torstai 3. toukokuuta 2012

Uusia pettymyksiä kohti.

Ihan ekaks haluan kiittää teitä kommenteista viime postaukseen. Ootte kaikki niin ihania ♥ Oon ihan overwhelmed, kiitos murut.
En saanut sitä unelmaduuniani. Sain soiton äsken, ja ne oli kuulemma tosi impressed musta ja oisin ollut ihan täydellinen siihen duuniin. Ainoo tekijä oli se, että yks toinen hakija on itse asiassa ollut siellä töissä aiemminkin eli tuntee talon tavat. Mutta ne siis haastatteli viittä tyyppiä, mä olin yks niistä, ja sain tosi hyvää palautetta. Haastattelu itessään oli vaativa mut hauska, eli piti miettiä kaikkia ongelmatilanteita - musta pärjäsin hyvin. En viitti valehdella ettei tunnu missään, koska oon ihan totaalisen paskana tästäkin. Mutta yritän sannamaisella tavalla aatella että tää ei sit vaan ollut tarkotettu näin ja mulle on jotain muuta. Toi on mun perusajattelutapa, tällä hetkellä se tuntuu hankalalta ja hajottavalta, mut mitäpä sitä muutakaan voi tehdä kun ei oo mitään. Se farmi on kyl ihana ja ainakin tän proggiksen seurauksena oon löytäny Lontoosta sellasen pakopaikan.
Mä oon aina ollut sellanen minä-tyyppi ja urasuuntautunut. Tai siis että tykkään viettää itsekästä elämää ja olla hyvä työssäni, tehä sitä mitä mä rakastan. Nyt sitten viime aikoina oon vähän miettinyt et onko se sittenkään se tärkein asia. Tai siis oishan joku perhe tosi ihana. Mut varmaan kaikki näkee just vähän sellasena Tekijänä joka menee ja hoitaa ja pärjää. Niinhän mä oonkin, paitti sitten tällasina hajoiluhetkinä.
Mun kaveri sanoi mulle eilen että niin kun sulla on toi ura enemmän hallittee sun auraa. Sanoin sitten jotain ihan uskomatonta mitä en ikinä ois aatellut aattelevani, että mieluummin mä ottasin sen pojan kun ton unelmaduunin. Lälläslää, en saanut kumpaakaan.
(Kurre selkeesti on saanut just sen mitä halus.)

3 kommenttia:

Jamy kirjoitti...

Ihan mieletön saavutus, et pärjäsit noin hyvin siinä haastattelussa! Kandee myös pitää mielessä, et jos niillä avautuu myöhemmin paikkoja, niin sä oot todennäköisesti kärkikahinoissa sit! <3 Super!

Tietty se vituttaa, mut mietippä, jollet ois saanut soittoa, niinkun monet kusipäiset kotimaiset firmat. Sulle löytyy varmasti joku vielä mielettömämpi juttu, pakko! Ja voit bostailla siellä tosiaan, kun elämä potkii päähän (en ees viiti sanoo jos, kun se kusipää potkii kuiteskin!) ja heivata huonoja ajatuksia syrjempään :)
Everything happens for a reason, jotenkin mäkin uskon siihen. Ja kun miettii niitä sattumien summia, mitä elämän varrella on tapahtunut. (Jos esim. mun suomikaveri Eltsu ei olis ollut hirveessä kännissä, en olis mennyt tiskiltä hakemaan sille vettä, enkä törmännyt Johon tokaa kertaa. Tai jos äSSällä ei olis ollut lauantaina töitä, se olis jatkanut meidän kanssa iltaa perjantaina, enkä olis päätynyt Jon kanssa jatkoille, and so on.) Kyllä se siitä!

Musta olis ihanaa tällä hetkellä, jos olis vaan se joku, ettei ois pakko rellestää viikonloppuisin pitkin maita (kirjaimellisesti) ja mantuja. Ja vois relata muutenkin kun alkoholilla. Mutta kun just silloin, kun et mee sinne baariin, niin se elämän mies on tietty siellä, niin miks riskeerata hetkeekään?

Unelmaduuneja (ja kai niitä -miehiäkin) tulee myöhemminkin eteen. Mä luovuin unelmaduunistani muutamia vuosia sitten, halusin ottaa riskin toisessa firmassa, jossa töitä ei sitten riittänytkään. Mutta sain mä kokemusta ja tulin itsevarmemmaks ja ehkä fiksummakskin ihmiseks. Kaikki siis tapahtuu syystä. Joskus ne syiden seuraukset vaan syttyy vähän hitaammin, joten saattaa joutua odottaa hetken, mutta kyllä se palkitsee sitten viimein, kun tapahtuu!

Haleja! <3

Sanna kirjoitti...

Jamy - Äääh maailman ihanin kommentti, kiitti muru ♥ En ees tiiä mitä tohon sanois. Tässä kun taaksepäin aattelee kaikkia niitä asioita mitä halus ja mitä ei saanut, niin kyllähän ne aina on ollut for the best. Tai että niistä syistä on siellä ja sellanen mitä nyt on, ja ei sekään väärin oo. En pysty jotenkin nyt ees järkevästi vastaamaan yht ihanalla tavalla mitä toi sun kommentti edellyttäis, mut kiitos vielä kerran, oot ollut ihan über tässä mun kriisissä :) Toivon et siellä parin maan päässä on kans pikkuhiljaa päästy parempaan fiilikseen! ♥

Jamy kirjoitti...

<3