Eikö oo jännittävää vaihtelua! Pariviikkoisen ajastetun maratonpostauksen sijaan saatte tällasen reaaliaikasen pikafiilispurkauksen! Ilman kuvia! Siellä ollaan nyt ihan varmaan jännän äärellä!
No mutta joo. Vittu mikä päivä. Nää keskiviikot on muutenkin aikamoisia kun on 10-16 koulua ilman yhtään taukoa, ei ehi syyä eikä tankata kahvia. Molemmat puoliskot päivästä on vielä vaativien (mutta usein antoisien) opettajien kanssa, eli pitää pinnistellä ihan älynsä ja kestävyytensä rajoilla ja tsempata koko ajan. Tää iltapäivän ope on melkosen tuima täti, mulla meni ehkä koko syksy (ja edelleen aina sen tuntien jälkeen epäilen) päästä siihen sisälle ja sen hyviin kirjoihin. Se pitää tiukkaa kuria, mikä tossa eläintarhassa on kyl hemmetin hyvä, on pelottavan fiksu ja siviilissä kiva ja hauska. Mut auta armias kun se tykittää sulle palautetta... Siinä tulee äitii ikävä.
Ja meillä on toi iltapäivän kurssi sellasten räkäapinoiden kanssa et huh. Se opekaan ei voi sietää niitä. Tiiätte tyypin: noin 15-vuotias henkisesti, teini-iän angsti jäänyt päälle, pitää hoviaan siellä takapulpetissa, ei omaa minkäänlaista kunnioitusta ketään kohtaan, häirittee opetusta koko ajan... No tää tiukkisope sitten tunnilla pariin kertaan komensi näitä ämmiä, kunnes näiden jo valmiiks ärsyttävä johtaja päätti et mikäs sen parempi hetki kovistella kuin iso luentosali missä voi sitten vittuilla takas opettajalle.
Siis miten henkisesti rankkaa kuunnella sivusta tollasta! Tuntuu et posket kuumottaa vieläkin. Se myötähäpeän määrä! Ja tää touhu jatkui vielä seminaarissa. Tavallaan oon open puolella koska se ihan oikeista syistä kovisteli näitä tyyppejä, toisaalta sen tyyli sanoa asiat vois välillä olla vähän vähemmän, no, rehellisempi.
Ehkä se on joku lapsuuden periytyvä trauma että en vaan kestä riiteleviä ihmisiä. Oon ite myös melkosen huono riitelemään, harvoin sanon suoraan jos joku ärsyttää - en vaan osaa käsitellä kielteisiä tunteita muiden kanssa. Paitti nyt ehkä pikkuhiljaa oon alkanut oppimaan. Ei, en oo niitä ihmisiä joiden mielestä mitä vaan voi paukauttaa päin naamaa koska "hei, tää on vaan mun rehellinen mielipide, oma vika jos et osaa ottaa sitä vastaan" mutta oon tosi ylpee itestäni siinä että nykyisin oon välillä kykeneväinen puolustamaan itteeni. Tänään oli ihan tyhmä juttu aamusta yhen kaverin kanssa, joka on sellasesta kulttuurista et siellähän tunteet näytetään. Joku ihan hölmö ja viaton sananvaihto oli, ja sit kärvistelin vähän aikaa kunnes sanoin jotain itteeni puolustaakseni, ja sit käsiteltiin asia - tai no päälipuolisesti, koska sovittiin sit viel illalla puhelimessa paremmin. Mut jotenkin tuntu tosi hyvältä etten vaa jättäny sitä noteeraamatta koska musta noi tilanteet tuntuu niin pahoilta ja ahistavilta, vaan uskalsin sitte sanoa vastaan.
Niin että siks mua ahistaa tollaset tilanteet ylipäätään missä ihmiset tappelee. Ja toi kärhämä (hyvin liioiteltu kuvaus) kaverin kanssa oli kans tylsä alku päivälle.
No mutta sitten! (No mutta sitten Sanna opetteli vihdoin käyttämään muitakin ilmaisuja kuin "no mutta".) Meillä on koulussa kaikenmoisia karseita muutoksia käynnissä, ollut ja tulee olemaan eikä aina oo ihan epästressaavaa olla tuolla. Tänään oli tapaaminen Deputy Deanin (en ees yritä kääntää, suht iso kiho) ja meidän oppilaskunnan edustajien kanssa. Sekin meni taas semmoseks ihmeen terapiaistunnoks että kaikki aikuiset ihmiset unohtaa vastapuolen auktoriteetin ja tilannetajun ja kaiken, ja tilittää menneistä yksittäisistä tapauksista. Miten ahdistavaa. Ja taas täynnä myötähäpeää, ja se koko tilanne oli vaan jotenkin aivan karmea. Onneks muut käyttäyty niin huonosti ni sitte meidän kurssilaiset näytti paremmilta ja fiksummilta ja saatiin ne pari tavotetta täyteen, mitä meillä tohon tapaamiseen oli :D
Huh. Miten on nyt jotenkin niin hirveen hankalaa tää suomi. Montakohan englismiä/finglismiä/anglismia sain tähänkin tungettua?
Mutta eikös sitä niin sanota että all's well that ends well! Mun yks lempparilempparibändejä, CSS, tulee Lontooseen keikalle toukokuussa! Ja samaan aikaan tulee tietty yks rakkaimpia muruja ketä bändistä myös tykkää! Aaaah!
Mitäs sinne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti