maanantai 27. elokuuta 2012

Rappioviikonloppu.

Ai että on muikeaa herätä pitkästä aikaa niin ettei silmien avaaminen tarkoita eloonjäämiskamppailua. Perjantaina oli palkkapäivä ja viikonloppuun mahtui niin paljon hauskaa tekemistä ja ihania ihmisiä että olo on ollut lähinnä tällainen:


Tossa kun heräämisestä ja silmien avaamisesta nyt tuli puhe, niin pakko hehkuttaa että mulla on uus lempipaikka maailmassa: mun sänky. Se on niin iso! Pehmeä! Tyynyisä! Paras. Voisin vaa maata siellä monta tuntia.

Hyi, luin tän just läpi mitä kirjotin, ja kauheeta alkoholin ylistystä taas! Aattelette varmaa että oon ihan tenunenä joka yrittää piilomainostaa alkoholia lukijoille. Anteeks. Tällasta tää välillä on.

Perjantaina lähettiin töitten jälkeen after workeille niitten supervisoreiden kanssa. Ne on pyydelly mua useesti mukaa ja nyt sitte mentii. Vähän tuli sellane jännä olo, et on "päässy piireihin" ku ne kerto salaisuuksia firman asioista ja juoruista, sanoin sit kyl et ymmärrän et oon vaa haastattelija et sanokaa sitte ku lakkaan kuuntelemasta. Oli tosi kivaa, ja hauska tutustuu enempi tyyppeihin keitä kuitenki näkee päivittäin. Pyörittiiin työpaikan lähellä Farringdonissa ja mulla vissiin raha poltteli kun täyty vetää sellaset rynnäkkökännit. Lopulta mentiin yhen tyypin työ jatkoille ja olin sitte himaan asti päässyny horjumaan puol yheksältä aamulta. mmm.


Välillä jostain syystä tuoppi oli tyhjä. En kyllä tiiä miksi sitä pitää kuvata?


Lauantaina oli taas työkavereiden kaa tapaaminen, mut nytte nähtiin siis suomalaisten haastattelijatytteleiden kesken. Oli hauskaa, olo tosin oli ihan järkyttävä talsia rankkasateessa sukat märkinä ja karmeessa kohmelossa. Siitä se sitten kuitenki lähti, ja siirryin rakkaaseen Lexingtoniin.

Unikaverin ex-kämppis palas kotimaahansa niin siellä vietettiin sen läksiäisiä. Olin kans sopinu tapaavani entisen duunikaverin Hesahesahesasta ja sen tyttiksen, jotka on muuttanu tänne työharjotteluun. Itse asiassa toi entinen duunikaveri onkin mun pikkuserkku, vai mun äitin pikkuserkku, no sukulainen kuitenkin mikä vahingossa kävi ilmi tossa heinäkuussa - maailma on niin pieni :D Vähän jännitti että miten sitä pystyy sovittaa yhteen koulukaverit ja duunikaverin ja sen tyttiksen jota en oo aiemmin nähnyt, mut voihan pojat et oli ihan mielettömän hauskaa! Se tyttökaveri oli aivan ihana tyyppi, mun sukulainen nyt tietysti on mahtava koska se on mulle sukua, ja jotenkin koko meidän kööri tuli niin hyvin juttuun. Tyhmää läppää jauhettiin koko ilta mutta kaikki heti ymmärsi ja lähti siihen mukaan. Tulee varmaan melkosen hauska syksy.

Yks lempihetkiä tässä illassa oli meidän viiden valokuvauskisa siitä että kuka ottaa parhaan kuvan tosta baarin kattolampusta. Mä en voittanut, vaikka käytin Instagramia. Mua syytettiin huijauksesta ja sitten kaikki muutkin muokkas kuvia. Voittokuva oli kuitenkin ton sukulaispojan kuva (jota mulla ei valitettavasti oo) missä se otti kuvat meidän kaikkien kuvista. Ah, ollaan niin artsuja!


Yks vanha tuttu tuli myös kuvioihin perjantaina ja lauantaina. Jekku Jägermeister. Morjens. Sillon ku tulin täysi-ikäiseks ja asuin vielä Porissa ni mulla oli tapana ottaa yks sellanen aina hippailtoina. Tykkäsin siitä. Sitten se jotenkin jäi salmarin tieltä, ja pari vuotta sitte ku join sellasen ni meinasin kuolla. Nyt parin vuoden tauon jälkeen se maistu taas niin hyvältä! Niin hyvältä että piti neljä juoda. Tosin ne oli ilmasia niin ymmärtäähän sen.

Sunnuntaina sitten kun taas heräsin kuoleman kielissä niin aattelin että jukoliste, nyt tän örveltämisen on pakko loppua. Suunnitelmissa oli nähä suomalaista lomailijatyttöä jonka oon tavannut kerran, maanantaiaamuna ehkä kuudelta Itiksessä kun jonotettiin Madonnan ekalle keikalle lippuja. Sitten on vaan oltu FB-kamuja. Mutta ai että mikä ihana tyyppi! Meillä oli niin superhauskaa. Notkuttiin vaan Russel Squarella ja piknikeiltiin Tescon tuotteilla. Mulla on toi keskus-Lontoo suhteellisen tuntematonta (oon oikeesti niin huono lontoolainen, jumitan aina vaan samoissa paikoissa) mutta toi Russel Square oli kyllä ihana. Ja oli ihana nähä tota tyttöä, se on niin kiva kun aina tutustuu uuteen tyyppii tavallaan - tai sillee että tuntee toisen kyllä, mutta kun huomaa et miten saa uuden mahtavan kaverin kun tutustuu paremmin.



Siellä oli hirmukesyjä oravia joita jostain syystä vähän pelkäsin. Oon niin outo. Mulla oli maassa KitKat Chunky joka sitten lopulta lähti oravan suussa sen matkaan. Pitäköön kun oli niin reipas. Toinen orava kiipeili mun kaverin jalalla.

Siellä se herkkupatukka menee!


Vitsi on vieläkin jotenkin niin hyvä fiilis tosta viikonlopusta. Tutustui uusiin tyyppeihin ja tapas vanhoja hyviä tyyppejä. Ja jotenkin just toi että on niin hyvä fiilis tietää et nää ihmiset ei kuitenkaan kaikki oo vaan viikonloppureissulla täällä vaan että on lucky enough että saa hengata niitten kanssa vielä lisää :) Ja toikin just että usein eri kaveripiirien integroiminen ei välttämättä toimi: koulukaverit ei ehkä ymmärrä duunikavereita ja sitä rataa, mutta toi lauantai oli kyllä niin helmi kun kaikilla heti klikkas keskenään.

Mites siellä meni viikonloppu? Ootteko ihan kännissä tän kauheen viinapostauksen jälkeen?



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aaahhhhh, ihana enkelitukkainensukulaispoika <3

ALLE kolme viikkoa :D

L

Sanna kirjoitti...

Lulu - melkein kaks vaan! En malta oottaa! Niin hirvee ikävä teitä, halaan teijät puhki!

Anonyymi kirjoitti...

Muikeaa. On selkeest sun uus lempparisana. Alan matkii sua. Muikea.

Sanna kirjoitti...

Jenska - Muikea on vallan muikea sana!