!).



Vietettiin eilen mun läksiäisiä töissä, vaikka oon vielä kolme päivää töissä ens viikolla. Onnistuin olemaan tyyni ja hillitty, sekä halailematta jättämällä pelastin aika monta ihmistä tukehtumiskuolemalta. Tällasta sain:
(Bestis-kollega tuntee mut niiiiin hyvin :)







Ja tuohon ihanaan kirjaan olivat sitten kirjoitelleet viestejä, joka musta on ihaninta ikinä ♥










...Sniff! Meen nyt viemää pulloja kauppaa ja aion ostaa niillä lisää pulloja. Jos muuttamisessa ei muuta hyvää oo niin se et voi reilusti elää pitsalla ja bissellä monta päivää putkeen.

PRKL.

Terveisiä muuttohelvetistä.

Onneks mulla on maailman ihanimmat läheiset, ja maailmassa on mahtavaa musiikkia.



Palataan ehkä vielä joskus, jos en työnnä päätäni muuttolaatikkoon ja jää sinne.

TO DO!

Laitan tän nytten tänne koska mulla on jo liikaa järjettömiä post-it -lappuja joka paikassa. Tästä unohtui ehkä puolet asioista.

EIKU APUA. Pakko sanoo tähän väliin vielä et tiiättekö mihin on tasan kuukausi, yksi (1) kuukausi aikaa? Mun kotimaan vaihtumiseen. Herra varjele miten nopeesti se sieltä tuleekaan.


ASAP:
- muista ostaa töihin lauantaina sidukkaa jotta voit mennä patikseen sunnuntaiaamuna juhlimaan etkojen jälkeen
- kirjoita loppuun se superpitkä informatiivinen postaus jota nyt ei vaan enää jaksanut (onneksi olit ovela ja kirjoitit aika paljon tähän listaan sellaista mitä pitää muistaa hoitaa)


Ens viikolla:
- pakkaa loput asiat ja käy läpi mitä oikeasti mahtuu 40 kiloon eli minkä kanssa perustat uuden elämän
- kamat veke kavereille!
- teetä avain kadonneen tilalle, ja etsi se ullakon avain
- loppusiivous!
- loppusiivouksen jälkeen etsi uusi koti imurille
- kanna kaikkea kirppikselle!
- mieti uudelleen mitä pitää oikeasti ottaa mukaan
- nää tätiä ja yritä tyrkyttää sille tota yhtä taulua
- käy läpi tavarat ja laita erikseen ne mitä nakitat kavereille kuskattavaks marraskuussa
- siisti sänky ja sohva että kelpaa kierrätyskeskukseen
- osta kalenteri (UK-versio)
- pelaa petankkia yhtenä iltana
- pyydä pankista suosituskirje
- lainaa töistä hesaria, pitää ne kipot kuitenkin hyvin pakata
- osta kansio
- lainaa töistä muovitaskuja ja lajittele tärkeät paperit niihin
- duuniläksiäiset
- vie pullot kauppaan
- hanki uudet silmälasit (kierrä kaikki optikkoliikkeet ja perehdy tarjouksiin huoh)
- selvitä kämpän lopputarkastus + takuuvuokran maksu
- irtisano bussilippu
- lähetä byebye-viestit niille työkamuille jotka ei vielä tiedä
- kysy samalla freelancer-mahdollisuutta työskentelyyn
- lajittele vaatteet ja päätä laihduttaa taas
- ole töissä ahkera päivittäin
- printtaa kaikki referenssit
- soita dna:lle että toimiiko takkutikku muualla kuin tässä tietyssä osoitteessa
- siivoa työpöytää tai tuo ainakin se tavarakasa kotiin ja käy nekin läpi
- muistuta pomoa että tekee sulle työtodistuksen
- soita liittoon että saako indeksikorotuksia palkkaan takautuvasti (jos saa, kerää rohkeutta pyytää ne)
- etsi nukkumapaikka koska sänkyä ja sohvaa ei kohta enää ole
- irtisano sähkösopimus


Myöhemmin:
- irtisano netti
- irtisano vakuutus ja odota innoissasi hyvityksiä
- läksiäisten biisilista, tarjoiltavat, karkkiviestit
- päivitä CV
- käy porisperessä
- käy flow'ssa
- vietä viikko porissa (muista nenäliinat!)
- vietä läksiäiset
- hommaa se vakuutus
- yritä sopia kotinäyttöjä jo vielä täällä ollessasi
- käy kilroyn tutustumisillassa

Tuleeko jotain muuta mieleen? Voisko joku pliis olla mun aivot vähän aikaa? Lupaan ettei oo rasittava duuni!

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...

Boohoo.

Ihanaa, Helsingissä vihdoinkin sataa! Mukavaa happi että tulit pitkästä aikaa käymään. Tää keli näyttää ihan multa eilen yöllä. Oon vähän pillittäjä aina välillä, ja oonkin ihmetellyt et miten en oo saanut sellasta hysteeristä itkukohtausta vielä tän lähdön takia. No, se korjaantu eilen kun kattelin 50 first datesin loppukohtausta.
Alahuuli alkoi väpättää ja tiesin et nyt se alkaa.

Parkuminen oikeen kunnolla oli kamalaa, mut jotenkin niin puhdistavaa. Mua pelottaa, mä pelkään etten pärjää, mulle tulee niin hirveä ikävä kaikkia rakkaita... Mutta sitten kun olin viettänyt tän hysteerisen laatuaikahetken itteni kaa, niin tuli jotenkin niin helpottunut olo. Että tältä musta tuntuu, mut kyllä mä pärjään. Sitten vielä sopivasti alkoi salamoida ja koko makkari valaistui, niin mä tietenkin yön pimeinä hetkinä aattelin et se oli joku suuri merkki joltain suojelusenkeliltä. Niin että miten niin omituinen tyyppi :D

Tästä on hyvä koota itsensä ja alottaa alusta.

Ikäloppu.

Mulle iski ikäkriisi äsken. Ihan kirkkaalta taivaalta. Se iski, ja nyt mä oon tosi ahdistunut. Vanhemmiten kattokaas kun kaikki tunteet vahvistuu.



Mun perheen naisilla (eli äiti ja täti, ei siis mun tyttäret, tai lapsenlapset, vaikka mun iän puolesta niitäkin molempia pitäis kohta olla) on aina ollut tapana valehdella ikäänsä, mikä on musta slightly naurettavaa (tai siis oli), viimeistään siinä vaiheessa kun mun äidistä tuli mua nuorempi.

Mutta nyt, oikeestaan parin viime vuoden aikana, oon alkanut ymmärtää ettei se välttämättä väärin oo. Näytän ihan kakaralta ja multa edelleen aina kysytään paperit, ja vähän kuvittelenki että oon ikuisesti 7vee (ja poika). Mutta kun en oo! Siinä vaiheessa kun reilaa hienosti ympäri Eurooppaa yksin, ja hengaa hostelleissa ja tajuaa että muut on syntyny eri vuosikymmenella kuin meikä, ja ne kysyy että minkä ikänen oot, niin ei sitä viittikkään yhtäkkiä sanoa että no 26, kohta 27. Siitähän vois päätellä sen totuuden että tuokin puumahuuma täällä elää nuoruuttaan säälittävästi uudelleen, että mikä pervo sekin on.



Niin sitten, kun kukaan ei ikinä arvaa mua yli 23-vuotiaaks, päätin että Lontoossa aion sanoa että juujuu, 23. Paitti nyt tajusin et sekin on vanha.

Eli heippa vaan kaikille, mun nimi on Sanna, mä oon 21 vee.

(Ja vähän syvällisemmin ajateltuna, niin mua harmittaa että miksei mun elämän suunnitelma A voinut toteutua? Oisin tässä vaiheessa jo puolen maailman valtias. Oon haahuillut siellä täällä, vähän harrastanut burnoutteja ja muuta, ja nyt kriiseilen et kehtaanko ees mennä yliopistoon tällasena fossiilina. Vähänkö ois nyt ihanaa olla parikymppinen ja saada nyt jo se mitä eniten on halunnut? Okei, elämä opettaa, ja hienoja hetkiä on koettu, ehkä mä en ois tässä vaiheessa ja tilanteessa jos oisin parikymppinen. Mä oisin baarissa. No okei, olin eilenkin, ja joku meidän uus tuttavuus Terho arvioi meitä 19-vuotiaiksi.
Huh, helpotti vähän.)

VITUTTAA.

Voi jumavittu mitä paskaa.

Niin, hyvä Sanna, kannatti tosiaan ajatella positiivisesti! Oli taas sen arvoista! "Moi vuokraisäntä, mä muutan pois, mun kaveri haluu tosi paljon muuttaa tähän, se varmaan käy, teidän ei tarvi järkätä näyttöjä tai mitään vaan voidaan vaan sopii näin suoraan eikö? (Ja samalla mä voin jättää osan kamoista tänne ja ei tartte jotain pesukonetta kantaa minnekään ja reväyttää selkää)"

Sitten ootellaan, ahdistutaan, ootellaan, tässä nyt meni kuukausi että kaksi miestä päättää kumpi niistä päättää. Kaikki vaikutti paperilla niin selvältä ja hyvältä, et en yksinkertaisesti keksinyt et miks ei onnistuis.

No miehet tunnetusti on hankalia eikä niitä voi ymmärtää.

Mut joo, ei siis onnistu. Nyt voi sitten kuukauden ajan yrittää järkkäillä avoimien ovien hetkiä himassa, toivoa et joku kaveri ottais jotain huonekaluja ja ehkä yrittää myydä siellä huuto.netissä jotain.

Mä tavallaa arvasin et näin käy, koska joku menee aina vituiks, mut se vaan tuntu niin selkeeltä ratkasulta et tuudittauduin siihen virheelliseen turvallisuuden tilaan. Mitä tästä taas opimme?

Ahistaa muutenki ihan hirveesti. Oon kotona kipeenä ja ei jaksais yhtään mitään. Eilen telkkarista tuli mun ykkös-itkubiisi (oon niin vittuuntunut et jaan sen nyt tässä) miljoona kertaa ja sit vaan makasin sohvalla ja itkin. Toi vois kuulostaa hyvältä suunnitelmalta myös tälle päivälle. Paitsi et oon niin kipee etten jaksa mennä kauppaan, mut vessapaperi on loppu, eikä mulla oo mitään mihin niistää. Ah miten hyvin mulla menee. Tekis mieli sytyttää tää kämppä palaa ni ei tarvis miettiä muuttoa (kiva kun nyt kirjotin ton niin eiköhän täällä kohta joku kipinöi ja sitten tota lausetta voi poliisit käyttää todisteena).



PS. Hei ihan oikeesti. vittumitäpaskaa. Tiiättekö sellaset päivät ku kaikki kaatuu niskaan ja ihmiset on kamalia ja tekis mieli heitellä tavaraoita?

Apua.

Nyt se iski. Paniikki. Tuntuu etten saa henkeä, ja että kohta tulee itku. Toivoisin et vois vaan sulkee silmät än-yy-tee nyt ja herätä ihan pian Lontoon kodista, johon mulla ois hyvin varaa, silleen et kaikki ois järjestyny hyvin ja suitsait sukkelaan ilman et mun ois tarttenu tehä mitää.

Laitoin Kilroylle meiliä et sain ehdolliset tarjoukset, ja tuli vähän boo-fiilis et ne ei tulleet sähköpiuhoja pitkin onnittelee et mahtavaa Sanna :D Mut nyt sit vaa ootan et Met vaihtaa tarjoukset ehdottomiks, ja sit hyväksyn ne tarjoukset. Ja sitte alan vinkuu valtiolta lainaa. Apua. Ahistaa ihan hirveesti.

Näin eilen kaupan eessä Monaa, ja todettii että parempi skippaa kauppa ja pikaparantaa maailma terassilla. Mona sit auliisti teki mulle step by step -listoja et mitä pitää hoitaa, ja listas kivoja asuinalueita joilta ettii kämppää. Ihanilta ne näyttikin sikäli kun Google Earth jakso kuvia ladata.

Ja sitten aloin kattelemaan kämppien hintoja ja voi moido. Asuntolat on ihan tajuttoman kalliita, yli 300 puntaa per viikko! Eli about 1200 (punnissa!) kuussa. Mulla ois sellaseen varaa ees nyt ku oon kahessa duunissa. Yksityiseltä näyttäs saavan halvemmalla, mut huhhuh, silti toi 200 puntaa viikko on yli kipurajan jo. Oon mä aina kuullu sanottavan et Lontoon vuokrat on ylimaailmallisia mut nyt kun sielt pitäis itellee koti löytää ni sen vast tajuaa. Mä haluisin mieluiten studion idän suunnilta, mut se on ihan mahdotonta. Kimppakämpässä oon asunut enkoskaan, enkä tiiä miten sellaseen sopeutuis - ei kovin hyvin, oon tosi yksityinen henkilö. Ehkä jos mulla ois oma veski+kylppäri niin se vois mennä. Okei okei, tiiän et mun toiveet on aika epärealistisia, mut oon kyllä hyvää vauhtii romahtamassa takas maan pinnalle. Eli oma huone jossa ois oma en-suite niin ois parasta nyt täl hetkellä. Ihan viimeinen asia mitä haluisin on nostaa opintolainaa kahesta maasta, koska lukuvuosimaksut tulee jo (toivottavasti) lainana Briteistä. Sit en tiiä yhtää miten ne menee ne tukikuukaudet, ja haluisin kuitenki et voin kesällä ihan huoletta tehä töitä.


PS. Vittu mitä paskaa töis.




PPS. Mua ärsyttää ihmiset jotka ei kommentoi mitenkään mun lähtöä. Tulee paha mieli.

PPS. Eiku siis PMS.