Must tuntuu et oon ihastunu.
Tää ei voi päättyy hyvin.
perjantai 25. marraskuuta 2011
torstai 24. marraskuuta 2011
Ei mitään asiaa.
Ai että oon hyvä otsikoimaan! Tää blogi on muutenki nii kreisisuosittu et tollasilla otsikoilla suosio vaan kohoaa entisestään.
Nautin just vapaapäivästä. Pitäis tehä kouluhommia, mut eniten kiinnostais lähtee joululahjaostoksille.
Ihanaa ku sai vihdoinki nukuttuu hyvin. Pari yötä on ollu tosi hankalia kun oon niin hemmetin jäätävän kylmä ettei vaan pysty nukahtaa. Nyt vihdoinki uskalsin ottaa pelottavan näköset lämppärit käyttöö ja on ollu lämmintä. Jännää millasta sit mahtaa olla tammikuussa...
Eilen vitutti taas toi koulu. Tai no ei koulu, mut se yks kurssi mistä oon pauhannu aiemminki. Taas sellanen fiilis eilen et mitä vittua mä teen tällä kurssilla. Mun seminaaritutori ei tajuu yhtään mitään, muut ihmiset sillä kurssilla tajuu vielä vähemmän, ja koska lukukaudessa on vaan neljä kurssia, on niin turhauttavaa käyttää yks niistä hommaan mikä on ihan anaalista. Sit ens lukukaudella tota sosiaalipaskaa on taas yks kurssi. Voi vittu. Siis sosiologia on itessään kiinnostavaa, ja me käsitellään mielenkiintosia juttuja luennoilla, mut ne muut ihmiset vaan talloo mun motivaation ihan täysin. HUOKAUS.
Saatiin ekasta tehtävästä arvosanat viime viikolla (yhelle toiselle kurssille, koska tolla yllämainitulla kurssilla se urpotutori ei tietenkää tiiä koska me saadaan ne). Sain A:n.
Itkin ehkä puol tuntia yhen toisen A:n saaneen tytön kaa käytävällä. Oltiin molemmat käsitetty väärin yks tehtävä, ja saatu siitä 0. Nyt se tuntuu jo naurettavalta, ja oon ainaki oppinu et tuplatsekkaan kaiken jos en jotain ymmärrä.
Toi oli muutenkin aika hyvä hälytys itelle et mun pitää vähän olla kiltempi itteeni kohtaan. Että jos saan 84/100 pistettä, niin idioottimaista itkee koska se ei ollut yli 90. Tulee hankalat kolme vuotta jos vaatii iteltään mahdottomuuksia, ja kursseista tulee vaikeampia jatkossa, eli vähän jos ois hellempi itteensä kohtaan.
Joopa. Että oli taas asiaa. Mitä te haluaisitte lukea? Tai siis onko mitään toiveita?
Nautin just vapaapäivästä. Pitäis tehä kouluhommia, mut eniten kiinnostais lähtee joululahjaostoksille.
Ihanaa ku sai vihdoinki nukuttuu hyvin. Pari yötä on ollu tosi hankalia kun oon niin hemmetin jäätävän kylmä ettei vaan pysty nukahtaa. Nyt vihdoinki uskalsin ottaa pelottavan näköset lämppärit käyttöö ja on ollu lämmintä. Jännää millasta sit mahtaa olla tammikuussa...
Eilen vitutti taas toi koulu. Tai no ei koulu, mut se yks kurssi mistä oon pauhannu aiemminki. Taas sellanen fiilis eilen et mitä vittua mä teen tällä kurssilla. Mun seminaaritutori ei tajuu yhtään mitään, muut ihmiset sillä kurssilla tajuu vielä vähemmän, ja koska lukukaudessa on vaan neljä kurssia, on niin turhauttavaa käyttää yks niistä hommaan mikä on ihan anaalista. Sit ens lukukaudella tota sosiaalipaskaa on taas yks kurssi. Voi vittu. Siis sosiologia on itessään kiinnostavaa, ja me käsitellään mielenkiintosia juttuja luennoilla, mut ne muut ihmiset vaan talloo mun motivaation ihan täysin. HUOKAUS.
Saatiin ekasta tehtävästä arvosanat viime viikolla (yhelle toiselle kurssille, koska tolla yllämainitulla kurssilla se urpotutori ei tietenkää tiiä koska me saadaan ne). Sain A:n.
Itkin ehkä puol tuntia yhen toisen A:n saaneen tytön kaa käytävällä. Oltiin molemmat käsitetty väärin yks tehtävä, ja saatu siitä 0. Nyt se tuntuu jo naurettavalta, ja oon ainaki oppinu et tuplatsekkaan kaiken jos en jotain ymmärrä.
Toi oli muutenkin aika hyvä hälytys itelle et mun pitää vähän olla kiltempi itteeni kohtaan. Että jos saan 84/100 pistettä, niin idioottimaista itkee koska se ei ollut yli 90. Tulee hankalat kolme vuotta jos vaatii iteltään mahdottomuuksia, ja kursseista tulee vaikeampia jatkossa, eli vähän jos ois hellempi itteensä kohtaan.
Joopa. Että oli taas asiaa. Mitä te haluaisitte lukea? Tai siis onko mitään toiveita?
tiistai 22. marraskuuta 2011
GO-GO-GOGOL!!!!
Perjantaina ennen niitä kotibileitä kävin iki-ihanan Gogol Bordellon keikalla Electric Ballroomissa. Oon nähnyt ne kaks kertaa aiemmin, mut tää keikka oli akustinen veto. Surullista tästä teki se et oon aina aiemmin nähnyt noi yhen murun kaa ja nyt olin ihan yksin. Eikä mulla ollut saldoa soittaa sille (hei moi oon teini) ees sen yhen biisin aikana :(
Mut eniveis! Keikka oli aika tosi erilainen normaalista Gogol-meiningistä, tai erityisesti niiden biisilista oli aika erilainen. Paljon vanhoja biisejä joita en ollut aiemmin kuullut, mut ai että, pienen alkukankeuden (meikä siis oli jostain syystä kankea, varmaan siks kun tuolla tuopit oli ihan oudon muotosia ja yritin olla läikyttämättä) jälkeen oli taas niin taattua Gogolia. Ja ah, Eugene, niiden laulaja ♥ En normaalisti käy siihen kuumana, mut nyt se oli kyllä aika sizzlin'.
Jännästi perjantai-keikka kerrottiin alkavaksi jo 19:45, ja mä aattelin et ei varmasti alota ennen ku kasin jälkeen. Olin tuolla kasilta ja joopa, oli ne jo aloittaneet. Kuulin silti kaikki mun lempparit, ja vitsi noiden keikalla se fiilis on kyllä ihan hullu. Kuvasin tuoltaki pätkiä, mut en edelleenkää jaksanu taistella niitä tänne.
Yks mikä on hassua aina Gogolin keikalla, ja huomasin sen nytkin, on se yleisö. Tai siis joo, suuri osa on sellasta Camden-ernua mut sit siellä on paljon myös vähän vanhempaa väkeä. Hampurissa ku oltii kattomassa edelliskesänä (miten siitäki voi olla jo puoltoista vuotta!) niin löyty just sellasta Jürgeniä joka muutenkin tykkää punkista, mut kans sellasen näköstä väkeä mikä lähinnä kuuntelee oopperaa. No, hienoohan se on et musiikki ei tunne genrerajoja :)
Mut eniveis! Keikka oli aika tosi erilainen normaalista Gogol-meiningistä, tai erityisesti niiden biisilista oli aika erilainen. Paljon vanhoja biisejä joita en ollut aiemmin kuullut, mut ai että, pienen alkukankeuden (meikä siis oli jostain syystä kankea, varmaan siks kun tuolla tuopit oli ihan oudon muotosia ja yritin olla läikyttämättä) jälkeen oli taas niin taattua Gogolia. Ja ah, Eugene, niiden laulaja ♥ En normaalisti käy siihen kuumana, mut nyt se oli kyllä aika sizzlin'.
Jännästi perjantai-keikka kerrottiin alkavaksi jo 19:45, ja mä aattelin et ei varmasti alota ennen ku kasin jälkeen. Olin tuolla kasilta ja joopa, oli ne jo aloittaneet. Kuulin silti kaikki mun lempparit, ja vitsi noiden keikalla se fiilis on kyllä ihan hullu. Kuvasin tuoltaki pätkiä, mut en edelleenkää jaksanu taistella niitä tänne.
Yks mikä on hassua aina Gogolin keikalla, ja huomasin sen nytkin, on se yleisö. Tai siis joo, suuri osa on sellasta Camden-ernua mut sit siellä on paljon myös vähän vanhempaa väkeä. Hampurissa ku oltii kattomassa edelliskesänä (miten siitäki voi olla jo puoltoista vuotta!) niin löyty just sellasta Jürgeniä joka muutenkin tykkää punkista, mut kans sellasen näköstä väkeä mikä lähinnä kuuntelee oopperaa. No, hienoohan se on et musiikki ei tunne genrerajoja :)
maanantai 21. marraskuuta 2011
Where the f*ck is Finland?
Perjantaisissa kotipippaloissa oli teemana kotimaan stereotypiat. Aika ja budjetti ei riittäneet joulupukkiasun metsästykseen, ja jotenkin vaikka se metsästäjäasu Halloweenilta ois varmaan ollut ihan suht suomalainen, aattelin et kiva mennä ilman partaa kerranki bileisiin (sit joku multa kyselikin illan aikana et missä mun parta). Tein sitten vaa tommosen paidan, ja aattelin et juon paljon, niin siinä teille suomalaista.
Kaks kurssikaveria järkkäs tupaantuliaiset Finsbury Parkissa. Suunnistin sinne keikalta, ja pakko sanoa et kyllä kuumotti illalla yksin tollasessa paikassa. Se kuuluu Hackneyyn eikä varmasti oo Lontoon pahin paikka todellakaan, mut kyllä mua vähän jännitti pimeellä suunnistaa paikkaan josta en tiennyt mitään. Kadulla huusi joku hullu ja tappajakoira juoksi vapaana. Sitten ku vihdoin löysin oikeen talon (sellanen tiiättekö kerrostalo jossa käytävät on ulkona), en tiennyt mistä ovesta mennä sisään, muistin vaan et neloskerros. Puuskutin sinne, kuuntelin huutoääniä ja lapsen itkua joka kantautu käytävään, ja jännitin. Pääsin ylös niin yhtäkkii pimeestä kuulu ääni et mitä sä etit, siellä istu joku mies. Se oli kyl ihan mukava eikä esim. puukottanut mua.
Kun sit vihdoin pääsin sinne bilekämppään, niin ai että se oli hieno ja ihana, ihan jotain muuta mitä ulkoasun perusteella ois voinu oottaa! Kaikki mun lempparikurssikaverit melkein oli siellä, ja oli ihan superhauskaa. Ei olla kauheesti nähty viime viikkoina kun kaikki on tapelleet kurssitehtävien kanssa (perjantaina oli palautus ja muutaman kanssa sovittiin et palautetaan ne yhessä ja mentiin sit muutamille meidän vakkaribaariin), niin oli tosi kiva taas hengata.
Kotibileet on kyl mahtavia. Booli oli hyvää, sisällä sai polttaa, ja kurssikaverin soittolista oli ihan parhautta. Mun luokalla on semmonen supernätti saksalaistyttö, just sellanen blondi, josta en ekaks hirveesti tykänny kun se puhu niin paljon (ja olin vähän kateelline, luonnollisesti), mut nyt kun ollaa tutustuttu ni se on ihan mun lempparityyppejä. Me ollaan tosi samanlaisia monessa jutussa, mitä ei ikinä uskois, ja vietettiinkin iso osa illasta sen soittolistan vieressä - kumpikaan ei osaa soittaa biisiä introa pidemmälle kun sit löytyykin jo seuraava parempi biisi. Ollaan aika rasittavia varmasti :D Sen poikakaveri on tosi kiva, se on käynyt Suomessa pari kertaa. Kiva kun jotenki kuulee usein noista kavereiden poikkiksista niin sit just toi ja mun yhen parhaimman kaverin poikkis on kans tullut osaks meidän ryhmää. Sitte mun toisen "bestiksen" poikkis ois kans kiva nähä, mut se asuu eri kaupungissa.
Ne kenen pippalot noi oli, niin oli meidän kurssilta ranskalainen poika (johon mä löysin nyt ihan uuden yhteyden kun näin sen soittolistan) joka on supermukava, ja aika söpö, ja sit saksalais-ecuadorilainen tyttö josta en kans aluks tykännyt yhtää, ja välillä koulussa se ärsyttää mua, mut tykkään siitä aina enemmän ku oon vähän jutellut sen kaa koulun ulkopuolelta. Sitte on vielä yks poika josta luulin et se on ihan britti, mut se onkin muuttanut Ugandasta vast vähän aikaa sitten. Suurin mysteeri meidän porukassa onkin nyt et mihin päin se kumartaa. Tai siis tajuutteko :D Sitten on yks ruotsalainen tyttö ja ranskalainen tyttö, jotka on ihan parhaita, ne on niin nättejä mut silti just sellasia herttasia ja hauskoja. Ja ne kaks kenestä aiemmin oon täällä puhunu, ketkä on ne mun "ykköset" on ne kaks brittityttöä. En kyllä tiiä et kiinnostaako ketään, ja vähän hankala ku ei viitti nimillä ja naamoilla ainakaan vielä puhua, mut aattelin et ehkä teist ois kiva kuulla millasessa porukassa hengailen täällä.
Toisen kurssikaverin, walesilainen poika joka on ehkä maailman kiltein ja sulosin tyyppi, kaa päästiin oikee henkevälle tasolle, ja suunniteltiin et tehään 1.12. ku on maailman aids-päivä ni jotain kivaa koulussa, tai no ei kivaa mut jotain valistavaa, koska me molemmat ollaan aika ehkäisyfriikkejä, tai siis sellasia saarnaajia. Saas nähä miten paljon me nyt sit arkena saadaan aikaan :D
Yhessä välissä, oisko kello ollut neljä, lähettiin yhen jampan kanssa ettimään lisää kaljaa ja röökiä, ja törmättiin kolmeen kettuun! Siellä ne juoksenteli kaduilla, tää on nyt kolmas kerta ku nään niitä. Ne näyttää ihan söpöiltä koirilta (ja huom. mähän en siis oikeista koirista ees tykkää).
Sit jatkoiltiin syömällä jäätelöä ja kattomalla ihan parasta stand-uppia (Chris C.K.) johonkin seiskaan asti, kunnes vika ylhäällä olija lähti nukkumaan ja siitä sitten hoipertelin himaan, jonne pääsin klo 8. Onneks menin päivittää FB-statuksenkin ni voi ihmiset sit jeesustella siel Suomessa :D
Vitsi oon ihan kotibile-fani. Edullisempaa ja niin paljon kivempaa. Vähän nyt jännittää ku ollaan tunnettu pari kuukautta koulukavereiden kaa, ja joistain tyypeistä keistä tykkäsin alkaa paljastuu mälsiä asioita. Toivottavasti suurimman osan kanssa pysytään kavereina, pitkäänkin, meillä on kyllä aika mahtava porukka - toivottavasti siihen ei nyt ala muodostuu mitään pikkuklikkejä mitkä alkaa sotimaan.
(Kuvituksena lähinnä kuvia siitä hetkestä kun oli vaan minä, soittolista ja peili yksin huoneessa ja yritin kuvaa mun paitaa. Lupaan että kysyn tyypeiltä lupaa kuvien julkaisuun ni ei tartte katella mun naamavärkkiä koko aikaa, tai niitä huonoja Paint-sensurointeja. Maisemakuvat on aamulta ku lähin suuntaa kotia kohti, eksyin, ja hengailin vaan aamuraikkaudesta nauttien ja kiroten hukkaamaani Oyster-korttia.)
Kaks kurssikaveria järkkäs tupaantuliaiset Finsbury Parkissa. Suunnistin sinne keikalta, ja pakko sanoa et kyllä kuumotti illalla yksin tollasessa paikassa. Se kuuluu Hackneyyn eikä varmasti oo Lontoon pahin paikka todellakaan, mut kyllä mua vähän jännitti pimeellä suunnistaa paikkaan josta en tiennyt mitään. Kadulla huusi joku hullu ja tappajakoira juoksi vapaana. Sitten ku vihdoin löysin oikeen talon (sellanen tiiättekö kerrostalo jossa käytävät on ulkona), en tiennyt mistä ovesta mennä sisään, muistin vaan et neloskerros. Puuskutin sinne, kuuntelin huutoääniä ja lapsen itkua joka kantautu käytävään, ja jännitin. Pääsin ylös niin yhtäkkii pimeestä kuulu ääni et mitä sä etit, siellä istu joku mies. Se oli kyl ihan mukava eikä esim. puukottanut mua.
Kun sit vihdoin pääsin sinne bilekämppään, niin ai että se oli hieno ja ihana, ihan jotain muuta mitä ulkoasun perusteella ois voinu oottaa! Kaikki mun lempparikurssikaverit melkein oli siellä, ja oli ihan superhauskaa. Ei olla kauheesti nähty viime viikkoina kun kaikki on tapelleet kurssitehtävien kanssa (perjantaina oli palautus ja muutaman kanssa sovittiin et palautetaan ne yhessä ja mentiin sit muutamille meidän vakkaribaariin), niin oli tosi kiva taas hengata.
Kotibileet on kyl mahtavia. Booli oli hyvää, sisällä sai polttaa, ja kurssikaverin soittolista oli ihan parhautta. Mun luokalla on semmonen supernätti saksalaistyttö, just sellanen blondi, josta en ekaks hirveesti tykänny kun se puhu niin paljon (ja olin vähän kateelline, luonnollisesti), mut nyt kun ollaa tutustuttu ni se on ihan mun lempparityyppejä. Me ollaan tosi samanlaisia monessa jutussa, mitä ei ikinä uskois, ja vietettiinkin iso osa illasta sen soittolistan vieressä - kumpikaan ei osaa soittaa biisiä introa pidemmälle kun sit löytyykin jo seuraava parempi biisi. Ollaan aika rasittavia varmasti :D Sen poikakaveri on tosi kiva, se on käynyt Suomessa pari kertaa. Kiva kun jotenki kuulee usein noista kavereiden poikkiksista niin sit just toi ja mun yhen parhaimman kaverin poikkis on kans tullut osaks meidän ryhmää. Sitte mun toisen "bestiksen" poikkis ois kans kiva nähä, mut se asuu eri kaupungissa.
Ne kenen pippalot noi oli, niin oli meidän kurssilta ranskalainen poika (johon mä löysin nyt ihan uuden yhteyden kun näin sen soittolistan) joka on supermukava, ja aika söpö, ja sit saksalais-ecuadorilainen tyttö josta en kans aluks tykännyt yhtää, ja välillä koulussa se ärsyttää mua, mut tykkään siitä aina enemmän ku oon vähän jutellut sen kaa koulun ulkopuolelta. Sitte on vielä yks poika josta luulin et se on ihan britti, mut se onkin muuttanut Ugandasta vast vähän aikaa sitten. Suurin mysteeri meidän porukassa onkin nyt et mihin päin se kumartaa. Tai siis tajuutteko :D Sitten on yks ruotsalainen tyttö ja ranskalainen tyttö, jotka on ihan parhaita, ne on niin nättejä mut silti just sellasia herttasia ja hauskoja. Ja ne kaks kenestä aiemmin oon täällä puhunu, ketkä on ne mun "ykköset" on ne kaks brittityttöä. En kyllä tiiä et kiinnostaako ketään, ja vähän hankala ku ei viitti nimillä ja naamoilla ainakaan vielä puhua, mut aattelin et ehkä teist ois kiva kuulla millasessa porukassa hengailen täällä.
Toisen kurssikaverin, walesilainen poika joka on ehkä maailman kiltein ja sulosin tyyppi, kaa päästiin oikee henkevälle tasolle, ja suunniteltiin et tehään 1.12. ku on maailman aids-päivä ni jotain kivaa koulussa, tai no ei kivaa mut jotain valistavaa, koska me molemmat ollaan aika ehkäisyfriikkejä, tai siis sellasia saarnaajia. Saas nähä miten paljon me nyt sit arkena saadaan aikaan :D
Yhessä välissä, oisko kello ollut neljä, lähettiin yhen jampan kanssa ettimään lisää kaljaa ja röökiä, ja törmättiin kolmeen kettuun! Siellä ne juoksenteli kaduilla, tää on nyt kolmas kerta ku nään niitä. Ne näyttää ihan söpöiltä koirilta (ja huom. mähän en siis oikeista koirista ees tykkää).
Sit jatkoiltiin syömällä jäätelöä ja kattomalla ihan parasta stand-uppia (Chris C.K.) johonkin seiskaan asti, kunnes vika ylhäällä olija lähti nukkumaan ja siitä sitten hoipertelin himaan, jonne pääsin klo 8. Onneks menin päivittää FB-statuksenkin ni voi ihmiset sit jeesustella siel Suomessa :D
Vitsi oon ihan kotibile-fani. Edullisempaa ja niin paljon kivempaa. Vähän nyt jännittää ku ollaan tunnettu pari kuukautta koulukavereiden kaa, ja joistain tyypeistä keistä tykkäsin alkaa paljastuu mälsiä asioita. Toivottavasti suurimman osan kanssa pysytään kavereina, pitkäänkin, meillä on kyllä aika mahtava porukka - toivottavasti siihen ei nyt ala muodostuu mitään pikkuklikkejä mitkä alkaa sotimaan.
(Kuvituksena lähinnä kuvia siitä hetkestä kun oli vaan minä, soittolista ja peili yksin huoneessa ja yritin kuvaa mun paitaa. Lupaan että kysyn tyypeiltä lupaa kuvien julkaisuun ni ei tartte katella mun naamavärkkiä koko aikaa, tai niitä huonoja Paint-sensurointeja. Maisemakuvat on aamulta ku lähin suuntaa kotia kohti, eksyin, ja hengailin vaan aamuraikkaudesta nauttien ja kiroten hukkaamaani Oyster-korttia.)
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Summer Camp!
Huihai. Aikamoista hummailua ollut nyt mennyt viikko. Essexin ja muruvierailun jälkeen seuraava ohjelma oli torstaina Summer Campin keikka EFESissä, Dalstonissa.
Olin kuullut biisin tai ehkä jopa kaks tolta bändiltä ennen kuin ostin lipun. Tiiättekö kun joskus menee aika rändömisti bändin keikalle, ja sit ihastuu niihin ihan täpöllä? (ooh en ookkaan käyttänyt tota sanaa ikuisuuksiin, pakko ottaa käyttöön, ihan täpöllä nääs) No mulle kävi niin. Summer Campilta tuli eka levy Spotifyhin just vähän ennen keikkaa, ja vaikka siinä meni tovi et se aukes mulle, niin tykkään ihan, no täpöllä. Vähän oli paineita et mites noi kämppikset tykkäilee, olin houkutellut ne mukaan, ollaan kaikki vähän musa-hifistelijöitä mut onneks toinen tykkäs paljon ja toinen ei vihannut.
Keikka oli Dalstonissa EFESissä siis, joka oli bilisklubin yläkerta (tai no on varmaan vieläkin). Tunnelma oli tiivis ja kuuma, niin klubilla kuin ulkonakin: kävin ettimässä automaattia ulkona yhessä välissä ja vastapäätä tietä oli katunujakka. Hippasen jännitti lueskella katukylteistä et nyt ollaan Hackneyssä. Silti mulle tuli jotenkin maaginen olo kun käytiin vielä yhillä keikan jälkeen et mä mahdollisesti asun täällä joskus. Samanlainen hyvä fiilis mulle tuli kun kävin ekaa kertaa Angelissa ja tsadaa, täällähän mä nyt asun.
Kuvasin videopätkiä tuolta keikalta kans, mut en oo vielä keskinyt miten saisin ne postattua ilman hermoromahdusta.
Mutta siis se keikka! Tykkäsin ihan täpöllä. Ne alotti keikan akustisesti niin et se tyttö ja poika käveli toiselta puolen salia eli yleisön läpi lavalle, mikä oli musta tosi herttasta. Keikan aikana screenillä näkyi kaikki kasarileffat, ja vähän Elvistä, mikä oli hauskaa. Pääteltiin kämppisten kaa et noi tyttö ja poika on varmaan pari, ainakin ne tekee sitä, (huomaatteko oon siis oikeesti mennyt aika sokkona sinne vaa musiikin takia, en tiiä niistä mitään vielä, pakko heittäytyä google-sherlockiksi kohta)ja en ihmettele, se tyttö oli niin söötti ja ihana. No oli se poikakin mut se tyttö jotenkin oli niin härlig.
Spotifystä siis löytyy noitten eka levy. Mun lempparibiisi on Summer Camp, en löytänyt sit Youtubesta mut tässä vähän maistiaisia:
Uppooko? Täpöllä vai ei? :D
(Okei lupaan lopettaa ton täpöilyn.)
Olin kuullut biisin tai ehkä jopa kaks tolta bändiltä ennen kuin ostin lipun. Tiiättekö kun joskus menee aika rändömisti bändin keikalle, ja sit ihastuu niihin ihan täpöllä? (ooh en ookkaan käyttänyt tota sanaa ikuisuuksiin, pakko ottaa käyttöön, ihan täpöllä nääs) No mulle kävi niin. Summer Campilta tuli eka levy Spotifyhin just vähän ennen keikkaa, ja vaikka siinä meni tovi et se aukes mulle, niin tykkään ihan, no täpöllä. Vähän oli paineita et mites noi kämppikset tykkäilee, olin houkutellut ne mukaan, ollaan kaikki vähän musa-hifistelijöitä mut onneks toinen tykkäs paljon ja toinen ei vihannut.
Keikka oli Dalstonissa EFESissä siis, joka oli bilisklubin yläkerta (tai no on varmaan vieläkin). Tunnelma oli tiivis ja kuuma, niin klubilla kuin ulkonakin: kävin ettimässä automaattia ulkona yhessä välissä ja vastapäätä tietä oli katunujakka. Hippasen jännitti lueskella katukylteistä et nyt ollaan Hackneyssä. Silti mulle tuli jotenkin maaginen olo kun käytiin vielä yhillä keikan jälkeen et mä mahdollisesti asun täällä joskus. Samanlainen hyvä fiilis mulle tuli kun kävin ekaa kertaa Angelissa ja tsadaa, täällähän mä nyt asun.
Kuvasin videopätkiä tuolta keikalta kans, mut en oo vielä keskinyt miten saisin ne postattua ilman hermoromahdusta.
Mutta siis se keikka! Tykkäsin ihan täpöllä. Ne alotti keikan akustisesti niin et se tyttö ja poika käveli toiselta puolen salia eli yleisön läpi lavalle, mikä oli musta tosi herttasta. Keikan aikana screenillä näkyi kaikki kasarileffat, ja vähän Elvistä, mikä oli hauskaa. Pääteltiin kämppisten kaa et noi tyttö ja poika on varmaan pari, ainakin ne tekee sitä, (huomaatteko oon siis oikeesti mennyt aika sokkona sinne vaa musiikin takia, en tiiä niistä mitään vielä, pakko heittäytyä google-sherlockiksi kohta)ja en ihmettele, se tyttö oli niin söötti ja ihana. No oli se poikakin mut se tyttö jotenkin oli niin härlig.
Spotifystä siis löytyy noitten eka levy. Mun lempparibiisi on Summer Camp, en löytänyt sit Youtubesta mut tässä vähän maistiaisia:
Uppooko? Täpöllä vai ei? :D
(Okei lupaan lopettaa ton täpöilyn.)
torstai 17. marraskuuta 2011
The only way is Essex!
Viime perjantaina lähettiin pienelle roadtripille kämppisten K ja E kanssa. Suuntana oli Essexissä sijaitseva Southend-on-Sea, josta kämppis K on myöskin kotoisin. Syy reissulle oli hyvä (siis eihän me todellakaan menty sinne niitten peliluolien takia!): käytiin K:n kaverin järkkäämässä hyväntekeväisyysjuhlassa, jonka tuotot menee raiskaustukikeskukselle.
Matkalla oli jännittävää! Yritettiin poseerata kaikissa kuvissa semmonen paras peliluola-ilme päällä (varmaan tarpeetonta sanoa etten voittanut yhtään mitään).
Essexillä on täällä vähän semmonen Kerava-maine. Anteeks vaan keravalaiset mut en osaa muutenkaan sitä kuvailla. Southend on pikkuinen merenrantakaupunki, jossa on huvipuisto ja peliluolia ja rantaa, eli vähän ku joku Flamingo mut vaan rannalla. Harmi et kun saavuttiin perille oli jo pimeetä, täytyy tehä päiväretki kans että saa kuvattuu ne hulppeet vuoristoradat. Kaupunki oli kyllä söötti, ihania taloja, just semmonen paikka missä Agatha Christien kaikki kirjat tapahtuu.
Päiväreissu oli tosi kiva. Jännä kerranki pukea ykköset päälle. Ihmiset oli mukavia, swing-bändi oli kiva, kalja oli hyvää, sitten siellä oli arpajaiset ja oisin maailman eniten halunnut ton yhen taulun.
Vika juna Southendistä takas Lontooseen oli... no millasia noi K-junat yleensä on. Mut selvittiin hengissä!
Käytiin lopuks vielä kämppis E:n kanssa Liverpool Streetin aseman lähellä olevassa pubissa, Dirty Dicksissä - ihan vaan ton nimen takia. Se oli kyllä just sellanen horror-lihatiski hetki ennen pilkkua, ja ihan kyllä melkosen dirty muutenkin.
Matkalla oli jännittävää! Yritettiin poseerata kaikissa kuvissa semmonen paras peliluola-ilme päällä (varmaan tarpeetonta sanoa etten voittanut yhtään mitään).
Essexillä on täällä vähän semmonen Kerava-maine. Anteeks vaan keravalaiset mut en osaa muutenkaan sitä kuvailla. Southend on pikkuinen merenrantakaupunki, jossa on huvipuisto ja peliluolia ja rantaa, eli vähän ku joku Flamingo mut vaan rannalla. Harmi et kun saavuttiin perille oli jo pimeetä, täytyy tehä päiväretki kans että saa kuvattuu ne hulppeet vuoristoradat. Kaupunki oli kyllä söötti, ihania taloja, just semmonen paikka missä Agatha Christien kaikki kirjat tapahtuu.
Päiväreissu oli tosi kiva. Jännä kerranki pukea ykköset päälle. Ihmiset oli mukavia, swing-bändi oli kiva, kalja oli hyvää, sitten siellä oli arpajaiset ja oisin maailman eniten halunnut ton yhen taulun.
Vika juna Southendistä takas Lontooseen oli... no millasia noi K-junat yleensä on. Mut selvittiin hengissä!
Käytiin lopuks vielä kämppis E:n kanssa Liverpool Streetin aseman lähellä olevassa pubissa, Dirty Dicksissä - ihan vaan ton nimen takia. Se oli kyllä just sellanen horror-lihatiski hetki ennen pilkkua, ja ihan kyllä melkosen dirty muutenkin.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Kipupiste.
Dändändää!
Nyt kun luette tätä niin mä oon jossain hummaamassa mun murujen kaa jotka on nyt Lontoossa. PARAST!
..Ja stressittömän loman parhaiden ihmisten seurassa takaa tietenkin se et oon ollut kerrankin reipas ja tehnyt koulujutut, joissa kummasti kaikissa on deadlinet samaan aikaan, niin etukäteen.
Tervetuloa elämääni viimeisen kahen viikon aikana. Oon muun muassa valvonut viiteen tehden kouluhommia, kokenut pilkkaa kämppiksiltä koska opiskelen kuulemma liikaa, skipannut koulun tasan kerran koska piti vielä viis tuntia vääntää jotain scheissea, kiroillut paljon, juonut ihan liikaa kahvia, ja jakanut henkistä tukea & turhautumisraivoa koulukaverin kanssa.
Positiivinen rohkaisu eläköön! Tämä dokkari oli kiva avata aamulla.
Oon ehkä ollut vähän stressaantunut.
Hetki lämpöä ja rauhaa. (Johtui myös siitä että study roomin lamppu sattui poksahtamaan, se viimeinen kolmesta.)
Vöörd.
Nyt kun luette tätä niin mä oon jossain hummaamassa mun murujen kaa jotka on nyt Lontoossa. PARAST!
..Ja stressittömän loman parhaiden ihmisten seurassa takaa tietenkin se et oon ollut kerrankin reipas ja tehnyt koulujutut, joissa kummasti kaikissa on deadlinet samaan aikaan, niin etukäteen.
Tervetuloa elämääni viimeisen kahen viikon aikana. Oon muun muassa valvonut viiteen tehden kouluhommia, kokenut pilkkaa kämppiksiltä koska opiskelen kuulemma liikaa, skipannut koulun tasan kerran koska piti vielä viis tuntia vääntää jotain scheissea, kiroillut paljon, juonut ihan liikaa kahvia, ja jakanut henkistä tukea & turhautumisraivoa koulukaverin kanssa.
Positiivinen rohkaisu eläköön! Tämä dokkari oli kiva avata aamulla.
Oon ehkä ollut vähän stressaantunut.
Hetki lämpöä ja rauhaa. (Johtui myös siitä että study roomin lamppu sattui poksahtamaan, se viimeinen kolmesta.)
Vöörd.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Go see a movie and discuss it with your friends.
Semmonen tehtävä yhellä kurssilla. Onneks mun kämppikset oli heti valmiina auttamaan, ja päätettiinki ettiä joku oikein spesiaali leffa et voi sit nappailla irtopisteitä opelta :)
Pitkän pähkäilyn jälkee päädyttii menemään ICA:an eli Institution of Contemporary Arts. Aika pähee paikka! Kävin vaa tuolla leffateatterin puolella, lippu oli £10, mut tekee kyllä mieli mennä toistekkin.
Leffaksi valikoitui L'Amour Fou (se on ranskaa ja tarkoittaa ehkä rakkaus jotain, tai jotain rakkaus, no rakkautta kuitenkin) joka kertoo Yves Saint Laurentista ja erityisesti sen ja kumppaninsa rakkaustarinasta. Se oli tosi koskettava ja ihana, olin ihan täpinöissä guuglailemassa YSL:stä kaiken mahollisen ku pääsin kotiin. Tiiättekö kun on nähnyt hienon leffan, tai no dokkarihan toi oli, ja elää vähän aikaa ihan siinä maailmassa ja sen pauloissa?
Leikin samalla vähän turistia kun talsittiin tuolla turisti-Lontoossa.
Keskustelu-osuus hoidettiin Stradassa, joka on italialainen ravintola. Söin vuohenjuusto-artisokkapitsaa, josta huonona bloggaajana en ottanut kuvaa. Toisaalta se ei ollut hintaansa nähden ihan super-premium, että tokkopa tuo haittaa.
Hei huomaatteko miten tää postaus ei kuulostanut yhtään mun kirjottamalta?
Pitkän pähkäilyn jälkee päädyttii menemään ICA:an eli Institution of Contemporary Arts. Aika pähee paikka! Kävin vaa tuolla leffateatterin puolella, lippu oli £10, mut tekee kyllä mieli mennä toistekkin.
Leffaksi valikoitui L'Amour Fou (se on ranskaa ja tarkoittaa ehkä rakkaus jotain, tai jotain rakkaus, no rakkautta kuitenkin) joka kertoo Yves Saint Laurentista ja erityisesti sen ja kumppaninsa rakkaustarinasta. Se oli tosi koskettava ja ihana, olin ihan täpinöissä guuglailemassa YSL:stä kaiken mahollisen ku pääsin kotiin. Tiiättekö kun on nähnyt hienon leffan, tai no dokkarihan toi oli, ja elää vähän aikaa ihan siinä maailmassa ja sen pauloissa?
Leikin samalla vähän turistia kun talsittiin tuolla turisti-Lontoossa.
Keskustelu-osuus hoidettiin Stradassa, joka on italialainen ravintola. Söin vuohenjuusto-artisokkapitsaa, josta huonona bloggaajana en ottanut kuvaa. Toisaalta se ei ollut hintaansa nähden ihan super-premium, että tokkopa tuo haittaa.
Hei huomaatteko miten tää postaus ei kuulostanut yhtään mun kirjottamalta?
torstai 3. marraskuuta 2011
Lykke Li ♥
Kävin tiistaina iki-ihanan Lykke Lin keikalle suomalaisen koulukaverin kanssa. Parhautta! Lykke tosiaan perui keikan Flowssa, joka muuttui samalla paskasta tosi paskaksi.
Keikka oli mun uudella lempparivenuella Roundhousessa. Paikka on siis, yllättäen, pyöreä talo. Akustiikka oli loistava, happea riitti, ja en tiiä onko ne lattiat viistot mutta jotenkin taaempaakin näki kivasti.
Bisse maksoi £4 mikä on yllättävän järkevä hinta, ja polttaa sai terassilla (tällasella tervakeuhkolle on aina tärkeää et miten helposti pääsee röökille) samassa tasossa ku keikkapaikka (nii ja bissen sai viedä ulos). Yllättäen mun kamera oli parempi keikkaympäristössä kuin koskaan ennen, niin nyt on ihan kuviakin keikasta joista melkein jopa tajuaa jotain!
Keikka oli mahtava. Lykke oli ihana. On niin parasta mennä keikalle kun tietää et mikä vaan biisi tulee, niin se on tuttu ja hyvä.
Keikka oli mun uudella lempparivenuella Roundhousessa. Paikka on siis, yllättäen, pyöreä talo. Akustiikka oli loistava, happea riitti, ja en tiiä onko ne lattiat viistot mutta jotenkin taaempaakin näki kivasti.
Bisse maksoi £4 mikä on yllättävän järkevä hinta, ja polttaa sai terassilla (tällasella tervakeuhkolle on aina tärkeää et miten helposti pääsee röökille) samassa tasossa ku keikkapaikka (nii ja bissen sai viedä ulos). Yllättäen mun kamera oli parempi keikkaympäristössä kuin koskaan ennen, niin nyt on ihan kuviakin keikasta joista melkein jopa tajuaa jotain!
Keikka oli mahtava. Lykke oli ihana. On niin parasta mennä keikalle kun tietää et mikä vaan biisi tulee, niin se on tuttu ja hyvä.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Moi sanoi ajatus kun virtaamaan lähti.
Keskiviikkoisin on aina vähän hankalaa. Meillä on mainontakurssi ja siellä aina käsitellään kaikkia mainoksia, niinku suklaata, bisseä ja tänään jäätelöä. Puhuttiin Ben&Jerry'sistä pari tuntia. Pakko oli rientää kauppaan heti koulun jälkeen. Nyt sattuu :(
Mulla taaskaan mitään asiaa oo. Pitäis tehä koulun lehteen vika artikkeli StAR-studenteista eli opiskelijoiden edustajista. Tai mitä ne ois, vähän niinku lukiossa oli oppilaskunnan hallituksen edustaja joka luokalta. Mäkin oon semmonen ja oon siitä tosi innoissani. Lukiossa mut äänestettiin ekana meidän luokalta sinne, mut sanoin etten suostu, ja harmittelen sitä edelleen. Paikkaan sitä nyt sitten :)
Mä oon aina haaveillut et pääsis tekemään koulun lehteä. Oon nyt tehnyt seuraavaan numeroon KOLME (3) juttua, mikä on stressannut aika paljon ku on yrittänyt kasata niitä samalla ku koulujutut painaa päälle. Aattelin lähinnä lööbailla yks juttu per numero -tahtia seuraavaan kahteen numeroon. Vähän syö uskoa se että eka numero, missä en ollut ees mukana, ei oo vieläkään ulkona vaiks sen piti tulla syyskuun lopussa. Mut ihan kiva. Näyttää hyvältä CV:ssä. (Tosta on tullut jo läppä kavereiden kesken, kaikki mitä tehään tehään vaan siks et näyttäis hyvältä CV:ssä.)
Kavereista puheen ollen. Mä tykkään tosi paljon meidän luokasta, etenkin siitä noin 15 hengen "inside-ryhmästä", ja rehellisesti sanoen musta on tosi kiva kuulua siihen joukkioon ketkä on semmosia tunnettuja (miten itseriittoselta hei voin kuulostaa). Mut musta on ihanaa mennä kouluun kun siellä on ihmisiä kelle moikkailla, keiden kaa jutella, ketkä kutsuu sit pubiin koulun jälkeen ja ketkä, ärsyttävistä ensivaikutelmista huolimatta, on osottautuneet ihaniks. Tykkään niistä ihan hirveesti. Etenkin kun tuolla koulussa valtaosa väestä tuntuu olevan sellasta urpoviidakkoa, niin tuntuu hyvältä et ne ihmiset keiden kaa ite on niin on fiksuja ja normaaleja. Tai no normaali nyt ehkä on ihan väärä sana, mut semmosia munlaisia. Tänään tuli aamulla tekstari, kun olin myöhässä, et Are you alright love?xx niin kyllähän se lämmittää.
Oon nukkunut pommiin eilen ja tänään. Vähän alkaa huolestuttaa kun ei pääse aamusin sängystä ylös, näitä oireita tulee yleensä ennen ku burnout kunnolla pamahtaa. Mulla on vielä kaks koulujuttua, plus se lehtijuttu, tekemättä ennen ens viikonloppua kun murut tulee, onneks tässä on nyt viis päivää aikaa vääntää ne. Yhen ison tehtävän palautin maanantaina, tänään annoin kaks luonnosta opelle tsekattavaks (toivottavasti sieltä ei tuu mitään B=bullshit-merkintää, pitää sitten kirjottaa koko paska uusiks).
Ton stressikäyrän nousemisen huomaa kans siitä et oon taas alkanu pureskelee kynsiä. Oon tehny sitä aina, mut kun muutin tänne niin vihdoinkin lopetin hetkeks ja mun sormet näytti toisilta ku koskaan ennen. Harmittaa et tollee ratkesin.
No nyt tää kuulostaa taas kauheelta valitukselta, mut mulla on oikeesti aika onnellinen olo. Vaikka noi koulujutut stressaa, niin niitä on kiva tehä, ja se on musta semmosta normaalia stressiä eikä sellasta tyytymätön elämään suunnatonta ahdistusta, mitä musta tuntuu et mun elämä on ollut monta vuotta. Mitä nyt on jutellut ihmisten kaa niin aika monella tuntuu olevan melkonen koti-ikävä, ja oon miettinyt et onks mussa jotain vikaa kun mulla ei oo yhtään. Totta kai on ikävä perhettä ja ystäviä, mut Suomeen mulla ei oo ikävä ollenkaan. Kun katon taaksepäin mun elämää Helsingissä ja muutenkin, oon tajuttoman onnellinen et oon nyt täällä. Kun mietin et muuttaisin takas Helsinkiin kolmen vuoden päästä, niin en vaan osaa kuvitella sitä. Kolme vuotta on pitkä asia ja tietty mitä vaan voi tapahtua, ja ehkä mä ylihuomenna itken täällä sitä et nyt riitti Lontoo, mut tällä hetkellä tää tekee mut onnelliseks.
Aamu muuten alkoi tänään upeesti kun liukastuin rappusissa. Jäin makaa niihin ku en uskaltanu liikkuu, joka paikka sattu niin paljon, mut kyl se meni ohi siitä. Kankussa taitaa olla iso mustelma (paha tiirailla ku ei oo kokopeilejä paitti julkisissa tiloissa), mut ottaen huomioon etten eka pystynyt liikuttamaa jalkapöytää ni toi on aika ookoo.
Oltiin sunnuntaina kurssilaisten kaa illallisella Spitalfieldissä olevassa Las Iguanaksessa. Siellä oli kätevästi kaks cocktailii yhen hinnalla. Oli tosi hauskaa, ruoka oli herkullista, ja jatkopaikassa Cuba Libret liian vahvoja. Lähin kotiin ku huomasin et rahat oli loppu, ahdistava iskuyritys torjuttu ja olin myös kertonut vähän liikaa tarinoita intialaisista mun poikakurssikavereille.
Et semmosta. Pus.
Mulla taaskaan mitään asiaa oo. Pitäis tehä koulun lehteen vika artikkeli StAR-studenteista eli opiskelijoiden edustajista. Tai mitä ne ois, vähän niinku lukiossa oli oppilaskunnan hallituksen edustaja joka luokalta. Mäkin oon semmonen ja oon siitä tosi innoissani. Lukiossa mut äänestettiin ekana meidän luokalta sinne, mut sanoin etten suostu, ja harmittelen sitä edelleen. Paikkaan sitä nyt sitten :)
Mä oon aina haaveillut et pääsis tekemään koulun lehteä. Oon nyt tehnyt seuraavaan numeroon KOLME (3) juttua, mikä on stressannut aika paljon ku on yrittänyt kasata niitä samalla ku koulujutut painaa päälle. Aattelin lähinnä lööbailla yks juttu per numero -tahtia seuraavaan kahteen numeroon. Vähän syö uskoa se että eka numero, missä en ollut ees mukana, ei oo vieläkään ulkona vaiks sen piti tulla syyskuun lopussa. Mut ihan kiva. Näyttää hyvältä CV:ssä. (Tosta on tullut jo läppä kavereiden kesken, kaikki mitä tehään tehään vaan siks et näyttäis hyvältä CV:ssä.)
Kavereista puheen ollen. Mä tykkään tosi paljon meidän luokasta, etenkin siitä noin 15 hengen "inside-ryhmästä", ja rehellisesti sanoen musta on tosi kiva kuulua siihen joukkioon ketkä on semmosia tunnettuja (miten itseriittoselta hei voin kuulostaa). Mut musta on ihanaa mennä kouluun kun siellä on ihmisiä kelle moikkailla, keiden kaa jutella, ketkä kutsuu sit pubiin koulun jälkeen ja ketkä, ärsyttävistä ensivaikutelmista huolimatta, on osottautuneet ihaniks. Tykkään niistä ihan hirveesti. Etenkin kun tuolla koulussa valtaosa väestä tuntuu olevan sellasta urpoviidakkoa, niin tuntuu hyvältä et ne ihmiset keiden kaa ite on niin on fiksuja ja normaaleja. Tai no normaali nyt ehkä on ihan väärä sana, mut semmosia munlaisia. Tänään tuli aamulla tekstari, kun olin myöhässä, et Are you alright love?xx niin kyllähän se lämmittää.
Oon nukkunut pommiin eilen ja tänään. Vähän alkaa huolestuttaa kun ei pääse aamusin sängystä ylös, näitä oireita tulee yleensä ennen ku burnout kunnolla pamahtaa. Mulla on vielä kaks koulujuttua, plus se lehtijuttu, tekemättä ennen ens viikonloppua kun murut tulee, onneks tässä on nyt viis päivää aikaa vääntää ne. Yhen ison tehtävän palautin maanantaina, tänään annoin kaks luonnosta opelle tsekattavaks (toivottavasti sieltä ei tuu mitään B=bullshit-merkintää, pitää sitten kirjottaa koko paska uusiks).
Ton stressikäyrän nousemisen huomaa kans siitä et oon taas alkanu pureskelee kynsiä. Oon tehny sitä aina, mut kun muutin tänne niin vihdoinkin lopetin hetkeks ja mun sormet näytti toisilta ku koskaan ennen. Harmittaa et tollee ratkesin.
No nyt tää kuulostaa taas kauheelta valitukselta, mut mulla on oikeesti aika onnellinen olo. Vaikka noi koulujutut stressaa, niin niitä on kiva tehä, ja se on musta semmosta normaalia stressiä eikä sellasta tyytymätön elämään suunnatonta ahdistusta, mitä musta tuntuu et mun elämä on ollut monta vuotta. Mitä nyt on jutellut ihmisten kaa niin aika monella tuntuu olevan melkonen koti-ikävä, ja oon miettinyt et onks mussa jotain vikaa kun mulla ei oo yhtään. Totta kai on ikävä perhettä ja ystäviä, mut Suomeen mulla ei oo ikävä ollenkaan. Kun katon taaksepäin mun elämää Helsingissä ja muutenkin, oon tajuttoman onnellinen et oon nyt täällä. Kun mietin et muuttaisin takas Helsinkiin kolmen vuoden päästä, niin en vaan osaa kuvitella sitä. Kolme vuotta on pitkä asia ja tietty mitä vaan voi tapahtua, ja ehkä mä ylihuomenna itken täällä sitä et nyt riitti Lontoo, mut tällä hetkellä tää tekee mut onnelliseks.
Aamu muuten alkoi tänään upeesti kun liukastuin rappusissa. Jäin makaa niihin ku en uskaltanu liikkuu, joka paikka sattu niin paljon, mut kyl se meni ohi siitä. Kankussa taitaa olla iso mustelma (paha tiirailla ku ei oo kokopeilejä paitti julkisissa tiloissa), mut ottaen huomioon etten eka pystynyt liikuttamaa jalkapöytää ni toi on aika ookoo.
Oltiin sunnuntaina kurssilaisten kaa illallisella Spitalfieldissä olevassa Las Iguanaksessa. Siellä oli kätevästi kaks cocktailii yhen hinnalla. Oli tosi hauskaa, ruoka oli herkullista, ja jatkopaikassa Cuba Libret liian vahvoja. Lähin kotiin ku huomasin et rahat oli loppu, ahdistava iskuyritys torjuttu ja olin myös kertonut vähän liikaa tarinoita intialaisista mun poikakurssikavereille.
Et semmosta. Pus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)