Mitä tein tänään, mitä haluan huomenna, miksei, minne menen myöhemmin, miksi aina minä, miten mahtavaa.
torstai 30. kesäkuuta 2011
Terveisiä baarista!
Kerrankos sitä sattuu, palkkapäivänä ja vanhaa tuttua toiselta puolen Suomea tavatessa.
(Tämä muuten ei ole mikä tahansa kalja, tämä on lomaolut @ Helsinki-Vantaa vähän ennen Hampurin reissua. Toivottavasti se ei loukkaannu siitä että näin arkisesti yhdistän sen torstai-kallioiluun.)
Tätä übertärkeää ja maailmoja mullistavaa postausta ei voi aloittaa muuten kuin turhalla postauksella. Eikun pohjustuksella.
Mulla on kaksi lähikauppaa, S-market (vaarallisen risteyksen takana) ja K-kauppa (lähellä, hyvin auki mutta pirnaleen kallis). Silloin kun kauppojen aukioloajat vapautui, niin tuo kalliimpi alkoi olla auki joka päivä klo 23 asti. Sitten, yhtäkkiä, kun eniten apua tarvitsin, aukioloajat katosi ovesta ja ikkunateipeistä ja olin hämmentynyt, ja yksin. (Tiedän etten ole ainoa hämmentynyt koska kerran yks mummo mun edessä kysyi aukioloaikoja ja myyjä joutui katsomaan kuitista, koska ei tiennyt.) Tänään sitten rohkeasti kysyin tupakkaa ostaessani (aika oli noin kello ennen kolmea viimeistä tuoppia lähijuottolassa) että moneenko olette auki, kun ei niitä aukioloaikoja enää ole. Myyjä sitten sanoi että 23 kuten aina, onhan ne tuolla ulkona.
Ja jumaleissön! Siellähän ne tarrat oli, ikkunassa! Toisella puolen katua/. Jos mä jukoliste tuun aina Porthaninkadun puolelta, niin miten mä voin tietää mitä lukee Toisen linjan puolella? En haloo mitenkään!
Anywho, pääsin sitten vihdoin epävarmuuden ikeestä ja menin kauppaan. Ja apua! tonnikalapalat öljyssä oli loppu. Otin sitten paloja vedessä :(
Keitellessäni äsken pussinuudelia (tiiättekö, sitä nuudelia pussissa, tai siis tietty olin ottanut pussin pois), niin yhtäkkiä vedestä tuli kolme öljypussia. Tää on maailmanihme! Sain siis tavallaan kuitenkin öljyä siihen tunaan. Mutta vielä tärkeempää, miks nää nuudelipussittajat piilottelee niitä toisia pusseja (koska ne isommat pussit on helppo poistaa pakkauksesta) sinne nuudelin sekaan? Mitä jos ne öljypussit ois räjähtäny, jos en oiskaan ollut kärppänä paikalla kauhani kanssa?
Toinen päivän Hyvä Juttu:
Mun duunin alakerrassa on karaokebaari, joka aukee siinä kolmen maissa. Ihan parasta käydä veskissä ja kuunnella aina (pidempään jos hyvä laulaja, lyhyempään jos oikein huono) miten alakerran idoleilla menee. Tänään, tyttöduon suoman elävän esimerkin kautta, tajusin että miten aina karaokessa jos yksi rivi menee vähän ketuille, ettei pysy rytmissä tai unohtaa sanat (joka on tosi helppoa koska sanathan menee tekstinä siinä alla), niin sitten se seuraava rivi mikä osataan, niin se pitää laulaa jotenkin ekstralujaa? Kompensoiko hyvinkin?
Öit.
Kiitos päivässä pitää huonon karman loitolla!
(Siis jos kiitos ei ole sellainen palkkamurhaajalle esim. osoitettu kiitos.)
En tajuu miten musta on tullut niin hönö.
Oon aina aatellut et oon suht skarppi tyyppi joka tietää mitä tekee ja jolla on hommat hallussa. Sitten kas vain koittaakin se päivä että mulla ei ole mitään hajua paljonko oon maksanut takuuvuokraa tai huomaan nelos-buukanneeni (mun sivistyssanat riitti vaan triplabuukkaamiseen)itteni paikkoihin A-D.
Mutta! Onneks kerrankin sai ihanaa asiakaspalvelua Osuuspankin (huom huom! mainos! saanko nyt rahaa?) puhelinpalvelusta. Yritän aina kehua sekä asiakaspalvelijalle itelleen että sen pomolle (toisin sanoen sille ilmeettömälle palaute-lomakkeelle nettisivuilla, joita joku ehkä joskus lukeekin mutta ei varmasti välitä eteenpäin). Nykymaailmassa tuntuu että hyvä asiakaspalvelu on niin kiven alla, että sen saaminen on ihan kummallinen erikoistapahtuma josta pitää blogata.
Joopa. Siis tiivistelmänä "sain hyvää palvelua jee". Miten neljä sanaa voi muuttua neljäks kappaleeks?
(PS. Hahahah, jos weheartittiin kirjottaa customer service hakusanaks, niin niihin liittyviä hakusanoja on muun muassa idiots, morons, dummies...)
En tajuu miten musta on tullut niin hönö.
Oon aina aatellut et oon suht skarppi tyyppi joka tietää mitä tekee ja jolla on hommat hallussa. Sitten kas vain koittaakin se päivä että mulla ei ole mitään hajua paljonko oon maksanut takuuvuokraa tai huomaan nelos-buukanneeni (mun sivistyssanat riitti vaan triplabuukkaamiseen)itteni paikkoihin A-D.
Mutta! Onneks kerrankin sai ihanaa asiakaspalvelua Osuuspankin (huom huom! mainos! saanko nyt rahaa?) puhelinpalvelusta. Yritän aina kehua sekä asiakaspalvelijalle itelleen että sen pomolle (toisin sanoen sille ilmeettömälle palaute-lomakkeelle nettisivuilla, joita joku ehkä joskus lukeekin mutta ei varmasti välitä eteenpäin). Nykymaailmassa tuntuu että hyvä asiakaspalvelu on niin kiven alla, että sen saaminen on ihan kummallinen erikoistapahtuma josta pitää blogata.
Joopa. Siis tiivistelmänä "sain hyvää palvelua jee". Miten neljä sanaa voi muuttua neljäks kappaleeks?
(PS. Hahahah, jos weheartittiin kirjottaa customer service hakusanaks, niin niihin liittyviä hakusanoja on muun muassa idiots, morons, dummies...)
tiistai 28. kesäkuuta 2011
VITUTTAA.
Voi jumavittu mitä paskaa.
Niin, hyvä Sanna, kannatti tosiaan ajatella positiivisesti! Oli taas sen arvoista! "Moi vuokraisäntä, mä muutan pois, mun kaveri haluu tosi paljon muuttaa tähän, se varmaan käy, teidän ei tarvi järkätä näyttöjä tai mitään vaan voidaan vaan sopii näin suoraan eikö? (Ja samalla mä voin jättää osan kamoista tänne ja ei tartte jotain pesukonetta kantaa minnekään ja reväyttää selkää)"
Sitten ootellaan, ahdistutaan, ootellaan, tässä nyt meni kuukausi että kaksi miestä päättää kumpi niistä päättää. Kaikki vaikutti paperilla niin selvältä ja hyvältä, et en yksinkertaisesti keksinyt et miks ei onnistuis.
No miehet tunnetusti on hankalia eikä niitä voi ymmärtää.
Mut joo, ei siis onnistu. Nyt voi sitten kuukauden ajan yrittää järkkäillä avoimien ovien hetkiä himassa, toivoa et joku kaveri ottais jotain huonekaluja ja ehkä yrittää myydä siellä huuto.netissä jotain.
Mä tavallaa arvasin et näin käy, koska joku menee aina vituiks, mut se vaan tuntu niin selkeeltä ratkasulta et tuudittauduin siihen virheelliseen turvallisuuden tilaan. Mitä tästä taas opimme?
Ahistaa muutenki ihan hirveesti. Oon kotona kipeenä ja ei jaksais yhtään mitään. Eilen telkkarista tuli mun ykkös-itkubiisi (oon niin vittuuntunut et jaan sen nyt tässä) miljoona kertaa ja sit vaan makasin sohvalla ja itkin. Toi vois kuulostaa hyvältä suunnitelmalta myös tälle päivälle. Paitsi et oon niin kipee etten jaksa mennä kauppaan, mut vessapaperi on loppu, eikä mulla oo mitään mihin niistää. Ah miten hyvin mulla menee. Tekis mieli sytyttää tää kämppä palaa ni ei tarvis miettiä muuttoa (kiva kun nyt kirjotin ton niin eiköhän täällä kohta joku kipinöi ja sitten tota lausetta voi poliisit käyttää todisteena).
PS. Hei ihan oikeesti. vittumitäpaskaa. Tiiättekö sellaset päivät ku kaikki kaatuu niskaan ja ihmiset on kamalia ja tekis mieli heitellä tavaraoita?
Niin, hyvä Sanna, kannatti tosiaan ajatella positiivisesti! Oli taas sen arvoista! "Moi vuokraisäntä, mä muutan pois, mun kaveri haluu tosi paljon muuttaa tähän, se varmaan käy, teidän ei tarvi järkätä näyttöjä tai mitään vaan voidaan vaan sopii näin suoraan eikö? (Ja samalla mä voin jättää osan kamoista tänne ja ei tartte jotain pesukonetta kantaa minnekään ja reväyttää selkää)"
Sitten ootellaan, ahdistutaan, ootellaan, tässä nyt meni kuukausi että kaksi miestä päättää kumpi niistä päättää. Kaikki vaikutti paperilla niin selvältä ja hyvältä, et en yksinkertaisesti keksinyt et miks ei onnistuis.
No miehet tunnetusti on hankalia eikä niitä voi ymmärtää.
Mut joo, ei siis onnistu. Nyt voi sitten kuukauden ajan yrittää järkkäillä avoimien ovien hetkiä himassa, toivoa et joku kaveri ottais jotain huonekaluja ja ehkä yrittää myydä siellä huuto.netissä jotain.
Mä tavallaa arvasin et näin käy, koska joku menee aina vituiks, mut se vaan tuntu niin selkeeltä ratkasulta et tuudittauduin siihen virheelliseen turvallisuuden tilaan. Mitä tästä taas opimme?
Ahistaa muutenki ihan hirveesti. Oon kotona kipeenä ja ei jaksais yhtään mitään. Eilen telkkarista tuli mun ykkös-itkubiisi (oon niin vittuuntunut et jaan sen nyt tässä) miljoona kertaa ja sit vaan makasin sohvalla ja itkin. Toi vois kuulostaa hyvältä suunnitelmalta myös tälle päivälle. Paitsi et oon niin kipee etten jaksa mennä kauppaan, mut vessapaperi on loppu, eikä mulla oo mitään mihin niistää. Ah miten hyvin mulla menee. Tekis mieli sytyttää tää kämppä palaa ni ei tarvis miettiä muuttoa (kiva kun nyt kirjotin ton niin eiköhän täällä kohta joku kipinöi ja sitten tota lausetta voi poliisit käyttää todisteena).
PS. Hei ihan oikeesti. vittumitäpaskaa. Tiiättekö sellaset päivät ku kaikki kaatuu niskaan ja ihmiset on kamalia ja tekis mieli heitellä tavaraoita?
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Nuhannus!
Hei tosi hauskaa juhannusta. Itsehän oon töissä yövuorot klo 19-7 molempina öinä, ja nyt mulla on joku maailman noloin kesälenssu. Miten voi kesällä vilustua?
Ehkä siks jos on vetänyt torstaina vahinkohumalat parhaassa ystäväseurassa, ja sitten tulee vähän darra ja tuskahiki ja pitää nukkua ikkunat auki ja saa vetoa. Sellasta voi käydä.
Että mitä tästä opeimme? Sen että ota peitto pois päältä mutta jätä ikkuna kiinni.
(PS. Jännää miten näin yli 25-vuotiaana hippailtojen loppuaika menee siihen et puhutaan aina lapsista ja häistä ja hautajaisista. Tää on varmaan nyt sitä aikuisuutta. Tiktiktik!)
Ehkä siks jos on vetänyt torstaina vahinkohumalat parhaassa ystäväseurassa, ja sitten tulee vähän darra ja tuskahiki ja pitää nukkua ikkunat auki ja saa vetoa. Sellasta voi käydä.
Että mitä tästä opeimme? Sen että ota peitto pois päältä mutta jätä ikkuna kiinni.
(PS. Jännää miten näin yli 25-vuotiaana hippailtojen loppuaika menee siihen et puhutaan aina lapsista ja häistä ja hautajaisista. Tää on varmaan nyt sitä aikuisuutta. Tiktiktik!)
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Huomenta ¤
Eikö ookkin hieno tuo otsikon aurinko? Ai ei.
Tällä aamu lähtee hyvin käyntiin. Oon ite äärimmäisen epämusikaalinen mutta musiikin kuuntelijana todella lahjakas (vaikka kyllä multa löytyy sellasia quilty pleasures -tyyppisiä suosikkeja kans). Töissä kuuntelen aina nme.comin nettiradiota (rakkaus!), ja sieltä usein bongailee kaikkea ihanaa brittityyppistä fiilismusaa. Se tosin johtaa siihen että oon ihan ulalla kaikesta sen hetken mainstream-musasta, tai no indiemaailman sen hetken suosikeista - olin esimerkiks ehkä maailman viimeinen ihminen joka löysi Lykke Lin. Veronica Maggion löysin vähän aikaa sitten, ja yks kaveri sanoi että sen on ehtinyt löytää vasta puol maailmaa mua ennen.
Oon tädin luona yökylässä, samoin kuin pikkusisko, ja eilen Afrikan tähteä pelatessa kyllä taas hyvin huomasi että Sanna on kohta 27 vee. Hirveetä Matilda-serkun, 9-vee, kiusaamista ja härnäämistä, ja koska koko suku on samanlaista, kaikki suuttuu kun vaan yks voi voittaa. Ah lautapelit ♥
(En voittanut ja siksi pitää katkerana kirjottaa siitä tännekin. No mut Afrikan tähti on tuuripeli, pahempi jos ois hävinnyt Trivial Pursuitin tai Aliaksen :D Oikeestaan ainoo ihminen jolle kehtaan hävitä on iskä. Hirveet paineet aina ku joku kysyy että pelataanko!)
Mutta siis joo! Miten pitkän sepustuksen voikaan tehdä aiheesta "Tässä ihana aamubiisi, ja onpa tosi ärsyttävää herätä muualta kuin omasta kodista koska pitää olla hiljaa etteivät muut herää eikä voi kuunnella omaa rakasta Spotifytä"?
(Mähän voisin muuten näihin asiattomiin maraton-postauksiin aina laittaa loppuun tämmösen tiivistelmän.)
Aurinkoa päiväänne. Huomaa että kohta on juhannus, ilmakin on jo tarpeeks harmaa ja viileä suomalaisee keskikesän juhlaan.
Tällä aamu lähtee hyvin käyntiin. Oon ite äärimmäisen epämusikaalinen mutta musiikin kuuntelijana todella lahjakas (vaikka kyllä multa löytyy sellasia quilty pleasures -tyyppisiä suosikkeja kans). Töissä kuuntelen aina nme.comin nettiradiota (rakkaus!), ja sieltä usein bongailee kaikkea ihanaa brittityyppistä fiilismusaa. Se tosin johtaa siihen että oon ihan ulalla kaikesta sen hetken mainstream-musasta, tai no indiemaailman sen hetken suosikeista - olin esimerkiks ehkä maailman viimeinen ihminen joka löysi Lykke Lin. Veronica Maggion löysin vähän aikaa sitten, ja yks kaveri sanoi että sen on ehtinyt löytää vasta puol maailmaa mua ennen.
Oon tädin luona yökylässä, samoin kuin pikkusisko, ja eilen Afrikan tähteä pelatessa kyllä taas hyvin huomasi että Sanna on kohta 27 vee. Hirveetä Matilda-serkun, 9-vee, kiusaamista ja härnäämistä, ja koska koko suku on samanlaista, kaikki suuttuu kun vaan yks voi voittaa. Ah lautapelit ♥
(En voittanut ja siksi pitää katkerana kirjottaa siitä tännekin. No mut Afrikan tähti on tuuripeli, pahempi jos ois hävinnyt Trivial Pursuitin tai Aliaksen :D Oikeestaan ainoo ihminen jolle kehtaan hävitä on iskä. Hirveet paineet aina ku joku kysyy että pelataanko!)
Mutta siis joo! Miten pitkän sepustuksen voikaan tehdä aiheesta "Tässä ihana aamubiisi, ja onpa tosi ärsyttävää herätä muualta kuin omasta kodista koska pitää olla hiljaa etteivät muut herää eikä voi kuunnella omaa rakasta Spotifytä"?
(Mähän voisin muuten näihin asiattomiin maraton-postauksiin aina laittaa loppuun tämmösen tiivistelmän.)
Aurinkoa päiväänne. Huomaa että kohta on juhannus, ilmakin on jo tarpeeks harmaa ja viileä suomalaisee keskikesän juhlaan.
maanantai 20. kesäkuuta 2011
This calls for a cider.
Hei jee! Kolmen kuukauden päästä tasan voin laittaa mun FB-statukseen että "jännittää ylihuomista koulun alkua". Letit sojoon ja reppu selkään!
Tänään on taas hyvä fiilis -päivä. Saattaa johtua siitä että oon siivonnut* koko päivän**. Mietin samalla et mitä kaikkee pakkaan mihinkin ja mitä annan kellekin, ja jotenkin on semmonen iloisen positiivinen (kyllä, MULLA) olo.
Jutskailin eilen kavereiden kaa läksiäisistä (eiks tunnu et se nyt on mun suurin ongelma...) ja päädyin siihen et otan sen überkalliimman vaihtoehdon, sen Erottajan Kasinon. Se iski kuitenki muhun heti kun kävin siellä, ja se lois puitteet just semmosille hippaloille jotka haluun pitää. Plus kaverit vannoi et jos laitan juhlakutsuun että vapaaehtoinen maksu, niin kukaan ei pahastu vaan saattaa jopa pari euroo pulittaa.
* juonut siivoussiideriä
** valvonut puol seiskaan ja herännyt kahelta ja aloittanut siivouksen kaks tuntii sitten.
Tänään on taas hyvä fiilis -päivä. Saattaa johtua siitä että oon siivonnut* koko päivän**. Mietin samalla et mitä kaikkee pakkaan mihinkin ja mitä annan kellekin, ja jotenkin on semmonen iloisen positiivinen (kyllä, MULLA) olo.
Jutskailin eilen kavereiden kaa läksiäisistä (eiks tunnu et se nyt on mun suurin ongelma...) ja päädyin siihen et otan sen überkalliimman vaihtoehdon, sen Erottajan Kasinon. Se iski kuitenki muhun heti kun kävin siellä, ja se lois puitteet just semmosille hippaloille jotka haluun pitää. Plus kaverit vannoi et jos laitan juhlakutsuun että vapaaehtoinen maksu, niin kukaan ei pahastu vaan saattaa jopa pari euroo pulittaa.
* juonut siivoussiideriä
** valvonut puol seiskaan ja herännyt kahelta ja aloittanut siivouksen kaks tuntii sitten.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Fiilispohjalla. Fiilis pohjalla. Ei kun semihuipulla.
Terveisiä Hampurista. Oltiin pikkusiskon kaa viettämässä laatuaikaa (pikkusiskon mielestä laadukkainta lienee Saksan 16-vee ikäraja baareihin). Bongasin sieltä tämmösen, mikä osu ja uppos ja minkä toivottavasti muistan aina ahdistuksen hetkellä. Viisautta, olkaa hyvä!
Nyt on taas vaihteeks hyvä fiilis, henkisesti. Vähän jännittää että miten vuokra-asiat täällä Suomesssa sujuu, mutta oli taas eilen sellanen työpäivä että jos en ois lähössä niin ihan kohta olisin. Oon aika paha työnarkki ja ylisuorittaja ja burnoutpotentiaalinen, mut nyt ainakin näin loman jälkeen on semmonen fiilis et ihan sama - siis silleen hyvällä tavalla. Että pystyis päästää irti ja tekee työnsä, eikä kuvittele et on joku maailmankaikkeuden ainoa ihminen jonka pitää pelastaa maailma. Tuntuu et oon niin valmis tähän, vihdoinkin. Jotenkin kuitenkin on niin paljon stressattavaa, järkkäiltävää vielä täällä Suomessa et se varsinainen lähtö ja Lontoossa olo tuntuu niin kaukaiselta et en osaa sitä ees ajatella.
Oli muuten ihana laittaa meiliä asiakkaalle ja yhteistyökavereille että moido mä nyt meen. Jos mikään kohottaa itsetuntoa (sen lisäks että voitettiin ihkukollegan kaa Euroopan arvostetuin PR-palkinto meidän työstä tämän kyseisen asiakkaan viestijänä) niin se että ihmiset kehuu sua ja haluu pitää yhteyttä vaikket oo enää töissä. Yes please.
Nyt kohta pitäis varmaan alkaa myymään itteensä (ei silleen - sen aika koittaa vasta Lontoossa) että moi, voinko tehdä freelancer-hommia sulle. Aika jännää.
Hei muuten tajusin just, tai no okei tiesin kyllä koko ajan, et oon ihan paska bloggaaja. Bloggari. Blogaaja. Freelance-toimittaja. Siis koska esim. oikeesti fiksu tyyppi päivittelis aina parin päivän välein kun jotain kivaa tapahtuu (koska tosi usein tapahtuu kaikkee tosi kivaa), eikä tällee kahen kuukauden välein. Lupaan parantaa tapani.
No okei, yritän.
Nyt on taas vaihteeks hyvä fiilis, henkisesti. Vähän jännittää että miten vuokra-asiat täällä Suomesssa sujuu, mutta oli taas eilen sellanen työpäivä että jos en ois lähössä niin ihan kohta olisin. Oon aika paha työnarkki ja ylisuorittaja ja burnoutpotentiaalinen, mut nyt ainakin näin loman jälkeen on semmonen fiilis et ihan sama - siis silleen hyvällä tavalla. Että pystyis päästää irti ja tekee työnsä, eikä kuvittele et on joku maailmankaikkeuden ainoa ihminen jonka pitää pelastaa maailma. Tuntuu et oon niin valmis tähän, vihdoinkin. Jotenkin kuitenkin on niin paljon stressattavaa, järkkäiltävää vielä täällä Suomessa et se varsinainen lähtö ja Lontoossa olo tuntuu niin kaukaiselta et en osaa sitä ees ajatella.
Oli muuten ihana laittaa meiliä asiakkaalle ja yhteistyökavereille että moido mä nyt meen. Jos mikään kohottaa itsetuntoa (sen lisäks että voitettiin ihkukollegan kaa Euroopan arvostetuin PR-palkinto meidän työstä tämän kyseisen asiakkaan viestijänä) niin se että ihmiset kehuu sua ja haluu pitää yhteyttä vaikket oo enää töissä. Yes please.
Nyt kohta pitäis varmaan alkaa myymään itteensä (ei silleen - sen aika koittaa vasta Lontoossa) että moi, voinko tehdä freelancer-hommia sulle. Aika jännää.
Hei muuten tajusin just, tai no okei tiesin kyllä koko ajan, et oon ihan paska bloggaaja. Bloggari. Blogaaja. Freelance-toimittaja. Siis koska esim. oikeesti fiksu tyyppi päivittelis aina parin päivän välein kun jotain kivaa tapahtuu (koska tosi usein tapahtuu kaikkee tosi kivaa), eikä tällee kahen kuukauden välein. Lupaan parantaa tapani.
No okei, yritän.
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Kappas, minullahan on blogi!
Jännää miten melkein kaks kuukautta vierähtää niin että hups vaan! Kaikenlaista on tapahtunut, paitsi että lentolippua, kotia tai työtä ei vielä ole. Njääh, pikkuasioita!
Vahvistin että otan paikan vastaan Advertising, Marketing Communications & Media Studies -linjalta. PARAST! Päädyin pitkän jahkailun jälkeen tuohon, koska journalismia tavallaan voi harjoittaa ilman tutkintoa (toivottavasti muuten kukaan oikea journalisti ei ikinä lue tätä, koska onhan toi äärimmäisen urposti sanottu). Sitten kolmen vuoden päästä musta tulee BA (Hons), eli Bachelor of Arts eli abouttiarallaa filosofian maisteri. Hons tarkottaa että with honours, eli maisteri plus vähän kunniamainintoja päälle. Aika fancya! UK:ssa ekaks opiskellaan toi bachelor, sitten pitäis olla työelämässä hetkonen ja sitten jatkaa maisterin opinnot päälle. Jos opiskelee täyspäiväsesti, maisterinopinnot veis vuoden. Kolme vuotta on piiiitkä aika, eikä tiiä missä vaiheessa jo sekoan ja alan leikkimää patsasta jossain suihkulähteessä eikä musta enää kuulu mitään, mut ottaen huomioon et tässä on oltu työelämässä jo aika pitkään, niin vois miettiä et vetäis noi maisterit tohon päälle. Mutta, hyvä jos osaan suunnitella elämääni seuraavaa FB-statusta pidemmälle niin ehkä toi opiskelun pituus aukeaa sitten heurekamaisesti joskus myöhemmin.
Sitten seuraa käytännön osuus (koska uskon että lähes kaikki Britteihin opiskelemaan lähtevät tulevat tulevaisuudessa lukemaan tätä blogia virallisena tietolähteenä, valmistelukumppanina ja muutenkin hengellisenä kaikkivoipana elämän yleisoppaana).
London Metin tarjoukset olivat ehdollisia, syynä että yo-todistuksen arvosanat muka puuttuivat. Infosin tästä Kilroytä, joka laittoi sinne viestiä että todistukset on kyllä jo lähetetty. Ei mennyt kauaa että tarjoukset muuttuivat ehdottomiksi, ja sitten vahvistinkin tuon AdMarComMediStu-linjan valinnan (netissä, siellä UCAS-järjestelmässä). Laitoin myös Kilroylle viestin, että tonne mennään. Jossain välissä tuli meili, että pitää vahvistaa valittu linja jonnekin, ja laitoin meilitse vahvistuksen. (Tuntuu että oon vahvistanut opiskelupaikan jo aika moneen kertaan milloin minnekin, mutta niistä kaikista tulee kyllä selkeät ohjeet).
Opintotuen hakemista varten tarvitaan yliopiston vahvistus, josta näkyy mm. lukuvuoden alkamisajankohta. Mulle on tullut tommoinen tai ton tyylinen meili, mutta en oo vielä ehtinyt lähestyä rakasta KELAa sillä, että tämäkö kelpaa. Aiemmin mulle tuli vahvistumeili UCAS:ista, mutta se ei kelvannut Kelalle - pitää siis olla se yliopiston kirjelmä. Mukava setä Kelasta muuten sanoi, että kannattaa tukea hakiessa raksia myös opintolaina-kohta - ja että he nykyisin tekevät automaattisesti myös siitä päätöksen tukea hakeneelle. Mulle oli jotenkin hirveän tärkeää että en ota Suomesta opintolainaa, koska opintojen päätyttyä kaks maksettavaa lainaa on pahempi kuin yksi, mutta aattelin sitten varmuuden vuoksi hakea ainakin myöntävää lainapäätöstä siltä varalta että joskus tulee paha päivä. Niitähän välillä tuppaa tulemaan.
Briteistä voi EU-kansalainen hakea lukukausimaksulainaa (tuition fee loan), eli opintolainaa jonka valtio maksaa suoraan yliopistolle. Mulle tuli itse asiassa ihan kotiin asti tuo hakukaavake, jonka vaan sitten täytin. Siihen tarvittiin oikeaksi todistettu passikopio, joka hoitui maistraatissa (yleinen notaari oli muistaakseni osasto). Paperi maksoi 4 euroa - ja kannattaa muistaa pyytää se osoiteleima siihen paperiin heti, eikä hakea sitä uudelleen seuraavana päivänä. Paperissa siis pitää olla myös virallinen leima, viraston osoite ja nimi. Myönteinen lainapäätös olikin tullut tällä viikolla, eli oliskohan siinä mennyt kolmisen viikkoa. Ja ihanaa tosiaan että lähettävät lomakkeet kotiin asti! Hakemus oli monisivuinen, mutta ihan simppeli, eli ei kannata pelästyä kirjallisten tehtävien pituutta : )
Aiemmin tutkimustuulella ollessani olin katellut, että en ole oikeutettu Briteistä muihin apurahoihin kuin tuohon lukuvuosimaksuun (joka siis myönnettäneen vuosittain, mulla on nyt vuodelle 2011/12). Mutta sitten olikin tullut yks päivä uus hakemus (ihanan aktiivisia!) taloudellisin perustein mahdollisesti myönnettävään apurahaan. En tiiä onko se siks että oon ollut työelämässä ja oon muutenkin tämmönen seniori, et ne aattelee että talousasiat romahtaa opiskelun alkaessa. Tätä apurahaa hakiessa pitää kuitenkin olla tili UK:ssa, joka pelottelijoiden mukaan on hankalaa. No ainakaan sitä ei saa ennen kuin on osoite tuolla, eli tän rahan osalta hakeminen siirtyy toivottavasti ei ihan kauhean pitkälle.
Että nyt mä oottelen sitten seuraavaks että... niin, oikeastaan mitähän mä oottelen. Sitä että mulla ois aikaa tehdä jotain, vaikka soittaa Kelaan et kelpaaks toi lappu mikä mulle nyt on tullut et voin jo hakea opintotukea. Olin ottanut maanantain vapaaks, mut nyt mun vuokraisäntä tuleekin tupatarkastukselle keskiviikkona eli maanantaina kutsuu helvetillinen siivousoperaatio. Yritetään tosiaan kaverin kanssa sumplia niin, että se vois muuttaa tähän mun kotiin - saisin sitten samalla osan kamoista tonne ullakolle. Toivottavasti se onnistuu, koska se ois ensinnäkin kätevää, kivaa, ja koska jos se ei onnistu, niin alan ensin itkemään ja sitten oonkin ihan toisissakin nesteissä. En tiiä miks minä, ikuinen pessimisti oon aatellu et toi ylipäätään onnistuis, koska en tiiä onko se optimismi mistään kotoisin...
Opiskelu alkaa siis 22.syyskuuta, eli alustavien suunnitelmien mukaan mulla ois kuukausi aikaa Londoniumissa etsiä koti ja työ ja elämä. Whuu! Aattelin siis lähteä 22.8. jotta ehtii toipua läksiäisistä.
Joka onkin toinen ongelma. Olin koko ajan hekumoinut ajatuksella kotibilemäisistä läksäreistä, jossa vois olla vaan mun lempijuomia, -ruokia, -biisejä ja -ihmisiä. Löysin yhen superkivan juhlatilan, Erottajan Kasinon, joka ois ihan täydellinen.
Jos sen hinta ei ois 600 euroa.
Sitten on pari baaritilaa joissa ois juomatakuu vaan hintana, mut... pöh. Kun mä halusin tollaset tietynlaiset. Oon just niin tämmönen, mennään sen mukaan mitä halutaan eikä oikee osaa pysähtyä ajattelemaan et oiskohan tolle rahalle muutakin käyttöö. Toisaalta, mä kuitenkin poistun maasta aika pitkäks aikaa ja ois ihana viettää unelmien mukainen vika yhteinen ilta kaikkien murujen kanssa.
(Images from weheartit)
Vahvistin että otan paikan vastaan Advertising, Marketing Communications & Media Studies -linjalta. PARAST! Päädyin pitkän jahkailun jälkeen tuohon, koska journalismia tavallaan voi harjoittaa ilman tutkintoa (toivottavasti muuten kukaan oikea journalisti ei ikinä lue tätä, koska onhan toi äärimmäisen urposti sanottu). Sitten kolmen vuoden päästä musta tulee BA (Hons), eli Bachelor of Arts eli abouttiarallaa filosofian maisteri. Hons tarkottaa että with honours, eli maisteri plus vähän kunniamainintoja päälle. Aika fancya! UK:ssa ekaks opiskellaan toi bachelor, sitten pitäis olla työelämässä hetkonen ja sitten jatkaa maisterin opinnot päälle. Jos opiskelee täyspäiväsesti, maisterinopinnot veis vuoden. Kolme vuotta on piiiitkä aika, eikä tiiä missä vaiheessa jo sekoan ja alan leikkimää patsasta jossain suihkulähteessä eikä musta enää kuulu mitään, mut ottaen huomioon et tässä on oltu työelämässä jo aika pitkään, niin vois miettiä et vetäis noi maisterit tohon päälle. Mutta, hyvä jos osaan suunnitella elämääni seuraavaa FB-statusta pidemmälle niin ehkä toi opiskelun pituus aukeaa sitten heurekamaisesti joskus myöhemmin.
Sitten seuraa käytännön osuus (koska uskon että lähes kaikki Britteihin opiskelemaan lähtevät tulevat tulevaisuudessa lukemaan tätä blogia virallisena tietolähteenä, valmistelukumppanina ja muutenkin hengellisenä kaikkivoipana elämän yleisoppaana).
London Metin tarjoukset olivat ehdollisia, syynä että yo-todistuksen arvosanat muka puuttuivat. Infosin tästä Kilroytä, joka laittoi sinne viestiä että todistukset on kyllä jo lähetetty. Ei mennyt kauaa että tarjoukset muuttuivat ehdottomiksi, ja sitten vahvistinkin tuon AdMarComMediStu-linjan valinnan (netissä, siellä UCAS-järjestelmässä). Laitoin myös Kilroylle viestin, että tonne mennään. Jossain välissä tuli meili, että pitää vahvistaa valittu linja jonnekin, ja laitoin meilitse vahvistuksen. (Tuntuu että oon vahvistanut opiskelupaikan jo aika moneen kertaan milloin minnekin, mutta niistä kaikista tulee kyllä selkeät ohjeet).
Opintotuen hakemista varten tarvitaan yliopiston vahvistus, josta näkyy mm. lukuvuoden alkamisajankohta. Mulle on tullut tommoinen tai ton tyylinen meili, mutta en oo vielä ehtinyt lähestyä rakasta KELAa sillä, että tämäkö kelpaa. Aiemmin mulle tuli vahvistumeili UCAS:ista, mutta se ei kelvannut Kelalle - pitää siis olla se yliopiston kirjelmä. Mukava setä Kelasta muuten sanoi, että kannattaa tukea hakiessa raksia myös opintolaina-kohta - ja että he nykyisin tekevät automaattisesti myös siitä päätöksen tukea hakeneelle. Mulle oli jotenkin hirveän tärkeää että en ota Suomesta opintolainaa, koska opintojen päätyttyä kaks maksettavaa lainaa on pahempi kuin yksi, mutta aattelin sitten varmuuden vuoksi hakea ainakin myöntävää lainapäätöstä siltä varalta että joskus tulee paha päivä. Niitähän välillä tuppaa tulemaan.
Briteistä voi EU-kansalainen hakea lukukausimaksulainaa (tuition fee loan), eli opintolainaa jonka valtio maksaa suoraan yliopistolle. Mulle tuli itse asiassa ihan kotiin asti tuo hakukaavake, jonka vaan sitten täytin. Siihen tarvittiin oikeaksi todistettu passikopio, joka hoitui maistraatissa (yleinen notaari oli muistaakseni osasto). Paperi maksoi 4 euroa - ja kannattaa muistaa pyytää se osoiteleima siihen paperiin heti, eikä hakea sitä uudelleen seuraavana päivänä. Paperissa siis pitää olla myös virallinen leima, viraston osoite ja nimi. Myönteinen lainapäätös olikin tullut tällä viikolla, eli oliskohan siinä mennyt kolmisen viikkoa. Ja ihanaa tosiaan että lähettävät lomakkeet kotiin asti! Hakemus oli monisivuinen, mutta ihan simppeli, eli ei kannata pelästyä kirjallisten tehtävien pituutta : )
Aiemmin tutkimustuulella ollessani olin katellut, että en ole oikeutettu Briteistä muihin apurahoihin kuin tuohon lukuvuosimaksuun (joka siis myönnettäneen vuosittain, mulla on nyt vuodelle 2011/12). Mutta sitten olikin tullut yks päivä uus hakemus (ihanan aktiivisia!) taloudellisin perustein mahdollisesti myönnettävään apurahaan. En tiiä onko se siks että oon ollut työelämässä ja oon muutenkin tämmönen seniori, et ne aattelee että talousasiat romahtaa opiskelun alkaessa. Tätä apurahaa hakiessa pitää kuitenkin olla tili UK:ssa, joka pelottelijoiden mukaan on hankalaa. No ainakaan sitä ei saa ennen kuin on osoite tuolla, eli tän rahan osalta hakeminen siirtyy toivottavasti ei ihan kauhean pitkälle.
Että nyt mä oottelen sitten seuraavaks että... niin, oikeastaan mitähän mä oottelen. Sitä että mulla ois aikaa tehdä jotain, vaikka soittaa Kelaan et kelpaaks toi lappu mikä mulle nyt on tullut et voin jo hakea opintotukea. Olin ottanut maanantain vapaaks, mut nyt mun vuokraisäntä tuleekin tupatarkastukselle keskiviikkona eli maanantaina kutsuu helvetillinen siivousoperaatio. Yritetään tosiaan kaverin kanssa sumplia niin, että se vois muuttaa tähän mun kotiin - saisin sitten samalla osan kamoista tonne ullakolle. Toivottavasti se onnistuu, koska se ois ensinnäkin kätevää, kivaa, ja koska jos se ei onnistu, niin alan ensin itkemään ja sitten oonkin ihan toisissakin nesteissä. En tiiä miks minä, ikuinen pessimisti oon aatellu et toi ylipäätään onnistuis, koska en tiiä onko se optimismi mistään kotoisin...
Opiskelu alkaa siis 22.syyskuuta, eli alustavien suunnitelmien mukaan mulla ois kuukausi aikaa Londoniumissa etsiä koti ja työ ja elämä. Whuu! Aattelin siis lähteä 22.8. jotta ehtii toipua läksiäisistä.
Joka onkin toinen ongelma. Olin koko ajan hekumoinut ajatuksella kotibilemäisistä läksäreistä, jossa vois olla vaan mun lempijuomia, -ruokia, -biisejä ja -ihmisiä. Löysin yhen superkivan juhlatilan, Erottajan Kasinon, joka ois ihan täydellinen.
Jos sen hinta ei ois 600 euroa.
Sitten on pari baaritilaa joissa ois juomatakuu vaan hintana, mut... pöh. Kun mä halusin tollaset tietynlaiset. Oon just niin tämmönen, mennään sen mukaan mitä halutaan eikä oikee osaa pysähtyä ajattelemaan et oiskohan tolle rahalle muutakin käyttöö. Toisaalta, mä kuitenkin poistun maasta aika pitkäks aikaa ja ois ihana viettää unelmien mukainen vika yhteinen ilta kaikkien murujen kanssa.
(Images from weheartit)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)