Rakas terapiablogini.

Tiiättekö ne päivät kun on sellanen olo että on maailman surkein ja tyhmin ja rumin ja lihavin ja muutenkin ihan totaalisen epäonnistunut ihmissuhteissa ja opiskelussa ja työssä ja elämässä yleensäkin?

Tänään täällä oli sellanen päivä.

Olinkin jo unohtanut että miten toivoton olo mulla onkin suurimman osan vuodesta. Toi kesäloma koulusta jotenki sai unohtamaan nää päivät kun aamulla ahistaa mennä kouluun, oon koko ajan pahalla tuulella, itkettää vaan koko ajan. Tuntuu että jos ees avaa suunsa niin alkaa vaa vollottaa.

Se on se stressi kai. Tää on nyt se vuosi kun pitää make or break. Tällä hetkellä tuntuu että mun haaveet parhain arvosanoin valmistumisesta on ihan turhia. Oon ihan tyhmä ja kaikki vihaa mua. Kaikki mun kaverit on niin paljon parempia kaikessa, ihan kaikessa, menestyneempiä ja opettajat tykkää niistä enemmän. Mulla ei oo mitään väliä.

Että sellasta mielen päällä täällä. No, onneks kouluu on jo kaks viikkoo takana! Enää seittemän kuukautta! Ja sitten se huvi vasta alkaa!

#tsemppifiiliksillä #kandityöhön