Miten menee, murut? Onko ollu ikävä? On varmaan tästä kommenttisateesta päätellen! Mikä ei kyllä yhtään ihmetytä jos vertaa sitä tähän suunnattomaan mielenkiintoisten postausten määrään.
Fest29 on nyt ohi. Keksein nelipäiväseksi venähtäneelle synttärijuhlinnalleni tollasen nimen, ei tunnu sit niin nololta sanoo et humputteli neljä päivää putkeen - koska kaikkihan festareilla juo!
Koulu alko vihdoin tällä viikolla. Olo vaihtelee akselilla hemmetin innostunut - jokseenkin määrätietoinen - tärisevä stressikimppu - itkevä kasa. Tästä vikasta vuodesta tulee kyllä melkonen taistelu, mut jos tähän asti on päästy niin mikä jottei jatkais sitten samaan hyömyyn.
Ehkä yks tärkeimpiä (uudelleen)tajuamisia tällä viikolla on ollut se, että haluan muistaa että kuka oon, kuka haluan olla ja etenkin että mitä en ole enkä halua olla. Täällä Lontoossa helposti sokaistuu kaikesta ja vähän eksyy ittensä kanssa. Tällä hetkellä (älkää huoliko, postitan kyllä angstiavautumisen jahka se varmaan taas pian muuttuu!) tuntuu että mulla on Sanna hallussa.
Mitä teille kuuluu? Mitä te haluaisitte kuulla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti