maanantai 13. helmikuuta 2012

Erilainen viikonloppu: sunnuntai.



(Erilaisen viikonlopun lauantai-postaus on alapuolella.)



Sunnuntaina herättiin kämppisten kaa aikaisin, suuntana edellisillasta asti haaveiltu The Breakfast Club. Hei mikä on ihanampaa kuin kunnon sunnuntaibreku? Tää paikka oli ihan täynnä jo puol kymmeneltä, ja kun lähdettiin, sinne oli kiva jono. Näitä on muutama ympäri Lontoota (oltiin tossa läheisessä Islingtonin syöttölässä), ja oli kyllä tosi hyvää. Paikka oli just semmonen ihanan artsu, ainoa vaan et seinällä komeili nimikkoleffan juliste ja siellä iki-inhokkini Molly Ringwald.


(Totta, tämä on Kylie eli lapsuuteni Kylli-täti ja hänhän siis ei ole ällö-Molly vaan aivan ihana.)

Herkuttelin satsilla jossa oli pannaria, munakasta, vegemakkara, sieni (kyllä, yksi sieni) ja perunoita. Namnam!



Tykkäsin paikasta kovasti, siellä oli vaan tosi meluista ja hässäkkä oli aamuvarhain vähän liikaa. Ens kerralla suunnitelmissa vieressä oleva itävaltalaispaikka!



Siitä suuntasin VIHDOINKIN Imperial War Museumiin, jossa on pitänyt käydä syyskuusta asti. Toikin museo oli ilmainen (paitti vaihtuvaan näyttelyyn maksoi sisään, ois kiinnostanut, sotavalokuvia, mutta ottaen huomioon miten hajalla olin loppuvaiheessa vierailua niin tosi hyvä etten mennyt).



Hervottoman kokosia nää paikalliset oravat. Ja rakasta Berliiniä oli myös paikalla pala!





Viis kerrosta sotaa! Tykkään. No en tietenkään tykkää, mutta kiinnostaa. Ala-aula oli täynnä erilaisia lentokoneita ja tykkejä ja panssarivaunuja. Ei hirveesti pelota noi leluilta näyttävät lentokoneet, mutta toi ilmaohjus mitä esimerkiksi Lontooseen tokan maailmansodan aikana pudotettiin roppakaupalla, niin en kyllä haluis tollasta lähistölleni.





Holokausti-näyttelyssä kävin kans. En käsitä ihmisiä, toi oli muutenkin päällimmäinen tunne kun tulin pois museosta, tuntien etten ehkä enää ikinä hymyile. Mikä helvetti ihmistä vaivaa? Miksei me opita mitään? Kuka teki susta jumalan ja antoi valtuudet päättää muiden elämästä?



Mua siis kiinnostaa tosi tosi paljon sodat, etenkin toi WWII, ja politiikka muutenkin. Hain Helsingin valtiotieteelliseen ehkä kolme kertaa lukemaan poliittista historiaa. Nyt kun tuolla museossa kävi nyyhkimässä niin toivottavasti muistaa taas hetken että mikä on tärkeää, mistä kannattaa kitistä (no unohdin aika nopeasti ja valitin ihan idioottimaisen vähäpätöisistä asioista). Aattelin myös taas yrittää löytää sitä ajattelevaa ihmisrakastaja-Sannaa.

Äääh nyt tuntuu taas hölmöltä kertoa että tuolta museosta menin ihastuttavaan The Sun -pubiin moikkaamaan ihania Suomi-tyttöjä Katria, Siiriä ja Iidaa. Mut kerron kuitenkin koska se oli tosi kivaa, ja me tehään sitä hävettävän vähän. Noi tytöt siis aloitti mun kaa samassa koulussa, eri linjalla, syksyllä, ja aina välillä vaihdetaan kuulumiset mitkä lähinnä käsittelee mm. syöpää, poikia ja sitä miten brittinuoriso on aika kauheeta.

Laitan tähän loppuun tän kauheen jutun, mikä ahdisti mua eniten, niin ei tarvi lukea jos ei tunnu siltä, mut haluun kertoo tän:

Ihan kaikista hirvein asia tossa museossa oli yks video, mitä ne näytti Vietnamin sota -osastolla. Tiiättekö sen kuvan missä ne lapset on just saaneet napalmia niskaan ja juoksee alasti karkuun? (se kuva tulee tosta linkistä et ihan ehottomasti suosittelen ettet klikkaa) Mä näin sen kuvan joskus pienenä enkä unohda sitä koskaan. En myöskään unohda tota videota minkä tapauksesta näin, ihan pahaa-aavistamattomana aloin kattomaan jotain pätkää museossa ja siinä se oli, koko tapaus videolla, Jenkkien kansallislaulun soidessa taustalla.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Klikkasin muuten linkkii ennen ku luin seuraavan suluissa olevan laseen :(

L

Sanna kirjoitti...

Lulu - no voi höntti :/ toisaalta kyllähän jos toi kohta on linkattuna ni voi vähän miettii et mitä sielt tulee... :) toivottavasti et saanu kauheit traumoi!