keskiviikko 31. elokuuta 2011

Sanna sairastaa.

Hassua. Aiemmin, silloin Suomessa oli toisaalta aika kiva aina olla kipeenä, sai vähän pakosta levätä ja rauhoittua. Nyt mulla ei ois yhtään haluja notkua täs sängyllä dataamassa, haluisin mennä ja tehdä ja tutustua, mut ehkä viisaampaa yrittää parantua ennen kuin lähtee huhkimaan. Mulla on nyt pari yötä ollu lämpöä ja kurkku kipeenä, mut oon reippaasti juonut paljon (ei-alkoholia) ja vetänyt tommosia maagisia nuhajuomia.

Nyt tuntuu jotenki nii hassulta maata vaan kotona joka päivä. Tuntuu että oon ihan lusmu, etten lähe päivittäin töihin tai muualle. Oon niin tottunu siihen et töitä on joka päivä, ja nyt kun koulun alkuunkin on vielä kuukausi, mulla on ihan hassu olo. Toisaalta oisin ehkä ansainnu pari päivää vaan olemista, rentoutumista tän kaiken stressauksen jälkeen. Oon nukkunut 12h yöunia joka päivä täällä kotona, ehkä sekin kertoo jotain. Jos nyt vaan malttais levätä tän duhan pois.

Kodista puheen ollen:



Tervetuloa meille! Alkaa heti soimaan päässä tää biisi :) Otin kuvia sisältä kans, mut aattelin et kysäsen eka muiltakin et onko ok laittaa kuvat tänne, tää on kuitenki meidän kaikkien koti eikä vaan mun. Hassua miten mulla on jotenkin niin tosionnellinen olo täällä edelleen. Tai aina aamuisin ku herään ja meen kylppäriin ja keittiöön ja yläkertaan, oon vaan niin onnellinen et tää on mun koti. Ja sit mun huone, ah, tää höyhenpeitto ja höyhentyyny... Tää on vaan niin ihanaa. Oon aina aatellut etten sietäis yhtään kimppaelämää, mutta mulla on kyllä käynyt supermäihä näiden tyttöjen kaa. Saa olla ihan itekseen, mut sitten ku piipahtaa ylhäällä tai muualla niin kiva rupatella jonkun kanssa. Eilenkin makasin vaan sängyllä nenä kii ruudussa kun kämppis koputti oveen ja kutsu pub quiziin, eli sen kavereiden kaa pubiin ja tietokilpailuun. Ekaks meinasin etten jaksa lähteä, mut jotenkin ku just sen tytön kanssa oon vähiten jutellut kun se oli ekat päivät reissussa, niin oli tosi kiva mennä.

Ah oon jotenki nyt vaan niin onnellinen. Sitten tuli lopputilit kans, paljon enemmän mitä odotin (tosin ex-firman tilitoimiston tuntien siellä on mokattu ja kohta tulee viestiä et palauta puolet...) ja oon nyt jo varannut lennot Suomeen lokakuulle kun ystävä vaihtaa siviilisäätyä.
"Vaihtaa siviilisäätyä"... hei miten mummoa. Menee siis naimisiin.

PS. Jee osaan käyttää meidän telkkarii ja siellä on tsiljoona ihanaa kanavaa! Tänään katoin jotain tyhmää romanttista komediaa, mut se on just oikein flunssan pehmentämille aivoille.

PS2. Tässä postauksessa ei nyt taas ollut tasan mitään järkee.

4 kommenttia:

Soile kirjoitti...

Ihan mahtavaa että tykkäät olla siellä. :) Kuulostaa siltä että olet elänyt aikamoisessa oravanpyörässä, niin on varmaan paikallaan levätä vähän aikaa. Toivottavasti parannut kuitenkin pian!

Sanna kirjoitti...

Joo, mä aattelin kans et tää flunssa on sitä perusjuttua mitä aina tulee kun menee vähän liian lujaa, tuun yleensä kipeeks kun ei tajuu levätä muuten :) Ja mustakin on mahtavaa et tykkään olla täällä!

Hanna kirjoitti...

pikaista paranemista! Oon ite ny kituuttanu 2 viikkoo - aina välillä oon terve ja sitte taas nousee kuume ja räkä täyttää aivot!

Sanna kirjoitti...

Hanna, voi ei, kuulostaa ilkeeltä! Toivottavasti nää on lopun aikoja sulle (siis flunssan lopun, ei tietenkään sun lopun ;). Ah, mutta toi Boots, jos huomenna jaksais raahautua sinne asti..