Tip tap ♥

Ihanaa joulua muruset, toivottavasti se on rauhallista ja riidatonta ja glögillistä ja herkullista ja kaikin puolin parasta!

...

Okei, oikeesti jouluaaton porilainen winter wonderland näyttää tältä:



Rairai.

Suomi Finland.

Terveisii Suomesta! On ollu parasta ja ihanaa. Ja hassua. Tässä maassa on kaikkee kummallista:

- Asunnoissa on lämmin koko ajan. Kauheeta hikoilua kun ei käy semmonen ikävä veto! Ei tarvi ees pitää villasukkia jaloissa, voi olla paljain varpain. TALVELLA!
- Hanasta tulee lämmintä vettä heti. Oli ihan outoa tiskata tiskiharjalla, ja sitten muistin ku olin tiskannu et ai niin, täällä ei tartte tiskata kylmällä vedellä.
- Vedestä puheenollen, se maistuu ihan oudolta. Tai siis ku se ei maistu miltään! Meil on kotona suhteellisen hyvä vesi.
- Niin ja voi terve, lentokentällä vesipullo maksoi kolme euroa. KOLME EUROA!
- Kaupasta saa maksiaskeja! Multa kysyttiin paperit ku vaikutin nii ensikertalaiselta ku ihastelin maksiaskia.
- Juustohöylä. Mitä helvettiä? Miten kätevä se voikaan olla! Meinasin alkaa ihan normaalisti leikkaa puukolla juustoa.
- Liikenne. Mistä helvetistä ne autot tulee? Ja liikennevalot. Missä se nappula mitä painaa et valo vaihtuu?
- Töpselit. Laitat vaa johdon kiinni ja tulee sähköä! Ei tartte painaa on-nappulaa.
- Vessa tarvii vetää vaan kerran! Ei tartte oottaa ja vetää ja oottaa ja vetää ja..
- Kaupan hinnat. Herravarjele! Kaikki alkaa ainakin kakkosella, yleensä kolmosella tai nelosella.



Hullua väkeä.



Parasta tähän asti on ollu (en nyt sano että murut koska se nyt on ihan itsestäänselvää):
- Kalapuikot - ja etenkin pannulla! Söin niitä lauantaina ja nyt aina välillä muistan miten ihania ne oli. Oon aina laittanu ne vaan uuniin mut hei, tää pannujuttu on nyt muuttanu mun elämän.
- Ruisleipä ja metukka.
- Salmari ja mustikkashotti.
- Tupla.
- Joulutortut.
- Risotto ja salaatti.
- Karpalolonkero.






Niin ja viime postaukseen liittyen: ei oo ollut yhtään ahdistavaa, vaan ihan parasta. Pystyn nauttii tästä täysin siemauksin, ja silti tiiän et ku meen takas kotiin ni se on kans kivaa. Tai no, onhan täs jo kaks päivää oltu täällä..

Ahdistuskohtaus.

(Eikä vähiten siksi et FB ei toimi.)

Tunnustan nyt jotain melko surullista: mua vähän ahdistaa mennä Suomeen. Ei siksi ettei ois maailman parasta nähä ystäviä ja perhettä, tai etteikö mul ois ollut ikävä niitä, koska mulla on ollut hurjan ikävä.

Mua ahdistaa et miten mä reagoin Suomessa oloon. Mulla ei oo ollut pätkän vertaa ikävä sinne, mä oon onnellinen täällä, ja nyt mua pelottaa et jos mulle tulee nyt semmonen koti-ikäväpaniikki. Että kun tuun takas Lontooseen niin oon vaan ihan itkupillinä et Suomessa oli kaikki niin ihanaa.

Toisaalta mua ahdistaa et jos mä oonkin ite ihan vittupää kun meen sinne. Että jäkätän vaan koko ajan sitä miten Lontoossa kaikki on kivemmin ja mulla ei oo mitään ikävää Suomeen, koska tiiän et se on ensinnäkin inhottavaa ja myöskin loukkaavaa.

Suomalaisten vierailut täällä on tosi jees, koska ihana nähä ihmisiä ja silti olla "kotona". Mut nyt kun meen sinne niin en tunne et oon enää omalla maaperällä.

Mua ahistaa myös se että lento on lauantaiaamuna, ja sitä ennen mun pitäis:
- tehä kaks esseetä (1200 sanaa ja 2000 sanaa)
- kirjottaa kahen kurssin muistiinpanot puhtaaks (kokeet heti tammikuussa kun tuun takas)
- tehä juttu koulun lehteen
- käydä keikalla
- käydä kämppisten kaa kämppisillallisella
- pakata
- paketoida loput joululahjat
- hakea viel yks juttu
- pestä pyykkiä
- olla koulussa huomenna 6h, torstaina iltatapaamisessa, ja perjantaina 3h
- lukea perjantain kertaustunnille

En tajuu miten taas on jäänyt kaikki tekemättä. Omasta mielestäni en oo laiskotellut tai muutakaan, ja jotenkin ei tee mieli viettää esseitä tehden koko lomaa (pitää kuitenki loman aikana lukee kahteen kokeeseen). Sitten ärsyttää et koulun netti on ihan jumissa eli en voi ettiä taustamatskuja esseisiin, ja opet vastaa jotain höpöhöpöä kun yrittää kysellä tehtävien tuloksista.

Huomasin kans et mun valtavasta lukijajoukosta on hävinnyt yksi. Sekin harmitti. Toisaalta itehän mä pidän paskaa blogia.

Niiin ja sanoinko jo et FB ei toimi :(

Nyt juhlitaan!

Kauheesti pippaloita.


(Me käytetään meidän jääkaappia viestimisvälineenä ja luovana outlettina, tällaseltä se näytti bileiden jälkeisenä aamuna.)

Ekaks oltiin Tottenham Halessa taas. Halloweenien jälkeen teema oli pikkujoulut, ja meni kyllä niin tonttuiluks et terve. Luulin et oon ollut oma ihana itteni ja kaikilla on ollut tosi kivaa, mut sit siellä The Killsien keikalla tuli kaverin kaa puheeks edellisilta, ja hah, ei mennyt ihan niinko Strömsössä.





Oon kuulemma suuttunut kaikille, vihannut itävaltalaisia huolella (enkä ees vihaa!), tanssinut yksin jossai nurkassa ja lopulta käyttänyt kotimatkaan 2.5h väärän bussin ja oman pysäkin ohi nukahtamisen takia. Onneks heräsin keskustassa paikassa jonka tunnen ja päädyin sit lopulta kotiin. Oli aika nöyryyttävää kuunnella kaverin repeilyä ku kerroin et oli niin kivaa eilen. Muutenkin kuulemma bileissä oli ollut kiree tunnelma (en muista) ja nyt ihmiset on välirikoissa ja vihasia toisilleen.

Sitten juhlittiin joulua meillä. Edellisten bileiden jälkeen jännitti, mut kaikilla oli tosi kivaa eikä tapahtunut mitään riitoja. Melkein kaikki pääsi myös pussailee (paitti tietty minä), eli kutsuisin menestykseksi.



Ekaks meidän pippaloiden teema oli anti-christmas, mut sitä oli hankala toteuttaa ni ratkastiin homma sillä että vedettiin joulu överiks, silloinhan siitä tulee jo aika anti.

Suomikin edusti! (no okei, mut tuntevat varmaan ymmärtävät et näitä herkkutorttuja ei tehnyt minä vaan mun kämppis)

The Kills!

Kävin kattoo The Killsejä. Yks kaveri kysy aiemmin et lähenkö, muistin et nimen oon kuullu mut en biisejä. Pikavisiitti spotifyhin kertoi et oonhan mä kuullut niiltä vaiks miten monta biisiä ja tykännyt. Nyt oon tietty sit keikan jälkeen ollut ihan fiiliksissä :) Tiiättekö sen tunteen kun keikan jälkeen uudelleen rakastuu artistiin ja ei vaan saa tarpeekseen siitä?

Keikka oli Brixtonin o2 Academyssä. Ihan tajuton paikka! Se oli semmonen antiikin Kreikkaa muistuttava areena mikä oli tehty niin et ois muka ulkona. Lontoossa keikkapaikat on ihan mahtavia, lattiat on viistot niin et takaakin oikeesti näkee, akustiikka toimii, ja ilmastointi - ei tuu ees hiki vaikka paikka on loppuunmyyty! Ainoo miinus tulee kyllä henkilökunnan natseilusta, ja siitä et röökille pääsee vasta kun keikka on jo alkanut. Oli tippasen ahdistavat 1.5 tuntia, ja sit keikka alkoi, ja röökille piti jonottaa, ni en sit mennyt ollenkaan. Et varautukaa tohon jos suuntaatte tonne joskus.

Lämppärinä oli joku Trailer Trash Tracys, ja eihän tommonen bändi voi olla paska jos on noinkin nerokas nimi. Musa oli semmosta Twin Peaks -tyylistä eteeristä fiilistelyä, ei huono ollenkaan. Seuraavana oli joku kauhee kantri-partajeesus Teksasista, ihan hirveetä paskaa. Puhuttiin kaverin kaa et varmaan hyvä bändille hankkia mahollisimman paska lämppäri, kuulostaa ite vaan entistä paremmalta.


(Tää on siis se partajeesus.)





Muistan et keikalla parikin kertaa laitoin vaan silmät kii ja olin onnellinen. Et mä oon nyt tällä keikalla Lontoossa ja tää on upeeta ja mä oon niin onnellinen etten voi ees sanoin kuvailla (no justhan mä tosin yritin).





Tässä pari lempparibiisiä noilta, tosin kaikki niiden biisit on ihan rakkautta:

Kato moi.

Hähää, luulitte varmaan kun edellinen postaus oli millanen oli et no niin, nyt se on sydän särkyneenä mennyt ja tehnyt juliat! No en ollu. Oon vaa laiskotellu.

Toi ihastus-asia päätty ihan hyvin (tai toistaseks ellen saa jotain kilarimuija-vaihdetta päälle ja oo kohta taas ihastunu), totesin ettei se ollukkaa rakkautta vaa semmonen hetki et hämmentyy vaa siitä et saa huomiota kakslahkeiselta. Nyt me ollaa vaa kavereita, mikä on tosi kiva. Peeäs, edelleen haussa joku 80-luvulla syntynyt! Vinkvink kaikki brittihobitit. (tää onkin just oikee paikka ettiä sitä, varmaan moni sattumalta suomea puhuva brittihobitti lukee tätä.)





Mitäs sitte oon puuhaillu nää menneet viikot? No leikkinyt joulua ja juopotellut. Alotetaan siitä joulusta.





Mä oon Suomessa kolme viikkoa, mut joulu piti silti saada kotiin. Ainoa mikä puuttuu on joulukalenteri :( Tää on mulle melkosen kipee asia, monta viikkoa ollut kaupoissa kaikkii ihania kalentereita mut jostain syystä päätin ostaa yhen vast sitte joulukuun ekan päivän jälkee, eikä niitä myydä enää missään. Oon sit syönyt kaks konvehtirasiaa kostoks, tänään ostan kolmannen. In your face, joulukalenterit!





Niin että tälläseltä mun kotona näyttää nyt projekti joulustamisen jälkeen. No okei ja Oxford Streetillä.

Voi vittu.

Must tuntuu et oon ihastunu.

Tää ei voi päättyy hyvin.

Ei mitään asiaa.

Ai että oon hyvä otsikoimaan! Tää blogi on muutenki nii kreisisuosittu et tollasilla otsikoilla suosio vaan kohoaa entisestään.

Nautin just vapaapäivästä. Pitäis tehä kouluhommia, mut eniten kiinnostais lähtee joululahjaostoksille.

Ihanaa ku sai vihdoinki nukuttuu hyvin. Pari yötä on ollu tosi hankalia kun oon niin hemmetin jäätävän kylmä ettei vaan pysty nukahtaa. Nyt vihdoinki uskalsin ottaa pelottavan näköset lämppärit käyttöö ja on ollu lämmintä. Jännää millasta sit mahtaa olla tammikuussa...

Eilen vitutti taas toi koulu. Tai no ei koulu, mut se yks kurssi mistä oon pauhannu aiemminki. Taas sellanen fiilis eilen et mitä vittua mä teen tällä kurssilla. Mun seminaaritutori ei tajuu yhtään mitään, muut ihmiset sillä kurssilla tajuu vielä vähemmän, ja koska lukukaudessa on vaan neljä kurssia, on niin turhauttavaa käyttää yks niistä hommaan mikä on ihan anaalista. Sit ens lukukaudella tota sosiaalipaskaa on taas yks kurssi. Voi vittu. Siis sosiologia on itessään kiinnostavaa, ja me käsitellään mielenkiintosia juttuja luennoilla, mut ne muut ihmiset vaan talloo mun motivaation ihan täysin. HUOKAUS.

Saatiin ekasta tehtävästä arvosanat viime viikolla (yhelle toiselle kurssille, koska tolla yllämainitulla kurssilla se urpotutori ei tietenkää tiiä koska me saadaan ne). Sain A:n.

Itkin ehkä puol tuntia yhen toisen A:n saaneen tytön kaa käytävällä. Oltiin molemmat käsitetty väärin yks tehtävä, ja saatu siitä 0. Nyt se tuntuu jo naurettavalta, ja oon ainaki oppinu et tuplatsekkaan kaiken jos en jotain ymmärrä.

Toi oli muutenkin aika hyvä hälytys itelle et mun pitää vähän olla kiltempi itteeni kohtaan. Että jos saan 84/100 pistettä, niin idioottimaista itkee koska se ei ollut yli 90. Tulee hankalat kolme vuotta jos vaatii iteltään mahdottomuuksia, ja kursseista tulee vaikeampia jatkossa, eli vähän jos ois hellempi itteensä kohtaan.

Joopa. Että oli taas asiaa. Mitä te haluaisitte lukea? Tai siis onko mitään toiveita?

GO-GO-GOGOL!!!!

Perjantaina ennen niitä kotibileitä kävin iki-ihanan Gogol Bordellon keikalla Electric Ballroomissa. Oon nähnyt ne kaks kertaa aiemmin, mut tää keikka oli akustinen veto. Surullista tästä teki se et oon aina aiemmin nähnyt noi yhen murun kaa ja nyt olin ihan yksin. Eikä mulla ollut saldoa soittaa sille (hei moi oon teini) ees sen yhen biisin aikana :(



Mut eniveis! Keikka oli aika tosi erilainen normaalista Gogol-meiningistä, tai erityisesti niiden biisilista oli aika erilainen. Paljon vanhoja biisejä joita en ollut aiemmin kuullut, mut ai että, pienen alkukankeuden (meikä siis oli jostain syystä kankea, varmaan siks kun tuolla tuopit oli ihan oudon muotosia ja yritin olla läikyttämättä) jälkeen oli taas niin taattua Gogolia. Ja ah, Eugene, niiden laulaja ♥ En normaalisti käy siihen kuumana, mut nyt se oli kyllä aika sizzlin'.





Jännästi perjantai-keikka kerrottiin alkavaksi jo 19:45, ja mä aattelin et ei varmasti alota ennen ku kasin jälkeen. Olin tuolla kasilta ja joopa, oli ne jo aloittaneet. Kuulin silti kaikki mun lempparit, ja vitsi noiden keikalla se fiilis on kyllä ihan hullu. Kuvasin tuoltaki pätkiä, mut en edelleenkää jaksanu taistella niitä tänne.



Yks mikä on hassua aina Gogolin keikalla, ja huomasin sen nytkin, on se yleisö. Tai siis joo, suuri osa on sellasta Camden-ernua mut sit siellä on paljon myös vähän vanhempaa väkeä. Hampurissa ku oltii kattomassa edelliskesänä (miten siitäki voi olla jo puoltoista vuotta!) niin löyty just sellasta Jürgeniä joka muutenkin tykkää punkista, mut kans sellasen näköstä väkeä mikä lähinnä kuuntelee oopperaa. No, hienoohan se on et musiikki ei tunne genrerajoja :)

Where the f*ck is Finland?

Perjantaisissa kotipippaloissa oli teemana kotimaan stereotypiat. Aika ja budjetti ei riittäneet joulupukkiasun metsästykseen, ja jotenkin vaikka se metsästäjäasu Halloweenilta ois varmaan ollut ihan suht suomalainen, aattelin et kiva mennä ilman partaa kerranki bileisiin (sit joku multa kyselikin illan aikana et missä mun parta). Tein sitten vaa tommosen paidan, ja aattelin et juon paljon, niin siinä teille suomalaista.



Kaks kurssikaveria järkkäs tupaantuliaiset Finsbury Parkissa. Suunnistin sinne keikalta, ja pakko sanoa et kyllä kuumotti illalla yksin tollasessa paikassa. Se kuuluu Hackneyyn eikä varmasti oo Lontoon pahin paikka todellakaan, mut kyllä mua vähän jännitti pimeellä suunnistaa paikkaan josta en tiennyt mitään. Kadulla huusi joku hullu ja tappajakoira juoksi vapaana. Sitten ku vihdoin löysin oikeen talon (sellanen tiiättekö kerrostalo jossa käytävät on ulkona), en tiennyt mistä ovesta mennä sisään, muistin vaan et neloskerros. Puuskutin sinne, kuuntelin huutoääniä ja lapsen itkua joka kantautu käytävään, ja jännitin. Pääsin ylös niin yhtäkkii pimeestä kuulu ääni et mitä sä etit, siellä istu joku mies. Se oli kyl ihan mukava eikä esim. puukottanut mua.



Kun sit vihdoin pääsin sinne bilekämppään, niin ai että se oli hieno ja ihana, ihan jotain muuta mitä ulkoasun perusteella ois voinu oottaa! Kaikki mun lempparikurssikaverit melkein oli siellä, ja oli ihan superhauskaa. Ei olla kauheesti nähty viime viikkoina kun kaikki on tapelleet kurssitehtävien kanssa (perjantaina oli palautus ja muutaman kanssa sovittiin et palautetaan ne yhessä ja mentiin sit muutamille meidän vakkaribaariin), niin oli tosi kiva taas hengata.



Kotibileet on kyl mahtavia. Booli oli hyvää, sisällä sai polttaa, ja kurssikaverin soittolista oli ihan parhautta. Mun luokalla on semmonen supernätti saksalaistyttö, just sellanen blondi, josta en ekaks hirveesti tykänny kun se puhu niin paljon (ja olin vähän kateelline, luonnollisesti), mut nyt kun ollaa tutustuttu ni se on ihan mun lempparityyppejä. Me ollaan tosi samanlaisia monessa jutussa, mitä ei ikinä uskois, ja vietettiinkin iso osa illasta sen soittolistan vieressä - kumpikaan ei osaa soittaa biisiä introa pidemmälle kun sit löytyykin jo seuraava parempi biisi. Ollaan aika rasittavia varmasti :D Sen poikakaveri on tosi kiva, se on käynyt Suomessa pari kertaa. Kiva kun jotenki kuulee usein noista kavereiden poikkiksista niin sit just toi ja mun yhen parhaimman kaverin poikkis on kans tullut osaks meidän ryhmää. Sitte mun toisen "bestiksen" poikkis ois kans kiva nähä, mut se asuu eri kaupungissa.

Ne kenen pippalot noi oli, niin oli meidän kurssilta ranskalainen poika (johon mä löysin nyt ihan uuden yhteyden kun näin sen soittolistan) joka on supermukava, ja aika söpö, ja sit saksalais-ecuadorilainen tyttö josta en kans aluks tykännyt yhtää, ja välillä koulussa se ärsyttää mua, mut tykkään siitä aina enemmän ku oon vähän jutellut sen kaa koulun ulkopuolelta. Sitte on vielä yks poika josta luulin et se on ihan britti, mut se onkin muuttanut Ugandasta vast vähän aikaa sitten. Suurin mysteeri meidän porukassa onkin nyt et mihin päin se kumartaa. Tai siis tajuutteko :D Sitten on yks ruotsalainen tyttö ja ranskalainen tyttö, jotka on ihan parhaita, ne on niin nättejä mut silti just sellasia herttasia ja hauskoja. Ja ne kaks kenestä aiemmin oon täällä puhunu, ketkä on ne mun "ykköset" on ne kaks brittityttöä. En kyllä tiiä et kiinnostaako ketään, ja vähän hankala ku ei viitti nimillä ja naamoilla ainakaan vielä puhua, mut aattelin et ehkä teist ois kiva kuulla millasessa porukassa hengailen täällä.

Toisen kurssikaverin, walesilainen poika joka on ehkä maailman kiltein ja sulosin tyyppi, kaa päästiin oikee henkevälle tasolle, ja suunniteltiin et tehään 1.12. ku on maailman aids-päivä ni jotain kivaa koulussa, tai no ei kivaa mut jotain valistavaa, koska me molemmat ollaan aika ehkäisyfriikkejä, tai siis sellasia saarnaajia. Saas nähä miten paljon me nyt sit arkena saadaan aikaan :D

Yhessä välissä, oisko kello ollut neljä, lähettiin yhen jampan kanssa ettimään lisää kaljaa ja röökiä, ja törmättiin kolmeen kettuun! Siellä ne juoksenteli kaduilla, tää on nyt kolmas kerta ku nään niitä. Ne näyttää ihan söpöiltä koirilta (ja huom. mähän en siis oikeista koirista ees tykkää).





Sit jatkoiltiin syömällä jäätelöä ja kattomalla ihan parasta stand-uppia (Chris C.K.) johonkin seiskaan asti, kunnes vika ylhäällä olija lähti nukkumaan ja siitä sitten hoipertelin himaan, jonne pääsin klo 8. Onneks menin päivittää FB-statuksenkin ni voi ihmiset sit jeesustella siel Suomessa :D






Vitsi oon ihan kotibile-fani. Edullisempaa ja niin paljon kivempaa. Vähän nyt jännittää ku ollaan tunnettu pari kuukautta koulukavereiden kaa, ja joistain tyypeistä keistä tykkäsin alkaa paljastuu mälsiä asioita. Toivottavasti suurimman osan kanssa pysytään kavereina, pitkäänkin, meillä on kyllä aika mahtava porukka - toivottavasti siihen ei nyt ala muodostuu mitään pikkuklikkejä mitkä alkaa sotimaan.

(Kuvituksena lähinnä kuvia siitä hetkestä kun oli vaan minä, soittolista ja peili yksin huoneessa ja yritin kuvaa mun paitaa. Lupaan että kysyn tyypeiltä lupaa kuvien julkaisuun ni ei tartte katella mun naamavärkkiä koko aikaa, tai niitä huonoja Paint-sensurointeja. Maisemakuvat on aamulta ku lähin suuntaa kotia kohti, eksyin, ja hengailin vaan aamuraikkaudesta nauttien ja kiroten hukkaamaani Oyster-korttia.)

Summer Camp!

Huihai. Aikamoista hummailua ollut nyt mennyt viikko. Essexin ja muruvierailun jälkeen seuraava ohjelma oli torstaina Summer Campin keikka EFESissä, Dalstonissa.

Olin kuullut biisin tai ehkä jopa kaks tolta bändiltä ennen kuin ostin lipun. Tiiättekö kun joskus menee aika rändömisti bändin keikalle, ja sit ihastuu niihin ihan täpöllä? (ooh en ookkaan käyttänyt tota sanaa ikuisuuksiin, pakko ottaa käyttöön, ihan täpöllä nääs) No mulle kävi niin. Summer Campilta tuli eka levy Spotifyhin just vähän ennen keikkaa, ja vaikka siinä meni tovi et se aukes mulle, niin tykkään ihan, no täpöllä. Vähän oli paineita et mites noi kämppikset tykkäilee, olin houkutellut ne mukaan, ollaan kaikki vähän musa-hifistelijöitä mut onneks toinen tykkäs paljon ja toinen ei vihannut.



Keikka oli Dalstonissa EFESissä siis, joka oli bilisklubin yläkerta (tai no on varmaan vieläkin). Tunnelma oli tiivis ja kuuma, niin klubilla kuin ulkonakin: kävin ettimässä automaattia ulkona yhessä välissä ja vastapäätä tietä oli katunujakka. Hippasen jännitti lueskella katukylteistä et nyt ollaan Hackneyssä. Silti mulle tuli jotenkin maaginen olo kun käytiin vielä yhillä keikan jälkeen et mä mahdollisesti asun täällä joskus. Samanlainen hyvä fiilis mulle tuli kun kävin ekaa kertaa Angelissa ja tsadaa, täällähän mä nyt asun.

Kuvasin videopätkiä tuolta keikalta kans, mut en oo vielä keskinyt miten saisin ne postattua ilman hermoromahdusta.







Mutta siis se keikka! Tykkäsin ihan täpöllä. Ne alotti keikan akustisesti niin et se tyttö ja poika käveli toiselta puolen salia eli yleisön läpi lavalle, mikä oli musta tosi herttasta. Keikan aikana screenillä näkyi kaikki kasarileffat, ja vähän Elvistä, mikä oli hauskaa. Pääteltiin kämppisten kaa et noi tyttö ja poika on varmaan pari, ainakin ne tekee sitä, (huomaatteko oon siis oikeesti mennyt aika sokkona sinne vaa musiikin takia, en tiiä niistä mitään vielä, pakko heittäytyä google-sherlockiksi kohta)ja en ihmettele, se tyttö oli niin söötti ja ihana. No oli se poikakin mut se tyttö jotenkin oli niin härlig.

Spotifystä siis löytyy noitten eka levy. Mun lempparibiisi on Summer Camp, en löytänyt sit Youtubesta mut tässä vähän maistiaisia:





Uppooko? Täpöllä vai ei? :D
(Okei lupaan lopettaa ton täpöilyn.)

The only way is Essex!

Viime perjantaina lähettiin pienelle roadtripille kämppisten K ja E kanssa. Suuntana oli Essexissä sijaitseva Southend-on-Sea, josta kämppis K on myöskin kotoisin. Syy reissulle oli hyvä (siis eihän me todellakaan menty sinne niitten peliluolien takia!): käytiin K:n kaverin järkkäämässä hyväntekeväisyysjuhlassa, jonka tuotot menee raiskaustukikeskukselle.



Matkalla oli jännittävää! Yritettiin poseerata kaikissa kuvissa semmonen paras peliluola-ilme päällä (varmaan tarpeetonta sanoa etten voittanut yhtään mitään).



Essexillä on täällä vähän semmonen Kerava-maine. Anteeks vaan keravalaiset mut en osaa muutenkaan sitä kuvailla. Southend on pikkuinen merenrantakaupunki, jossa on huvipuisto ja peliluolia ja rantaa, eli vähän ku joku Flamingo mut vaan rannalla. Harmi et kun saavuttiin perille oli jo pimeetä, täytyy tehä päiväretki kans että saa kuvattuu ne hulppeet vuoristoradat. Kaupunki oli kyllä söötti, ihania taloja, just semmonen paikka missä Agatha Christien kaikki kirjat tapahtuu.





Päiväreissu oli tosi kiva. Jännä kerranki pukea ykköset päälle. Ihmiset oli mukavia, swing-bändi oli kiva, kalja oli hyvää, sitten siellä oli arpajaiset ja oisin maailman eniten halunnut ton yhen taulun.





Vika juna Southendistä takas Lontooseen oli... no millasia noi K-junat yleensä on. Mut selvittiin hengissä!



Käytiin lopuks vielä kämppis E:n kanssa Liverpool Streetin aseman lähellä olevassa pubissa, Dirty Dicksissä - ihan vaan ton nimen takia. Se oli kyllä just sellanen horror-lihatiski hetki ennen pilkkua, ja ihan kyllä melkosen dirty muutenkin.