perjantai 1. maaliskuuta 2013

Jimmy, the Irish gypsy psychic.

Mä uskon vähän kaikkeen. Suurempaan voimaan, olkoon se sitten vaikka Jumala, karmaan, ennustuksiin, horoskooppeihin välillä... Kaikkeen sellaseen mitkä tavallaan tuo mulle turvaa. Että jotain mihin voi tukeutua vaikeina hetkinä, jotain mitä kiittää onnellisina hetkinä. Oon ehkä vähän sellainen ihminen myös että mulle on tärkeää kuulla muilta että oon hyvä ihminen, koska usein keskityn vaan itteni latistamiseen ja niihin asioihin mitä teen väärin. Muiden hyväksyntä ja mun hyvänä ihmisenä pitäminen on mulle tärkeetä. Samoin tärkeetä mulle on toivo; tieto (tai oikeastaan nimenomaan usko) siitä että joskus kaikki on hyvin. Muun muassa siksi mulla on toi ankkuri tatuoituna ranteeseen. Haaveilen hyvästä, onnellisesta tulevaisuudesta.

Yhen mun vanhimman ja rakkaimman ystävän kanssa ollaan keskusteltu paljon näistä asioista ihan pienestä asti. Uskon suojelusenkeleihin ja henkioppaisiin, mulle tuo turvaa ajatella että joku (tai jotkut) tuolla ylhäällä suojaa mua ja johdattaa mua oikeisiin päätöksiin. Mulle on aiemmin luettu korteista kerran, ja silloin tuli monta kertaa vahvasti esille et mun pitäis olla tekemisissä (ehkä ammatillisesti) lasten kanssa. Rakastan lapsia, mutta en nää itteeni työskentelemässä tolla alalla. Eihän sitä koskaan tiedä - ehkä musta tulee vielä joskus suurperheen äiti.

Näistä lähtökohdista palataan tiistaihin, jolloin museovierailun jälkeen oltiin kivassa pubissa, The Duke of Wellingtonissa. Kerran kun oltiin ulkona röökillä niin ohi kulki semmonen leppoisa jamppa, joka moikkas meille. Sanoin heti että toi on kyllä irlantilainen ja varmaan joku ennustaja.

No niinhän se sitten olikin. Seuraavaks kun tultiin röökille niin tarjosin sille tulta. Se kattoi mua vähän aikaa läpitunkevasti ja sitten pyys istumaan pöytäänsä. Tiesin jotenkin heti että nyt alkaa sitten tulevaisuuteen kattominen. Niinhän se alkoikin. Tää Jimmy, mustalaisennustaja Irlannista, luki mulle sitten korteista ja kädestä. Mulle toi kokemus oli positiivinen, hyvä ja jotenkin turvallinen - siitä ihmisestä tuli heti lämmin ja hyvä fiilis. Aavistelin että rahaa tässä varmaan lopuks pitää antaa, mutta se ei haitannut: kolmisen puntaa siitä tunteesta että juttelee ja saa ohjeita ihmiseltä joka ajattelee sun parasta ja jotenkin kummallisesti tuntee sut, on aika vähän.

Se sanoikin mulle melkein aluksi heti et tunnen sut, tarkottaen että tietää millanen ihminen oon ja että se osaa jo aavistaa mitä kortit kertoo. Ne pitikin sitten kuulemma paikkansa sen kanssa mitä se musta heti oli ajatellut. Se kutsui mua "childiksi", mistä tuli hyvä olo. Lopuksi se kosketti mua olkapäille ja päähän kaks kertaa, mumisten samalla jotain. Tykkäisin ajatella että se oli siunaus eikä kirous :)

Mulle luettiin kolme korttia, ja ne kaikki sanoi aika samaa. Ensimmäinen asia oli että mun pitää lakata miellyttämästä muita, ja mun pitää uskaltaa olla minä, se mitä oikeesti oon - olla vapaa ja "alasti". Mun ei pidä yrittää tyrkyttää itteeni kaikille tai elää niiden mukaan, ne ihmiset ketkä ansaittee mut elämäänsä, niin ne kyllä löytää mut. Mulla on kuulemma toisella olkapäällä kaks henkeä ja toisella yksi, esi-isiä tai menehtyneitä sukulaisia (oikeastaan ton oonkin jo tiennyt/halunnut aatella noin). Jimmy sanoi että tiedän varmaan ketä ne on, ja niinhän mä tiiänkin.

Parin vuoden päästä mulle tulee paljon rahaa, mutta mun pitää olla varovainen. Joku, mahdollisesti jopa minä itse, yrittää hyötyä siitä ja käyttää rahani väärin, joten mun pitää laittaa osa siitä visusti talteen.

Oon vahva nainen, äidiltäni perinyt sen. Mun kädestä puuttuu vielä joku osa, siis joku viiva tms. joka kuvastaa rakkautta, mutta se kuulemma tulee muuttumaan. Tuun kohtaamaan ihmisen, kumppanin joka muuttaa mun maailman sydämenmuotoiseksi. Mutta mun pitää vaan uskaltaa olla oma itteni.

Kivaa oli myös se, että pari mun läheisintä kaveria oli hyvällä tavalla kiinnostunut tosta. Ne uskoo kans tällasiin asioihin, mistä ei aiemmin olla puhuttukaan, mutta ne ei mitenkään vähätelleet tai olleet niin että "no siinäpä mustalainen taas huijas sua". Niiden mielestä kans ne asiat mitä mulle oli kerrottu oli tosi "mua", ja asioita joita nekin on sanoneet mulle aiemmin eri sanoin - just toi että pitää lakata miellyttämästä muita ja olla rohkeesti mitä oon, että oon hyvä just sellasena mitä oon. Näistä kahesta tytöstä se Jimmy mainitsikin että nää on sellasia ihmisiä jotka sun kannattaa pitää lähellä, ne rakastaa sua.

Mulla oli tiistaina 28v 5kk -synttäripäivä, ja sillä Jimmyllä oli oikea syntymäpäivä samana päivänä. Ollaan molemmat siis synnytty 26.pv. Tosin se luuli että oon noin 19 :D

Ne asiat mitä Jimmy mulle sanoi oli sellasia mitä mun tarvi kuulla, ja jotain sellasia asioita mistä oon saanut vinkkiä jo aiemmin. Voihan se olla että noi asiat ei toteudukaan, mutta nyt mulla on melko onneen tuudittunut olo siitä että mulle tulee vielä hyvä ja onnellinen elämä - ja että ansaitsen sen.

6 kommenttia:

Katri kirjoitti...

<3

Sanna kirjoitti...

Katri - <3 <3 Mites sun ei:n sanomisharjottelut sujuu?

Katri kirjoitti...

Vähän jo paremmin!! Tai lähinnä nyökyttelyn tilalle oon saanu laitettua vähän ignorancee eli en esim. vastaa puhelimeen ihan aina, jos töistä (lähinnä sieltä extrajobista josta soitetaan tyyliin 2h varotusajalla) soitetaan jos tiiän, etten yksinkertasesti jaksa/halua nyt mennä töihin! Nyt jos pääsen syksyl opiskelee ni enköhän taas sit oo kontrollifriikkinä ahmimassa itelleni tekemistä mut sitä odotellessa ihan hyvin pyyhkii.

Sanna kirjoitti...

Gaytri - Hieno juttu! Tiiän ettei oo helppoo. Ja kyllähän sitä tekemistä saa haalia, tärkeintä et se on sellasta mistä tykkäät ja mitä HALUAT tehdä, eikä sellasta mistä vaan ei pysty kieltäytymään.

Anonyymi kirjoitti...

<3

L

Sanna kirjoitti...

Lulu - <3