Rakas terapiablogini.

Tiiättekö ne päivät kun on sellanen olo että on maailman surkein ja tyhmin ja rumin ja lihavin ja muutenkin ihan totaalisen epäonnistunut ihmissuhteissa ja opiskelussa ja työssä ja elämässä yleensäkin?

Tänään täällä oli sellanen päivä.

Olinkin jo unohtanut että miten toivoton olo mulla onkin suurimman osan vuodesta. Toi kesäloma koulusta jotenki sai unohtamaan nää päivät kun aamulla ahistaa mennä kouluun, oon koko ajan pahalla tuulella, itkettää vaan koko ajan. Tuntuu että jos ees avaa suunsa niin alkaa vaa vollottaa.

Se on se stressi kai. Tää on nyt se vuosi kun pitää make or break. Tällä hetkellä tuntuu että mun haaveet parhain arvosanoin valmistumisesta on ihan turhia. Oon ihan tyhmä ja kaikki vihaa mua. Kaikki mun kaverit on niin paljon parempia kaikessa, ihan kaikessa, menestyneempiä ja opettajat tykkää niistä enemmän. Mulla ei oo mitään väliä.

Että sellasta mielen päällä täällä. No, onneks kouluu on jo kaks viikkoo takana! Enää seittemän kuukautta! Ja sitten se huvi vasta alkaa!

#tsemppifiiliksillä #kandityöhön

Too school for cool .

Miten menee, murut? Onko ollu ikävä? On varmaan tästä kommenttisateesta päätellen! Mikä ei kyllä yhtään ihmetytä jos vertaa sitä tähän suunnattomaan mielenkiintoisten postausten määrään.

Fest29 on nyt ohi. Keksein nelipäiväseksi venähtäneelle synttärijuhlinnalleni tollasen nimen, ei tunnu sit niin nololta sanoo et humputteli neljä päivää putkeen - koska kaikkihan festareilla juo!

Koulu alko vihdoin tällä viikolla. Olo vaihtelee akselilla hemmetin innostunut - jokseenkin määrätietoinen - tärisevä stressikimppu - itkevä kasa. Tästä vikasta vuodesta tulee kyllä melkonen taistelu, mut jos tähän asti on päästy niin mikä jottei jatkais sitten samaan hyömyyn.

Ehkä yks tärkeimpiä (uudelleen)tajuamisia tällä viikolla on ollut se, että haluan muistaa että kuka oon, kuka haluan olla ja etenkin että mitä en ole enkä halua olla. Täällä Lontoossa helposti sokaistuu kaikesta ja vähän eksyy ittensä kanssa. Tällä hetkellä (älkää huoliko, postitan kyllä angstiavautumisen jahka se varmaan taas pian muuttuu!) tuntuu että mulla on Sanna hallussa.

Mitä teille kuuluu? Mitä te haluaisitte kuulla?