Nyt on taas vaihteeks hyvä fiilis, henkisesti. Vähän jännittää että miten vuokra-asiat täällä Suomesssa sujuu, mutta oli taas eilen sellanen työpäivä että jos en ois lähössä niin ihan kohta olisin. Oon aika paha työnarkki ja ylisuorittaja ja burnoutpotentiaalinen, mut nyt ainakin näin loman jälkeen on semmonen fiilis et ihan sama - siis silleen hyvällä tavalla. Että pystyis päästää irti ja tekee työnsä, eikä kuvittele et on joku maailmankaikkeuden ainoa ihminen jonka pitää pelastaa maailma. Tuntuu et oon niin valmis tähän, vihdoinkin. Jotenkin kuitenkin on niin paljon stressattavaa, järkkäiltävää vielä täällä Suomessa et se varsinainen lähtö ja Lontoossa olo tuntuu niin kaukaiselta et en osaa sitä ees ajatella.
Oli muuten ihana laittaa meiliä asiakkaalle ja yhteistyökavereille että moido mä nyt meen. Jos mikään kohottaa itsetuntoa (sen lisäks että voitettiin ihkukollegan kaa Euroopan arvostetuin PR-palkinto meidän työstä tämän kyseisen asiakkaan viestijänä) niin se että ihmiset kehuu sua ja haluu pitää yhteyttä vaikket oo enää töissä. Yes please.
Nyt kohta pitäis varmaan alkaa myymään itteensä (ei silleen - sen aika koittaa vasta Lontoossa) että moi, voinko tehdä freelancer-hommia sulle. Aika jännää.
Hei muuten tajusin just, tai no okei tiesin kyllä koko ajan, et oon ihan paska bloggaaja. Bloggari. Blogaaja. Freelance-toimittaja. Siis koska esim. oikeesti fiksu tyyppi päivittelis aina parin päivän välein kun jotain kivaa tapahtuu (koska tosi usein tapahtuu kaikkee tosi kivaa), eikä tällee kahen kuukauden välein. Lupaan parantaa tapani.
No okei, yritän.
2 kommenttia:
pakko korjata, kuka bongas ? ;)
No minä! Ainakin muistaakseni. Mut toisaalt mul on ikämuisti :D Mä näytin sen sulle ja suomensinkin ystävällisesti, sit sä vast sanoit et joo joo tajusit :D Mut voi olla et oon väärässä, tosin se on sit ollu ihan virhe, en tahalteeni tollast kunniaa tietenkää veis!
Lähetä kommentti