Sanna sairastaa.

Hassua. Aiemmin, silloin Suomessa oli toisaalta aika kiva aina olla kipeenä, sai vähän pakosta levätä ja rauhoittua. Nyt mulla ei ois yhtään haluja notkua täs sängyllä dataamassa, haluisin mennä ja tehdä ja tutustua, mut ehkä viisaampaa yrittää parantua ennen kuin lähtee huhkimaan. Mulla on nyt pari yötä ollu lämpöä ja kurkku kipeenä, mut oon reippaasti juonut paljon (ei-alkoholia) ja vetänyt tommosia maagisia nuhajuomia.

Nyt tuntuu jotenki nii hassulta maata vaan kotona joka päivä. Tuntuu että oon ihan lusmu, etten lähe päivittäin töihin tai muualle. Oon niin tottunu siihen et töitä on joka päivä, ja nyt kun koulun alkuunkin on vielä kuukausi, mulla on ihan hassu olo. Toisaalta oisin ehkä ansainnu pari päivää vaan olemista, rentoutumista tän kaiken stressauksen jälkeen. Oon nukkunut 12h yöunia joka päivä täällä kotona, ehkä sekin kertoo jotain. Jos nyt vaan malttais levätä tän duhan pois.

Kodista puheen ollen:



Tervetuloa meille! Alkaa heti soimaan päässä tää biisi :) Otin kuvia sisältä kans, mut aattelin et kysäsen eka muiltakin et onko ok laittaa kuvat tänne, tää on kuitenki meidän kaikkien koti eikä vaan mun. Hassua miten mulla on jotenkin niin tosionnellinen olo täällä edelleen. Tai aina aamuisin ku herään ja meen kylppäriin ja keittiöön ja yläkertaan, oon vaan niin onnellinen et tää on mun koti. Ja sit mun huone, ah, tää höyhenpeitto ja höyhentyyny... Tää on vaan niin ihanaa. Oon aina aatellut etten sietäis yhtään kimppaelämää, mutta mulla on kyllä käynyt supermäihä näiden tyttöjen kaa. Saa olla ihan itekseen, mut sitten ku piipahtaa ylhäällä tai muualla niin kiva rupatella jonkun kanssa. Eilenkin makasin vaan sängyllä nenä kii ruudussa kun kämppis koputti oveen ja kutsu pub quiziin, eli sen kavereiden kaa pubiin ja tietokilpailuun. Ekaks meinasin etten jaksa lähteä, mut jotenkin ku just sen tytön kanssa oon vähiten jutellut kun se oli ekat päivät reissussa, niin oli tosi kiva mennä.

Ah oon jotenki nyt vaan niin onnellinen. Sitten tuli lopputilit kans, paljon enemmän mitä odotin (tosin ex-firman tilitoimiston tuntien siellä on mokattu ja kohta tulee viestiä et palauta puolet...) ja oon nyt jo varannut lennot Suomeen lokakuulle kun ystävä vaihtaa siviilisäätyä.
"Vaihtaa siviilisäätyä"... hei miten mummoa. Menee siis naimisiin.

PS. Jee osaan käyttää meidän telkkarii ja siellä on tsiljoona ihanaa kanavaa! Tänään katoin jotain tyhmää romanttista komediaa, mut se on just oikein flunssan pehmentämille aivoille.

PS2. Tässä postauksessa ei nyt taas ollut tasan mitään järkee.

Notting Hill Carnival.

Phuuuh. Huomasin eilen vahingossa että nyt viikonlopun ajan on Notting Hill Carnival. Sitten kuulin vielä että Razorlight esiintyy siellä! Pakkohan sinne oli lähtee seikkailemaan - kämppiksen poikakaveri tosin varoitti et ei pimeellä kannata lähtee yksin kännäilemään, joten menin sit turvallisesti näin päivällä niinku kunnon kalkkiksen kuuluu. Eikä mitä. Pilvi haisee päivälläkin joka paikassa, torvet huutaa, ihmiset huutaa vielä enemmän, joka paikka on ihan tukossa. Kadut on täynnä roskakasoja. Metroasemat on suljettuja siellä täällä eikä toi mun "omalinja" vieläkään oo auki, vähän meinas pakokauhu tulla et miten tuolta pääsee pois. (Niin siis, metroselkkausten ja väkitungoksen ja yleisen osaamattomuuteni ansiosta se Razorlight jäi sitten näkemättä.) Alueen ihmiset on aika näppärästi kyllä oppineet hyödyntämään tota paria päivää mitä kotirauha rikkoontuu. Asuntoihin pääsee maksua vastaan hotelli helpotukselle, pihoilla myydään oman keittiön safkaa (itse kokeilin eksoottisesti nuudelia ja kevätkäärylettä) ja asukkaat roikkuu parvekkeilta ja ikkunoista kuuntelemassa ja bailaamassa. Siis kreisipailaamassa tietenkin. Kuvat on vähän heikkoja, koska mua pelotti kuvata siellä (ne varottaakin nettisivuilla et ottakaa kertakäyttökamerat varkaiden vuoksi). Mutta ihan mielenkiintoinen kokemus, joka onneks nyt on ohi, ja pääsin viereiseen pubiin rauhoittavalle kaljalle. Toi ois varmaan aika erilaista isolla kaveriporukalla kun on vähän ottanut ja tanssijalka vipattaa.
PS. Saanko esitellä Barbican, Lontoon ikioma Merihaka:

Viikko yksi.

Hostelissa keskityin olennaiseen:







Eilen, ekana iltana kotona kämppikset piti grillijuhlat. Hyvää ruokaa, hauskoja ihmisiä ja lämpöä - myös kirjaimellisesti, koska poltettiin sänky. Takapihalla on tommonen polttokorijuttu ja nyt ratsataan lähikatuja ja kämppää että mitä kaikkea voitais polttaa.

This is London.

Se elää!

Hädintuskin. Oon taas maailman parhaassa hostelissa (tuun tänne aina)ja jotenkin mut on huijattu ajattelemaan et oon lomalla ja on ihan ookoo valvoa kuuteen ja kitata kaljaa. Ainakin on ollu hauskaa! Paitti viime yönä. Mun kämppikset dormissa oli ekaks tosi kivoja, mut nyt kaikki ranskalaiset ja italialaiset mussukat on tullu sinne. Ne panee, rikkoo mun silmälaseja ja siirtelee mun tavaroita. Mut muuten on ollut ihan parasta! Oon löytäny elämäni miehen, harmi et se on mua 9 vuotta nuorempi. Ei kyl uskois koska se on ehkä ihanin ja fiksuin ikinä. Mut se lähti eilen, ja sitten näinkin heti unta et se tuli takas tänne koska sen äiti oli tykännyt musta ja sanonut et nyt meet hakemaan sen Sannan takas. Onneks me tehtiin ihan valveilla sopimus et jos mulla jossain vaiheessa on 38 kissaa ja oon vielä nykystäkin vanhempi ni voidaan mennä naimisiin.
Lähdenkin tästä kissaostoksille.

Lentomatka tänne meni tosi putkeen. Halusin näköjään alitajusesti lähtee tyylillä, ja jätinkin mun puhelimen Suomeen. Sitten ylikiloista velotettiin 56 euroa, mikä oli ilo maksaa. Oon ihan mustelmilla noiden kamojen raahaamisesta, näytän siltä et mut ois hakattu.

Tutustuin heti maanantaina tuolla rakkaalla kattoterassille muutamaan suomalaiseen, mikä on tosi jännä koska en koskaan ennen oo reissuilla tavannu suomalaisia. Sitten muutenki heti ekana iltana tuli tutuiksi monet naamat joiden kaa on viettänyt täällä koko ajan. On kyl hassua miten hostellissa melkein heti muodostuu semmonen oma varaperhe, jonka kanssa on koko ajan, sitten ne yks päivä lähtee ja on ihan tyhjä olo. Ettei nää näitä hetken aikaa mun ystäviä olleita ihmisiä enää välttämättä koskaan. (Paitti mun tulevaa aviomiestä toivottavasti joka lupas tulla käymään täällä.)

Tapahtui muuten ihme tossa yks päivä. Mun ihana ex-kollega on ollut töissä täällä, ja se lupas kysyä samalla kun kattelin netistä kämppiä et tietääkö sen entiset kämppikset mitään. Tsadaa, niiden kodissa onkin huone vapaana! Kävin kattoo sitä eilen, ja voi terve mitä unelmaa. Tiiättekö kun menee paikkaan sisään ja tuntuu et menis kotiin? Se on just sellanen tyypillinen enkkutalo, semmonen ihana, ja sisustustyyli on ihan Sannaa, vanhaa ja paljon kaikkea kiinnostavaa seinillä. Kämppikset vaikutti supermukavilta, tultiin heti juttuun. Muutan sinne huomenna testiviikoks, ja toivottavasti ne ei kyllästy muhun viikossa vaan saan asuu siellä kauan. Ainakin se vuokraemäntä-tyttö sanoi jo eilen et etköhän sä täällä yli viikon oo :) Mutta silti tällee peruspessimistinä ois ihan kiva jos vähän pidätte jotain peukuntynkää pystyhkössä asennossa. Alue jolla mä muutan on Angel, joka vaikuttaa tosi ihanalta. Oon käynyt siel ennen ku moikkasin just siellä asunutta ex-kollegaa, ja se oli mulle se hetki et aiemmin vähän pettymyksen tuottanut turisti-Lontoo vihdoinkin kolahti.

Oli vähän rankkaa parit eka päivää. Tai siis oli kiva olla tääl hostelissa, mut jotenki ku oli hirveet paineet kodin löytämisestä ja sitten tuntu pahalta jotenkin kun muut on lomalla ja menossa kotiin. Että voisin hyvin olla täällä vaiks kuukauden lomalla mut et koti-ikävä oli kyl vähän yllättävän paha. Nyt sitten kun on toi koti hoidettu ainakin hetkeks niin ihan hyvillä mielin on nyt :) Ens viikolla ehtii alottaa aina niin antoisan duunin metsästyksen ja sitten toivottavasti alkaa kotiutua ja arki rullata.

Hei nyt kun kerran vedetään tätä maratonpostausta (ja ilman kuvia jee!) niin pakko jakaa
(erityisesti mua visiteeraamaan tuleville)

Pari vinkkiä Lontooseen:

- Majoitus: Ehdottomasti St Christopher's Village. Tää on paras ja hauskin hostelli missä oon ikinä ollut. Mä asun Angelissa joka on Northern Linella pari pysäkkiä pohjoiseen, eli tästä on superhelppo tulla mun luo. Norwegian lentää Gatwickille, josta pääsee puolessa tunnissa ja about kympillä junalla tohon viereen London Bridge Stationille, josta kävelee viitisen minsaa tänne hosteliin. Parasta on se et vastapäätä on ihana Sainsbury's, josta suomalaiselle löytyy vaikka mitä superhalpaa ja ihanaa (esim. kaljaa mutta myös tollasia snack-rasioita joissa on vaikka paloteltuja porkkanoita ja ruohosipulidippiä). Kaikki menee aina kattoterassille (okei no kesäkuukausina) minne voi viiä omat juomat, ja siellä etenkin yksin matkaava varmasti tutustuu ihmisiin. Varokaa silti parta-Adamia, baarimikkolahjaa maailman naisille, joka siis luultavasti yrittää jokaista maailman naista ja panee kahta kolmasosaa niistä.

-Voikkaripaikka: Tän hostelin vieressä, pari ovee oikealle, on Shrigley's joka on sellainen pieni kahvila jossa oon käynyt joka päivä. Se henkilökunta jo nauraa mulle kun tömähdän joka päivä yhen aikaa sinne darrasena. Sandwich-valikoima on valtava, ja ihan superhyvää. Ne maksaa 1,5-3 puntaa, ja on parhaita ikinä.

-Puhelinostokset: Jos oot urpo tai haluat vaan lähteä tyylillä ja jätät puhelimen Suomeen, kannattaa rohkeasti suunnata Elephant&Castlen marketille. Puhelin, sellanen ihanan helppo Samsung millä voi soittaa ja tekstata, irtoaa 20 punnalla. Mä ostin sellasen top up -liittymän kuin Lebara, eli siihen voi ladata saldoa kaikissa corner shopeissa ja muissa. Oon soitellut ja tekstaillut aika paljon, mut viel on melkein puolet saldoa jäljellä. Soittaminen UK:ssa on joku 5 pencee minuutilta, ja ulkomaille kans tosi halpaa (toi on niinku ulkomaisille suunnattu liittymä).

-Cottage pie: En oo koskaan tajunnut et miten ihmiset ei tykkää brittiruuasta. Mä tykkään. Se on just sellasta ihanaa kotiruokaa. Testattiin eilen yhden suomalaistytön kanssa cottage pieta, joka oli niin hyvää (ja kuumaa). Siinä oli alla liha-porkkanakastiketta, päällä muusia ja juustoa ja vieressä herneitä. Niin hyvää. En oo syöny vielä yhtään pitsaa tai pastaa, eli oon hyvää vauhtia matkalla truu kulinaristiks.

Jee. Oli vähän asiaa. Kuka jaksoi lukea tänne asti?

Pus murut ♥ Ikävä!

Tänään.

Apua.
Läksiäiset oli ihan täydelliset ♥ Kai mä oon jotain tehny oikein ku niin moni muru tuli sanomaan moikka. Sitten sain kaikkia ihania viestejä mun jäähyväiskirjaan, kolehtiboksin summa oli äärimmäisen positiivinen ja jäi vaan niin hyvä iloinen mieli.

Ja tänään. Apua. Mun lento lähtee reilun kuuden tunnin päästä. Oon pitänyt itteni niin hyvin kasassa, mut tänään kun heräs niin tuli just se viime hetken paniikki mitä olinkin ootellut. Mua jännittää ja pelottaa, vaikka tää on sitä mitä oon aina eniten halunnu ja oon tosi innoissani, eikä Lontoo oo mikään Timbuktu mistä ei pääse ikinä pois. Takas pääsee aina, yhteydenpito on helppoa, ja mulla on maailman ihanimmat läheiset ja tiiän et ne tulee aina olemaan vaikka olisin missä.

Kaikki mitä teen on viimistä kertaa. Vika kerta Juhlamokkaa aamulla, vika kerta toivottaa hyvää työ- ja koulupäivää tädille ja serkulle, vika kerta et syön mummun suklaakakkua ja äidin tekemää masaliisaa... Ei nyt viimeistä kertaa ikinä mut viimeistä kertaa pitkään aikaan.

Mut niin kuin Gandalf sanoi, ei kaikki kyyneleet oo pahasta. Olis se kamalaa jos ei yhtää itkettäis, eikös se tarkottais sitä ettei oo mitään mitä jää kaipaamaan, ja niin asia ei todellakaan oo.

Pusmoi ♥

Äänestän plussaa!

Arvatkaa mitä? Tämä on iloinen postaus.



Hahaa, eikö oo ihan paras kuva? Melkein yhtä parasta on se et toi kuvaa mun tunteita nyt kun äärimmäisen suuri urakka on lähes takana (onneks ette nää tätä tädin olohuoneen lattiaa...): MATKALAUKKUNI PAINAA 21.4kg. 21! Se on melkein 20kg, eli huomttavan paljon vähemmän kuin lähtötilanne, oliko se nyt 34, ainakin se oli mahdoton kantaa.

(Jätän tässä kertomatta millä hämärillä keinoilla kyseinen tulos on saavutettu.)



(Kuvan siististi pakatut, nätit ja pienet matkalaukut eivät ikävä kyllä liity tapaukseen.)

Kävin tänään Korutädin kaa kahvilla kauppatorilla, ja sain siltä ehkä kaks metrii korkean kauniin kukan. Se oli ihanaa ♥ Sain sen jopa ehjänä kotiin, joka oli Päivän Yllätys.

Koulusta oli tullut meiliä, et pitäis ennakkoilmoittautuu netissä. Ethnicityä kysyttäessä ois voinut valita "Irish traveller". Voinko nostaa rasismisyytteen kun ei voinut olla Finnish traveller? :D

Sitten oli pakko valita että mikä disability mulla on. Että oonko kuuro, sokee, lukihäiriöinen, onko mulla liikkumisvamma vaiko hooiivee vai mikä. Vastasin sitten että mun disability ei oo listattuna tässä. Oon erityislapsi! Vähän alko jännittää et minneköhän kouluun mä oon itteni laittanut, et ei ihme et pääs niin helposti sisään. "Aika hyvä hakemus ottaen huomiooon kuuromykkäsokeuden ja oppimishäiriön!"

Ai niin toi otsikko. Mun kaverit on alkanu epäilee että meenki salaa BB:hen. En mee. Voisin mennä voittamaa jos niillä ei ois niitä kameroita suihkussa. Aattelen tässä suomalaisten mielenterveyttä.

(PS. On muuten niin höh ettei lempparibändiä löydy Spotifystä, nyt mun pitää rakentaa kuuluisa The Biisilista - joka luonnollisesti on siis vielä läksiäisiin tekemättä - jostain jämäbiiseistä. Hirveet paineet!)

Viisi yötä!

Jeee. Mun vuokraisäntä haluaa periä multa 535 (viissataakolkytviis) euroa takuuvuokrasta. Olen onnellinen.

Tunteeko kukaan lakimiestä?



PS. Petyin Flow'hun, mut tutustuin uuteen ihanuuteen! WannabeBallerinas oli iisisti parast. Suosittelen! Indiebalettia ja esitysten aikana oli saippuakuplia, ilmapalloja, suklaata ja sokerina pohjalla joulukuusi - these are a few of my favourite things.

:(

Terveisiä perseestä (no Itä-Helsingistä).
Musta ois maailman ihaninta, et koska vaihdan 20 päivän päästä kotimaata, niin vois keskittyä vikoihin työpäiviin ja lopettaa asiat kunnolla, viettää aikaa rakkaiden kanssa, suunnittelee läksiäisiä, elämää Lontoosssa...

Mut ei. Kyllähän mä voin uida myös paskassa ja tapella ex-vuokranantajan kanssa. Musta on äärimmäisen ookoo itkeä joka vitun päivä. Luojan kiitos oon joskus tehnyt jotain oikein ja mun ystävät jaksaa pitää musta huolta ♥

Et tulin vaan sanoo et oon elossa, en ehkä kunnossa mut elossa, ootte kuitenki kaikki tosi huolissanne :D Yritän nyt selvii täst muuttopaskasta ja palata sit joskus jonkun vähän mukavamman fiiliksen kanssa.







(kuvat weheartit)