maanantai 22. elokuuta 2011

Tänään.

Apua.
Läksiäiset oli ihan täydelliset ♥ Kai mä oon jotain tehny oikein ku niin moni muru tuli sanomaan moikka. Sitten sain kaikkia ihania viestejä mun jäähyväiskirjaan, kolehtiboksin summa oli äärimmäisen positiivinen ja jäi vaan niin hyvä iloinen mieli.

Ja tänään. Apua. Mun lento lähtee reilun kuuden tunnin päästä. Oon pitänyt itteni niin hyvin kasassa, mut tänään kun heräs niin tuli just se viime hetken paniikki mitä olinkin ootellut. Mua jännittää ja pelottaa, vaikka tää on sitä mitä oon aina eniten halunnu ja oon tosi innoissani, eikä Lontoo oo mikään Timbuktu mistä ei pääse ikinä pois. Takas pääsee aina, yhteydenpito on helppoa, ja mulla on maailman ihanimmat läheiset ja tiiän et ne tulee aina olemaan vaikka olisin missä.

Kaikki mitä teen on viimistä kertaa. Vika kerta Juhlamokkaa aamulla, vika kerta toivottaa hyvää työ- ja koulupäivää tädille ja serkulle, vika kerta et syön mummun suklaakakkua ja äidin tekemää masaliisaa... Ei nyt viimeistä kertaa ikinä mut viimeistä kertaa pitkään aikaan.

Mut niin kuin Gandalf sanoi, ei kaikki kyyneleet oo pahasta. Olis se kamalaa jos ei yhtää itkettäis, eikös se tarkottais sitä ettei oo mitään mitä jää kaipaamaan, ja niin asia ei todellakaan oo.

Pusmoi ♥




3 kommenttia:

riri-peikko kirjoitti...

näin on <3 itkeminen tekee joskus ihan hyvää.varmasti kaikki sujuu hyvin ja sä tulet rakastamaan lontoota vielä enemmän :)

Lulu kirjoitti...

Oih. Masaliisaa <3

Sanna kirjoitti...

Voi murut ♥ Kauhee ikävä!