torstai 31. toukokuuta 2012

Ensikosketus terveyshuoltoon.

Terveisiä ensiapupolilta! Tai kuten täkäläiset sanoo, A&E:ltä (accident and emergency). Tai no siis olin siellä eilen myöhäisillalla.

Taas yks syy lisää vihata tätä kesää. Tiiättekö kun on helvetin kuuma, tennarit on liian kuumat, sit joutuu hillumaan jollain pilipali-kesäkengillä? Sitten tulee rakkoja, ja parhaimmassa tapauksessa ne tulehtuu ja se tulehdus leviää. Jesh.

Eilen töissä aloin kummastelemaan kun jalkaan sattuu pirusti, ja sitä zoomaillessani huomasin et ompas se turvonnut. Sit yhessä vaiheessa töissä tuli taas sellanen kuumekohtaus mitä tuli edellisiltana. Könkätessäni himaan googlailin oireitani ja päättelin että mulla on rakko tulehtunut. Sehän on levitessään potentiaalisesti melkosen vaarallinen, joten himaan päästyäni näytin sitä mun lekurikämppikselle ja se käski painella samantien tonne ensiapuun.

En voi tarpeeksi ylistää tätä brittiläistä sairaanhoitoa! Ainakaan tän ensikosketuksen perusteella. Suomalaista sairaanhoitoahan aina ylistetään, mutta kyllä tää pistää vielä paremmaks. Käynti polilla oli OIKEASTI ilmasta eli jälkikäteen ei postiluukusta tule laskua. Lääkkeet oli ilmaset ja ne sai polilta mukaan. En joutunu kauheesti venailemaan, oliskohan puoltoista tuntia mennyt kokonaisuudessaan (vähän eri kuin joissan Meikussa hengaillut neljä tuntia). Ekaks kävin terkkarilla alkutsekkauksessa, sinne pääsin about puolen tunnin jälkeen. Sitten lekuria oottelin ehkä 45 minuuttia. Henkilökunta oli tosi kivaa ja osaavaa.

Mun diagnoosi oli oikea: rakko oli tulehtunut ja se tulehdus on levinnyt muualle jalkaan. Sain antibiootit, niitä pitää popsia neljä kertaa päivässä viikon ajan (tuntuu ihan tosi isolta annokselta, yleensä kun syö niitä 2-3 kertaa päivässä ehkä viiden päivän ajan Suomessa). Ja käsky oli tulla heti takaisin jos mitään muutoksia tapahtuu, koska toi tulehdus on enemmän levitessään potentiaalisesti melko vaarallinen.

Höh, harmittaa, mutta mieluummin yks tulehtunut jalka kuin joku lämpöhalvaus. Eniten ketuttaa se et tänään ois ollut Miike Snow'n keikka ja olin menossa kattomaan sitä, mut ajatuskin siitä et könkkäis keikkapaikalle, seisois siellä muutaman tunnin ja sit könkkäis takas himaan, on ihan mahdoton. Jos siellä ruudun takana on joku ketä haluis ja pääsis tonne keikalle, let me know, viskaan lipun meiliin! Eikä maksa mitään.

Iloisempaa päivää teille, murut ♥

PS. Päivän paras uutinen oli silti lukea Facebookista et mun bestismurut lentää tänne mun synttäreiks! Niin monta sydäntä ettei oo tosikaan!

PS2. Pahoittelut kuvattomasta postauksesta, tää perkeleen blogger näyttää kans olevan vähän tulehtunut.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Vielä on kesää jäljellä :(

Koska tää kesä oikein loppuu! Tai voisko noi lämpöasteet ees tippua pienemmiks ku mun ikä on.

En tosiaan oo mikään kesäihminen. Koko ajan on ihan ahdistavan kuuma, ja eilen pelästyin et oon saanu lämpöhalvauksen. Yhtäkkiä nousi lämpö ja tärisin vaan. Hengitys oli pinnallista ja nopeaa, ja googlattuani lämpöhalvauksen oireita piti käydä vielä tarkistamassa kämppikseltä et onko mun iho sininen ja kuiva. Nyt ei onneks enää oo lämpöä, mut joka paikkaan sattuu.

Oon myös nukkunut tän viikon tosi huonosti. Oon yliväsynyt koko ajan, mut silti heräilen monta kertaa yössä enkä saa unta. Meen ihan zombiena nyt varmaan seuraavan kuukauden ku tekee vaan duunia ja venyttää penniä. Huoh.

Voispa pikakelata siihen päivään kun mun lento Suomeen lähtee.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Euroviisut!

Tiiän, tiiän, vaikutan tosi khuulilta ja katu-uskottavalta yleensä, mut mulla on salaisuus.

Mä RAKASTAN Euroviisuja. Ah miten mä rakastan niitä! Oon kattonu ne aina, paitti kerran olin töissä kun en tajunnu et mikä päivä ne tulee. Vitutti. Onneks vaan joku Lordi voitti ni en menettäny paljoa.

Mun täti oli onneks ottanu ne nauhalle, ni katotaan niitä aina välillä (okei, aika usein). VHS-kasetti, mikä muinaisjäänne. Sit aina vieläkin jännittää et voittaako Suomi tällä kertaa.

Euroviisut on aina serious business. Mulla pitää olla kynää ja paperia et voin arvostella kouluarvosanoin kaikki esiintyjät.

Yleensä Viisuissa tykkään jostain erikoisesta, tai sellasesta et mikä ois muutenkin hyvää musaa. Sellaset "ollaan nyt todella erikoisia" -aktit mua ei hirveesti innosta, esim. tänä vuonna kun on noi venäläiset mummot. Eniten vihaan niitä kuorsauskuolema-balladijollotuksia Itä-Euroopasta (tai Belgiasta tai Maltalta tai Ranskalta mitkä yleensä tuottaa niitä aika hyvin kans).

Tänä vuonna sydäntäni lämmittää erityisesti nämä helmet:

Italia (toi on vaan niin groovy!)



Saksa (ihana ääni ja mikä namu!)



Israel (niin hyvän mielen viisu, harmi ettei päässy finaaliin asti)



Tanska (tää on jotenkin just sellanen hajoilen yksin matkalla baarista himaan -biisi, vaiks kuulostaakin joissain kohdin ihan tosi paljon siltä Sealin Crazy-biisiltä)



Tää Makedonia tuli vähän puun takaa, mut siinä on jotain kivaa, yhdistettynä rokkia ja kaunistelua, ja toi täti on vaa niin rok



Islanti on kans kaunis ja hieno



Toinen salaisuus: Jedward on ihana. Niitten tän vuoden biisi ei oo superiskevä, mutta ihan vaan koska pojat on niin härlig, lykkään tähän edellisen niiden viisukappaleen joka on yks parhaista viisuista ikinä



Aaah, en malta oottaa! Mitäs siellä toisella puolen ruutua fanitetaan? Vai oonks ainoo joka on näin fiilareissa :D

torstai 24. toukokuuta 2012

School's out for summer!

(Onkohan mitään kliseisempää otsikkoa tällasiin postauksiin? Annan virtuaali-yläfemman sille joka keksii että onko.)

Eilen klo 16:20 mun eka vuosi yliopistossa oli ohi. Dindindii! Eilen oli Quantitative Analysis -koe (eli se kauhisteltu tilastomatikka mikä ei sitten ollutkaan ihan kauheeta kuitenkaan) ja sen jälkeen palautin mun viimisen kurssityön, raportti aiheesta Primark ja etiikka.

Edellispäivänä palautin tokavikan kurssityön. Eikö olekin niin että tärkeintä on söpö kansikuva?


Mentiin tyttöjen kaa läheiseen puistoon juhlimaan. Niillä oli grilli mukana ja kaikkea.

Musta grillaus on parasta, ja piknikit myös. Ne myös ahdistaa mua ihan kauheesti. Kaupassa olin ihan paniikissa monta minuuttia et mitä mä ostan. Mä oon jotenkin tosi epäluova noissa tilanteissa, hirveet paineet. Ostin jonku kämäsen valmispastan, karkkia ja pienen sipsipussin.


Sitten toiset, luovemmat shoppailijat, ostaa patonkeja ja brietä ja raahaa mukaan vihanneksia ja tikkuja ja tekee kasviskebabeja, kun ite mussutat sitä tylsää pastaa. Mä en kestä! Hirvee piknik-kateus! Ens kerralla (kerroilla) ostan kyllä jotain kivaa ja ihanaa. Tää sama tapahtuu festareilla aina kans, kun Sanna ei osaa ostaa muuta kun niitä Saarioisten läpysköjä ja muilla on vaikka mitä. Täytyy varmaan alkaa kirjottaa listaa kaikista mahollisista piknik-eväistä ettei sit mee paniikkiin kun seuraavaks tulee tollanen ex tempore -piknik.


Oli tosi kiva ilta! Melko haikeeta kun noista tytöistä lähes kaikki palaa kotimaihinsa/-kaupunkeihinsa kesäks, ja meillä kolmella tänne jäävällä menee sitten duunit ristiin. Toivottavasti ehtis vähän hengailee yhessä kuitenki. Tää lukukausi on ollut jotenki niin mälsä kun ei olla oltu melkein missään samoilla kursseilla, ja jotenkin muutenkin ei oo hengailtu niin paljon mitä sillon syksyllä.

Muuten tää eka kouluvuosi on ollut melko jännittävä. Just nyt musta tuntuu vähän tyhjältä ja hölmistyneeltä, että tässäkö se oli? Kaks tällasta ajanpätkää enää eessä ja sit ollaan valmiita. Tuntuu et vuosi on mennyt tosi nopeesti. Toivottavasti tota kouluu on vähän enempi ens vuonna, tai jotenkin sillee ettei se tuntuis niin helpolta ja vähän läpihuutelulta. Hah, no nyt varmaan seuraavat kaks vuotta valitan että aiai kun on superrankkaa. Mut tottahan se on et tää eka vuosi meni aika paljon totuttelussa, siis se yliopistokin on suunniteltu niin et tässä nyt vuosi vähän harjotellaan et miten opiskellaan. Sit tää kevätkausi oli jotenkin rankka kun tiivis kaveriporukka syksyltä ei sit ollutkaan mikään match made in heaven, ja hyvien tyyppien kaa ei ollut hirveesti yhteisiä tunteja. Muutenkin, tai ehkä just noiden syiden takia, tää kevät oli paljon henkisesti rankempi mulle mitä syksy - ei ollut enää sitä uutuudenviehätystä vaan ihan normiarkea. Onneks mä (pääpiirteittäin) tykkään tästä normiarjesta.


Nyt mulla onkin sitten neljä kuukautta lomaa. Voi vittu. Mä en muutenkaan oo mikään kesäihminen, musta helle ja lämpö ja aurinko on tosi ahdistavaa. Oonkin yleensä kesällä (paitti sillon ku oon huppelissa terdellä) aina tosi kiukkunen. Nyt tää "loma" tarkottaa sitä et teen vaan pitkiä työpäiviä niin paljon ku pystyy. Ei innosta yhtään. Mieluummin mä olisin tuolla koulussa tänkin ajan, tekisin vähän mielenkiintosia kouluhommia sillon tällön ja muuten sit vaan, en tiiä, hengailisin. Nyt kesällä tulee muutenki eteen uuden kodin ettiminen joka ahdistaa tosi paljon. Voispa vaan pikakelata lokakuuhun. Onneks mulla on heinäkuussa kolmen viikon loma Suomessa, aattelen vaan sitä enkä sitä miten paljon palkkaa mä ton kolmen viikon ajalta missaan. Auuuuuh.

Oh well. Lähen nyt moikkaa yhtä pariisitarta johon tutustuin hostellissa sillon way back elokuussa, käydään vähän lounastelemassa kun kerrankin on vapaapäivä, ja jos en ihan väärin ennusta niin saatetaan ottaa yks kesäinen drinkki. Joku hyöty kesästäkin.






torstai 17. toukokuuta 2012

Mitämiksimiksei.

Arvatkaapa mitä tuli eilen postissa! Iihiihiih! iPrecious! Kiitos vakuutus! Tässä postauksessa visuaalisen ilon tarjoaa tollanen Welcome to Britain -kuvakirja. Aattelin et kun mulla kert ei oo varaa reissata niin saatte nyt sellasen tee-se-itse -kuvareissun täältä kauniiden ihmisten saarelta, kuten yks ystäväni tätä aina kutsuu. Oikeestaan tossa kirjassa on niin monta kivaa kuvaa et näitä varmaan riittää aika moneenkin postaukseen. Ellette älähdä ja sano et äääh lopeta heti, kuvaa vaan niitä tuoppeja ja puiden latvoja.


Rakas pikkusiskoni Essi haastoi mut vastailemaan muutamaan kysymykseen, ja pitiköhän sitten mun vielä haasta joku muu ja keksiä uusia kyssäreitä. Katotaan jos ehin vai meneekö taas tällaseks minäminäminä-tekstiks. Yritän siis kohta lähtee töihin.

1. Missä näet itsesi 8 vuoden kuluttua?
HYI! Aloin laskee ekaks et miten vanha mä sillon oon ja se jo ahdisti. En tosiaan tiiä. En tiiä missä oon vuoden päästä, tai parin kuukauden. En vaan osaa vastata tähän. Updeittaan sitten kaheksan vuoden päästä!


2. Lempiruokasi? Perustele =D
Näitä on kaks: kaikki mikä alkaa p-kirjaimella ja kaikki mitä äiti tekee. P:llä alkaa kaikki herkut, niinku pitsa ja pasta ja peruna missä vaan muodossa. Ja purjo. Ja pinaatti.

3. Jos saisit tuntea vain yhden tunteen koko loppuelämäsi, mikä tunne se olisi?
Onnellisuus.

4. 5 asiaa, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Röökiä. Kaljaa. Sytkärin. Vettä. Veneen. Voisin juua pari ja lähtee sit menee.

5. Mitä toivot ensi (luku)vuodelta?
Vaiks rakkautta ja rahaa ja onnea. Toivon et koulu ois vähän mielenkiintosempaa, tai siis sellasta inspiroivampaa. Toivon et pääsisin toteuttaa itteeni ja saisin mainetta ja kunniaa.


6. Kysymys, johon olet aina halunnut vastauksen?
Mikä mus on vikana?

7. Kuumin mies ikinä? ;););)
Aaaah Ryan Dunn! Rest in peace.


8. Jos(kun) lähtisit vaihto-oppilaaksi, mikä olisi toivemaasi?
Eiköhän se sit lopuks ois se Jenkkilä, sieltähän ne kaikki vaihtarikuvitelmat on. Ois kiva päästä vuosikirjaan ja juua niistä punasista kupeista!

9. Noloin tilanne ikinä?
Hahahaha, en tosiaan kerro täällä :D Tai julkisesti ikinä muutenkaan.

10. Jos rahasi riittäisivät mihin tahansa, top 3 jutut, jotka tekisit tänä kesänä?
Reissaisin nyt ekaks Berliiniin, en tekis päivääkään töitä, istuisin terassilla koko ajan. Jos jäis rahaa niin voisin ostaa jonku ihanan kämpän Lontoosta. Ja Berliinistä.

Aaah olipa ahdistavaa miettiä syvällisiä näin aikasin aamusta! Tai no huijasin, enhän mä ehtinyt tätä tekee aamulla ni jatkoin nyt töiden jälkee.

Mun kysymykset on tällaset:

1. Mikä biisi soisi sun hautajaisissa?
2. Mikä on eka lapsuusmuistosi?
3. Mistä oot itessäs erityisen ylpeä?
4. Mitä haluaisit luonteessas muuttaa?
5. Mikä on sun ykköskaupunki?
6. Jos saisit syödä vaan juustoa tai suklaata (siis kyllä muutakin mut vaan toista näistä) loppuelämäs niin kumpaa söisit?
7. Kuumin mies ikinä? (joo joo pöllin tän pikkusiskolta)
8. Mistä oot riippuvainen?
9. Minne lähtisit häämatkalle?
10. Kerro vitsi.


Haastan kaikki jotka tän lukee, mutta ainakin Jamyn koska tiiän et se tykkää kans puhua itestään :D
Oikeestaan voisin haastaa myös Iidan ja Siirin sekä Katrin, koska haluan lukea ne niiden postaukset. Siinä mun blogilliset lukijat oikeestaan tais ollakin.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Little things in life.

Vaihtelun vuoksi aattelin jakaa tällasen viisauden et pienet asiat elämässä on niitä parhaita. Tänään on ollut monta hyvää asiaa!

♥ Uus huuhteluaine. Rrrrakastan huuhteluaineita. Ja tiskiaineita. On aina ihan ilon päivä kun huomaa et joku tollanen on loppu ja pääsee kauppaan haistelemaan niitä. Täällä on niin hulppeet tarjonnat että terve! Tykkään kyllä oikeestaan haistella vähän mitä vaan. Tusseja (kerran haistoin liian syvään ja silmissä sumeni ja pää oli kipee kauan), perunakellareita, autotalleja, sekä tietty ikisuosikkini kynsilakka.


♥ Peruna-purjokeitto. Voi luoja. Oon välillä ihan keittokoukussa. Tänään oli taas onnenpäivä kun kaupassa oli noita valmiskeittoja, ne on melkein aina loppu. Ja niitä saa kaks pönikkää £2.50! Nyt saan kohta syödä keittoa ja kattoa Ihollaa ja Viidakon tähtöset. Ei huono.

♥ Puhelut äidille ja mummulle.


♥ Eilen käytiin tyttöjen kaa muutamilla päivällä. Lähistöllä on kiva pubi jossa on iso terassi, meen aina siitä ohi koulumatkalla ja nyt vihdoin päästiin ihan itse asiaan (kuvat sieltä). Tollaset vahinkohuppelit päiväsaikaan on niin hauskoja. Aurinko paistaa ja kello on ehkä neljä kun ite vaan kikattelee kotimatkalla, siitä tulee jotenkin sellanen rapsakka fiilis.

Mikä teijät on tehnyt onnelliseks viime päivinä?


lauantai 12. toukokuuta 2012

Moimoimoi.

Tyhmää laittaa otsikoks joku tervehdys koska nyt on jotenkin tosi hankala alottaa. Ehkä mun pitäiskin joskus tehä postaus mihin keräilen vaan kaikkia tervehdyksiä?

Suurin uutinen tällä viikolla on se että oon jo hymyillyt tossa yks päivä! Eli näköjään täältä suosta sittenkin voi nousta. Niinkuin aina ennenkin, silti sillon kun siellä makaa niin onhan se mahdoton muistaa. Että vielä ei mee ihan vahvasti mut siihen suuntaan ollaan pikkuhiljaa menossa. Jostain kumman syystä niinkin pienet asiat kuin kivat asiakkaat töissä, paskasta tilastokurssista saatu A-arvosana ja nopee jutteluhetki kämppiksen kanssa oli nää mielialaa kohentavat tekijät.

Että oikeestaan halusin vaan tulla sanomaan et kyllä tää tästä. Oon "just" lähössä kirjastolle hakee muutaman kirjan vikoja kurssitöitä varten, sit nähään kavereiden kaa päivädrinkillä ja sit tuun kotiin tekemään niitä koulujuttuja.

Puhelinasia, sormet ristissä, saattaa selvitä ens viikolla. Soitin kai tiistaina sinne poliisiasemalle kun sain postissa vakuutuspaperit että mikä se rikosreferenssinumero on, niin eihän niillä ollut mitään tietoa että oisin ikinä mitään raportoinut tai paria tuntia siellä kyttiksellä notkunut. Hetken jo ahdisti pahasti, mut onneks se tuli sitten seuraavana päivänä postissa. Vakuutuspaperit lähti eilen, ja mukavana pikkuyllärinä pitää maksaa 100 punnan vakuutusmaksu kun sitä hakee. Että hitsin hienoa. Eilen tuli postissa kans uus sim-kortti, toivon että sen vastakappale tulee sitten kohta kans.

Ihanaa viikonloppua murut! Kiitti kun ootte jaksanut toukokuun pahinta emokitisijää ♥

(Pahoittelut kuvattomasta postauksesta. Blogger ei halua tehä yhteistyötä. Ehkä sekin on terassilla.)

tiistai 8. toukokuuta 2012

Seitsemän Sanna-juttua.

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.


Sain tän haasteen ihanalta Katrilta, ja heti tuli sellanen olo et vois paljastella vaikka mitä! Nää viime hetkethän on olleet tällasia superangstailu-viikkoja, ja vaikka ois tavallaan helpottava lyödä tiskiin
kaikki paskimmat asiat itestään niin ehkä mä haluun vielä et joku joskus puhuu mulle. Itse asiassa yhteen kohtaan jo avauduin pitkät pätkät mut sit poistin sen kokonaan. Jännästi kohta kertoi siitä miten en koskaan avaudu ihan pohjiani myöden kellekään.


En muuten myöskään jaksa haastaa ketään, en ees tunne 15 bloggaajaa varmaan. Jos on paljasteleva fiilis niin sitte haastan sut!

1. Oon vesipulloriippuvainen. Oon ihan hysteerinen siitä et aina pitää olla vesipullo. Täällä melkein kaikilla klubeilla ja keikoilla ne vie sen sulta, ja siinä vaiheessa en pysty keskittymää muuhun ku siihen että mulla ei oo vesipulloa. Tää tais alkaa joskus yläasteella, ja veikkaan ettei kyllä lopu koskaan.


2. En osaa kunnolla mitään. En tehä kuperkeikkaa, en luistella taaksepäin, en ajaa autoa... Aina jos vaikka alan tekemään jotain presistä tai ruokaa niin kuvittelen et miten hieno siitä tulee, mikä mun visio on, ja siitä tulee aina ihan paska. Ainoo asia mitä mä osaan tehä on taivuttaa mun kaikki sormet siitä ekasta nivelestä samaan aikaan, mut nyt törmäsin tyyppiin joka osaa tehä sen myös. Oon ihan käsi kaikessa.

3. En osaa riidellä enkä sanoa vastaan. En osaa käsitellä negatiivisia tunteita en yhtään. Mun yli on tosi helppo kävellä. Oon nyt viime vuodet opetellut tosi paljon tosta pois, tai siis niin et jos joku ihminen on mulle inhottava ni multa vaatii tosi paljon osata sanoo se. Yleensä vaan meen lukkoon ja heittäydyn maahan et joo kävele yli vielä kerran.


4. Pelkään etten kuole ennen mun vanhempia ja pikkusiskoja ja serkkua ja tätiä. Yhdenkään niiden menetys ois ihan liikaa kestettäväks enkä ikinä haluu että noin tapahtuu. Oon muutenkin ollut ihan liian monissa rakkaiden ihmisten hautajaisissa tämän elämän tarpeisiin. Ystävistä nyt en oo ees koskaan aatellut että ne joskus kuolis muka, niin en mainitse niitä tässä.

5. Musiikkia rakastan enkä osaa keskittyä ilman sitä mihinkään. En tajua ihmisiä jotka pystyy tekemään mitään hiljaisuudessa, mulla pitää aina olla joku toosa pauhaamassa. Musiikki on maailman parasta. Tällä hetkellä aika kovassa soitossa on

6. Tää kohta oli se mihin ekaks avauduin, sitten deletoin ja nyt mietin et mitä mä sanoisin. Mieleen tuli monta pinnallista asiaa. Esimerksiks se että mulla on tosi huono tyyny ja mun niska särkee koko ajan. Tai se et haluisin kaks kissaa, ja niiden nimet ois Helmi (harmaa) ja Rauha (musta). Tai se et tykkään pitää saappaita ja kävellä vesilätäköistä. Tai se et mulla on välillä ihan hirvee ikävä mun kahta enoa joita ei enää oo, ja musta ois ihana tuntee ne nyt, mietin vaan et miten kivaa meillä vois olla. Tai siitä miten otin 18-vuotiaana Amsterdamissa tribaalitatskan nilkkaan ja se on ihan hirvee.

7. Ylianalysoin kaikkea. Oikeestaan oon ihan tosi outo. Joskus ois tosi kiva vaan olla ja mennä mut pääni sisällä mä mietin ihan liikaa. Oikeestaan tosi moni varmaan aattelee et mä oon sellanen tunneihminen etten hirveesti aattele vaan oon tosi spontaani ja sitä rataa, mut mä mietin kyl tosi tarkkaan et mitä milloinki teen, tai ainaki sen jälkeen mietin pääni puhki et mitä tapahtui.


Sitten, ihan vaan koska huvittaa, haluun puhuu Viidakon Tähtösistä! Eli tällanen ekstra-VT-paljastus (Katrikin teki ekstrapaljastuksen ni mäkin haluun). Se Susanna Penttilä on musta aina ollut bimboista bimboin, mut sehän on ihan superihana ja herttanen! Se Iida on musta aivan kauhee, siis ihan oikeesti just sellanen oksennusihminen. Mä en kestäis sitä sekunttiakaan. Pilotti vaan puuttuu. Katoin joskus sen juontamaa tsättiä ja se oli silloin jo ihan hirvee lehmä, en muista mitä se puhui mistä mut tuijotin ruutua vaan suu auki et toi ihminen ei voi olla todellinen. Sit lopuks, en oo mitenkään bi-henkinen eikä tytöt kauheesti kiinnosta, mut voi luoja et Anni on kuuma.

Hmmm. Oisin voinut paljastella paljon enemmänkin. Tykkään puhua itestäni. Ehkä alankin kertoo jonkun yhen rändöm-asian joka postauksen yhteydessä.

Noi kuvat on jotain räpsäsyjä Hampurista viime kesältä, kun käytiin remuilemassa pikkusiskon kanssa. Tai no noi kuvat mitkä näyttää jännän paljon Helsingiltä on joltain aamuöiseltä matkalta Krunasta Kallioon. Tässä muuten alkaa sellaset ajat blogissa et kuvat on just jotain muinaisjäänteitä, koska se puhelin kameroineen tosiaan on nyt jossain Pohjois-Lontoossa ja sillä varmaan soitellaan lähinnä huumebisneksiä.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Elämäni paskin viikko.

Terkkuja poliisiasemalta! Tai no vähän draamailin, en ollut poliisiasemalla. Siis nyt äsken. Olin siellä eilen, monta tuntia. Elämäni paskin viikko, siis tämä viikko kun ei herunut rakkautta eikä urakehitystä, huipentui siihen että eilen mun puhelin pöllittiin. Mun kädestä. Vittu mitä paskaa! Sitten soitin mun operaattorille ja tämä Intian lupaus maailmalle oli ihan mulkku. Kyseli vaan et miks mä annoin mun puhelimen pois ja et mistä puhelimesta mä muka nyt soitan. Sit se antoi mulle jonkun numeron, huokaili kun en heti saanut sitä ylös, käski mainita sen kyttiksellä ja sitten siellä kävi ilmi että kyseessä siis ei ollut mikään viitenumero vaan puhelinnumero. Taidan laittaa sellasta asiakaspalautteen tynkää jahka jaksan taas kiinnostua tästä elämästä.
Joo siis voi morjens mikä viikko. Ihan vittu hirveä. Itken vaan koko ajan, ja juon kaljaa. Annoin itelleni luvan parannella itteeni tän viikon, mut kohta tää viikko on ohi ja mun olo on vaan minimaalisesti parempi. Että miten sit vaiks toi ens viikko? Että voinko vielä jatkaa tätä itsetuhosta angstailua? Koulutehtävät sanoo etten voi, mut mun sydän sanoo et whatever makes you feel better, love.
Jos jotain niin tää viikko on opettanut mulle että mulla on maailman parhaat ystävät. Ne ansaittee kyllä miljoona halausta ja palkintoa, en tiiä mitä tekisin ilman niitä. Erityiskiitokset menee mun pikkusiskoille, jotka on sanoneet nyt niin maailman liikkiksimpiä juttuja että ihan ilosta itkettää että ne on niin ihania ♥ Kolme pulloo viiniä on muuten aina hyvä idea. Näin tänään vihdoin mun ykkösblogi-idolia Meria, ja oli ihan superkivaa, vaikka saatoinkin juoda vähän liikaa. Onneks nää ei ollu sellaset romanttiset treffit tai ois melkee voinu hävettää. Jos jotain positiivista pitää ettiä, niin mun tää orastava Suomi-ikävä on unohtunut. Jotenkin on sellanen fiilis, mikä korostu eilen ku kattelin bussista ilta-Lontoota, että vaikka on miten paskaa, niin täällä mun on sitten kuitenkin hyvä olla.
PS. Muistakaa et miehet on paskoja ja känniviestit on perseestä! Ei ne vastaa kuitenkaan.

torstai 3. toukokuuta 2012

Uusia pettymyksiä kohti.

Ihan ekaks haluan kiittää teitä kommenteista viime postaukseen. Ootte kaikki niin ihania ♥ Oon ihan overwhelmed, kiitos murut.
En saanut sitä unelmaduuniani. Sain soiton äsken, ja ne oli kuulemma tosi impressed musta ja oisin ollut ihan täydellinen siihen duuniin. Ainoo tekijä oli se, että yks toinen hakija on itse asiassa ollut siellä töissä aiemminkin eli tuntee talon tavat. Mutta ne siis haastatteli viittä tyyppiä, mä olin yks niistä, ja sain tosi hyvää palautetta. Haastattelu itessään oli vaativa mut hauska, eli piti miettiä kaikkia ongelmatilanteita - musta pärjäsin hyvin. En viitti valehdella ettei tunnu missään, koska oon ihan totaalisen paskana tästäkin. Mutta yritän sannamaisella tavalla aatella että tää ei sit vaan ollut tarkotettu näin ja mulle on jotain muuta. Toi on mun perusajattelutapa, tällä hetkellä se tuntuu hankalalta ja hajottavalta, mut mitäpä sitä muutakaan voi tehdä kun ei oo mitään. Se farmi on kyl ihana ja ainakin tän proggiksen seurauksena oon löytäny Lontoosta sellasen pakopaikan.
Mä oon aina ollut sellanen minä-tyyppi ja urasuuntautunut. Tai siis että tykkään viettää itsekästä elämää ja olla hyvä työssäni, tehä sitä mitä mä rakastan. Nyt sitten viime aikoina oon vähän miettinyt et onko se sittenkään se tärkein asia. Tai siis oishan joku perhe tosi ihana. Mut varmaan kaikki näkee just vähän sellasena Tekijänä joka menee ja hoitaa ja pärjää. Niinhän mä oonkin, paitti sitten tällasina hajoiluhetkinä.
Mun kaveri sanoi mulle eilen että niin kun sulla on toi ura enemmän hallittee sun auraa. Sanoin sitten jotain ihan uskomatonta mitä en ikinä ois aatellut aattelevani, että mieluummin mä ottasin sen pojan kun ton unelmaduunin. Lälläslää, en saanut kumpaakaan.
(Kurre selkeesti on saanut just sen mitä halus.)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kaikki on paskaa.

Mä en ymmärrä et mikä mussa on vikana. Oon ihan kiva ja fiksu ja hauska. Että mikä mun tarkotus niinkun tässä maailmassa on? Että oon varmaan ollut ihan kiva muille et hyvä et niil on ollut mut elämässään mut missä se mun onni on? Että kauanko tässä pitää oottaa et tulis vaikka Se Oikea ja hurmais jalat alta ja ois mun kaa vaikka ikuisesti? Miksei musta ikinä tule mitään. Mitään kunnollista, vaikka mä yritän ja yritän ja vittu yritän.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Että sellasta.