Juhlein eilen kolmansia tai neljänsiä, en muista, mutta toivottavasti VIIMEISIÄ läksiäisiä viikonloppuduunista. Alotin siellä kokoaikasena 6 vuotta 2 viikkoo sitten, ja oon aina välillä lähtenyt menee kunnes on taas matkakärpänen purassut ja ylpeyteni rippeiden päällä löntystänyt takasin tonne.
Mutta nyt, nyt se on ohi. TJ nolla. EI ENÄÄ YHTÄÄN.
Vietettiin vähän läksiäisiä, perinteinen aamu-Patis (eli karaokeravintola Pataässä teille epähesalaisille), ja oli kyllä ihan täydellinen päivä. Murut saapui paikalle, ja oli ihana viettää niiden suokkarikollegaystävien kanssa tää viimeinen aamu ♥ Tiiättekö kun joskus vaan on niin onnellinen?
Toi värilaatikko aina näyttää punasta virhettä tai keltasta huomiota jos sen mielestä on joku ongelma. Mut sillä sekunnilla kun mun työura päättyi, kaikki oli vähintäänkin OK.
Vanhempi herrasmieskuljettaja lähetti mulle läksiäislahjan. Adorable!
Perinteet kunniaan - täällä mun aiemmatkin läksiäiset on vietetty. Niin HYVÄ FIILIS että ei ihme että niihin jäi koukkuun :)
Vaikka paidan tarkoitus kuulemma ei ollut juhlistaa porilaista minua, oli se musta silti aika liikkistä.
Kuvassa on TJ. Nolla! Tasan jumalauti nolla.
Mitä hittoa toi tarra? Onko sen tarkotus muistuttaa lounastauolla mäsaatsissa käyviä liikemiesiskiä että tänään on sun vuoro hakea lapset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti