lauantai 10. heinäkuuta 2010

Mystinen maailmanlopun meininki.



Huhhuh. Olipa yö! Mikä siinä on että onnettomuus tulee onnettomuuden työ, raha tulee rahan luo, ja näköjään kaikki friikkeydet tulee omituisuuksien luo? Tuntuu että tää kaupunki oli ihan sekaisin viime yönä. Kulosaaren ja Kalasataman välinen silta paloi viime yönä, ja aamulla kun lähti duunista ilma oli täynnä savua. Jotenkín mystistä, pelottavaa, kaunista - vähän kuin ois ollut maailmanlopun laidalla.



Pakko vetää päivän raivo. Iltiksestä luin tän järkyttävän uutisen. Jostain syystä menin jopa lukemaan Iltiksen ja Hesarin keskustelupalstaa.

Mitä vittua, ihmiset!

Upeeta että pikkutytön tragedia on teille vaan keino ilmaista hohhoh-sarkasmia, provoisointitaitojanne, maailmanpelastaja-suvaitsevaisuuttanne tai jopa epäillä että koko homma on keksitty. Näin tasan yhden kommentin missä ei keskitytty joko a) haukkumaan näitä yöntimoja tai b) haukkumaan niitä jotka haukkuu yöntimoja. Yks ainoa kommentti kysyi että mites tän tytön oikeudet? Toivon sydämestäni, että tällä pikkuisella on asiat ookoo ja joskus pääsee tommosesta traumasta yli.

Fiilikseen sopiva tuutulaulu:


P.S. Ne juustoleipätikut on mun uus obsessio - niin hyvää!

Ei kommentteja: