Ärrinmurrin. Tiiättekö ne päivät kun kaikki vaan ärsyttää ihan hirveesti? Semmoset ihan urpot pikkujutut siis, ei mitkään oikeet ongelmat.
1: Mun ääni. Se kuulostaa ihan hyvältä mun päässä, samoin mun enkku, mut herravarjele miten tyhmältä sössöttävältä vauvalta mä kuulostan oikeesti! Yäk. Mun enkku kuulostaa kans ihan paskalta, minne se hieno aksentti mikä mun päässä kuuluu, katoaa?
2: Ihmiset. Voi luoja. Miks ihmiset on niin ärsyttäviä? Ei, kukaan ei oo mua vastaan mitenkään rikkonut. Kävin vaan aamulla Facebookissa. Tekis mieli poistaa ehkä puolet kavereista, ei niiden kanssa ees pidä mitään yhteyttä, mut sitten aina miettii et mitä jos ne huomaa ja sitten seuraavaks törmää niihin ja varmaan kohta on takas Helsingissä tekemässä töitä niiden kaa. En myöskään jaksa tota vaalihumua y-h-t-ä-ä-n enää. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee äänestettäessä?
3: Se että oon tanssinut hienosti sellasen valtavan Bulmers-pullon kanssa lauantaina ja tsadaa! etuhampaasta on lohjennut pala. Nyt oon koko loppuikäni se hammaspuoli-tyyppi. No okei, pala on pieni, mut ärsyttää silti. Toisaalta kai se sitte on niin et jokaisen arven takana on hyvä tarina ja eletty elämä.
Lähen kohta koululla työtoimistoon, tai no mikä careers centre nyt vois fiksusti olla käännetty, tsekataan mun CV kuntoon ja sitte alkaa työnhaku. Iik, jotenkin jännittää. Yritän varmaan ettii normitöitä rahan takia ja sit ihan vaan huvin ja pettymyksen vuoks myös kartottaa oisko ihan tältä alalta jotain mahiksia löytää. Mun yks kaveri alotti tänään täällä viestintätoimistossa, ja vaikka oon superilonen sen puolesta, se ansaittee sen, niin mietin vaan et mitä hittoa. Mäki haluun, ja mulla on sentää kokemusta. Oh well.
Viikonloppu oli muuten ihan paras, mutta se ei tällaseen valitusvirteen sovi kerrottavaks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti