perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannusjuhannusjuhannus.

(Varoitus: Tekstin kirjoittajana näytti toimivan Angsti-Sanna 15-vee.)

Jeeee! Keskikesän juhla! Mittumaari (sana kiellettävä)! Kokko! Grillataan! Kavereita! Joku idyllinen järvi! Ja kylmiä juomatölkkejä! Jumalauta nyt on juhannus!

VOI ELÄMÄ. Pakko ehkä laittaa kaikki ärsyttävät juhannuksen viettäjät piiloon tuolla sosiaalisessa mediassa, tai siis anteeksi somessa (sana kiellettävä). Oon niin järkyttävän kateellinen ja surumielinen noita ihanien, ikävöityjen ihmisten kesäkuvia katellessani että.

Niin ai se mun juhannus? Just kuuntelen kun sade hakkaa ikkunaa, kohta pitäis imuroida, sitten pesen hiukset. Töistä peruttiin vuorot eiliselle, tänäiselle ja huomiselle, ja tuntuu että tuun ihan mökkihöperöks. Oon pahalla tuulella koska näköjään ollaan taas siinä pisteessä et mun sosiaalisen elämän tapahtumapaikka on duuni. Musta on ihan pepusta etten voi olla töissä. Oon vaan kattonut laatuviihdettä (Undercover Boss joka aina itkettää, sit kuuman Phil Spencerin asunto-ohjelma, iltapäivällä Engaged and Underage joka on mun uus lemppari, ja sitte illalla vähän ihanminkävaanmaan Next Top Modelia). Onneks mulla ei oo luottokorttia tai tuhlaisin mun kaikki sosiaaliavustukset ostosteeveeheen samalla ku raavin milloin mitäkin ruumiinosaa sohvalla täällä mun council estatessa. Silittelen mun kymmentä kissaa ja ootan et häirikköteinilapseni palaa huppu märkänä tuolta jostain. Aaaah mökkihöperyys.

Tekis ihan hirveesti mieli vetää perseet olalle, näin suoraan sanottuna. Kämppiksellä on huomenna synttäribileet, 90's-teemalla (en malta oottaa!) ja kävin eilen hakee harvinaisen pienen määrän (rahatilanteen, ei järkevyyden takia) ilojuomaa ja nyt ne huutelee mun nimeä. En oo juonut pitkään aikaan, ja tiiättekö nyt on sellanen olo et tekis mieli vaan olla aika tuiterissa. Onneks ens viikolla alkaa se Glastonbury, siellä kai sitten voi olla ihan heikunkeikun. Mut sinnekin on aikaaaaaa...

Mieli tekis myös avautua lisää tosta saamarin somesta ja siitä miten ahdistavaa kaikkien postailemat harjoittelukuvat on, ja etenkin miten tajuttoman ahdistavaa mun opettajan jatkuvasti postailemat painostuspostit on. Pitäis olla työharjottelussa! Verkostoitua! Tehdä kandityöehdotus! Verkostoitua! OLE HILJAA JO.

Äh. Onneks mulla on tää julkinen blogi ni voin tänne aina dumpata kaikki ajatukset joita kenenkään ei pitäis ikinä kuulla, mikäli haluan et joku vielä joskus tykkää musta tai jopa ottais mut vakavasti.

Ja sillä uhallakin et tää kuulostaa katkeralta sarkasmilta niin toivon oikeesti että teillä on tosi kiva ja aurinkoinen ja ihana juhannus rakkaassa seurassa :)

5 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Katri - <3 <3 <3

Soile kirjoitti...

Ihanaa kuulla että jollain muullakin on tuollainen 15-vuotias angstipakkaus... nimim. katkera, mustasukkainen, kateellinen itseään säälivä surkimus.

Olin käymässä Lontoossa 8.-11.7.! Aioin viettää aikaa siellä matkaporukan kanssa, mutta näinkin niitä sitten n. kymmenen minuutin ajan yhtenä päivänä. Mulla oli vähän miettimistä, että mitä oikein teen Lontoossa... eihän siellä ole oikein mitään tekemistä, vai mitä? Varsinkaan turistille? No kuitenkin mulla tuli sitten siellä mieleen, kun tajusin että oon pitkiä pätkiä yksin, että olisin voinut tavata sua! Mutta ajatus tuli liian myöhään ja aattelin että oot varmaan jo lähtenyt kesälomalle Suomeen tai jotain.

Aiotko jäädä Lontooseen kun valmistut? Nyt ainakin ilmeisesti oot aika kotiutunut ja teet työhommia siellä kun opiskelusta on lomaa?

Sanna kirjoitti...

Soile - No hittolainen! Oisit vaa rohkeesti laittanu viestiä, mun suomeilu lykkäänty tänne loppukesään asti. Ois ollu kiva saada vähän jotain ekstraa tohon arkiseen puurtamiseen :) Ens kerralla sitte oot ajoissa hereillä!

Toi jääminen onkin ollut kysymys numero yksi tässä jo hetken aikaa. Ideaalisesti aatellen valmistumisen jälkeen haluisin ja toivoisin löytäväni oman alan töitä vuodeks-pariks Lontoosta. Sydän kyllä vetäis Suomeen takas tasan samalla hetkellä kun koulu loppuu, mut järkevästi aatellen en nää hirveesti ideaa siinä et ois tää kandintutkinto täältä ja sit heti palais Suomeen, etenki ku Suomessa kandilla (ilman työkokemusta) ei hirveesti ehkä juhlita. Elämästä on aina hankala sanoo että mitä käy, mut ajatus ois saada loistavaa työkokemusta hetki täältä ja sitten palata voittajana kotiin :)

Joo tää Lontoo on niin tyhmä, yhtään aattele turisteja. Keksis nyt ees jotain.

Soile kirjoitti...

Ens kerralla laitan sulle viestiä :) Jospa pääsisin taas sinne käymään sinä aikana kun olet töissä! Toivottavasti saat jonkun ihan mahtavan työpaikan. Jännä että sulla on kuitenkin ikävä Suomeen, mutta ihmisiä mullakin olis ikävä jos muuttaisin jonnekin muualle.

Lontoo on ihan tylsä :D juuri ja juuri sain sitte aikani kulumaan siellä pari päivää!

Sanna kirjoitti...

Soile - Niimpä, ihmisiä mullakin ensisijaisesti on ikävä. Nyt ton pitkän Suomi-loman jälkeen on kyllä ikävä ihan kaunista ihanaa maatakin. Jännä miten sitä tosiaan puhun aina Suomi-ikävästä, vaikka siihen tietty suurilta osin kuuluu nimenomaan ikävä rakkaita kohtaan.