tiistai 12. heinäkuuta 2011

Boohoo.

Ihanaa, Helsingissä vihdoinkin sataa! Mukavaa happi että tulit pitkästä aikaa käymään. Tää keli näyttää ihan multa eilen yöllä. Oon vähän pillittäjä aina välillä, ja oonkin ihmetellyt et miten en oo saanut sellasta hysteeristä itkukohtausta vielä tän lähdön takia. No, se korjaantu eilen kun kattelin 50 first datesin loppukohtausta.
Alahuuli alkoi väpättää ja tiesin et nyt se alkaa.

Parkuminen oikeen kunnolla oli kamalaa, mut jotenkin niin puhdistavaa. Mua pelottaa, mä pelkään etten pärjää, mulle tulee niin hirveä ikävä kaikkia rakkaita... Mutta sitten kun olin viettänyt tän hysteerisen laatuaikahetken itteni kaa, niin tuli jotenkin niin helpottunut olo. Että tältä musta tuntuu, mut kyllä mä pärjään. Sitten vielä sopivasti alkoi salamoida ja koko makkari valaistui, niin mä tietenkin yön pimeinä hetkinä aattelin et se oli joku suuri merkki joltain suojelusenkeliltä. Niin että miten niin omituinen tyyppi :D

Tästä on hyvä koota itsensä ja alottaa alusta.

4 kommenttia:

Meri kirjoitti...

hyvin se menee alun parkumisen jälkeen. näin sosiaalisen median valtakaudella kaikki yhteydenpito niihin rakkaisiin on onneks helppoa.

ja oi. mun on ihan pakko nähä 50 first date. se on ihan huippu

Sanna kirjoitti...

Kiitos Meri :) Totta et on kyllä helppoa nykyaikana (vaiks oonki jo käskeny kaikkien kirjottaa kirjeitä, löysin mulle Skotlantiin joskus lähetetyt kirjeet ja voi miten ihana oli saada sellasia old skool-juttuja!), ettei tartte lähettää savumerkkejä. Ja pois pääsee aina jos siltä tuntuu. Oli kyllä toisaalta aika helpottava vetää tollanen tunteenpurkaus, ja nyt on vähän niinku uusilla eväillä.

Ah joo, toi leffa! Se tulee melkein yhtä usein Suomen telkasta kuin noi Poliisiopistot, mut onneks se on sen vert hyvä et jaksaa aina kattoa. Ja toi loppu <3 Eilenki oli pakko sinnitellä aamuyöhön ton lopun takia (joka, öhöm, aiheutti sitten taas mojovan töistä myöhästymisen aamulla).

Anne kirjoitti...

Musta ei oo yhtään kiva kun sataa. Varsinkin kun mä just sain sen ilmastointimasiinan. Nää yövuorot on siitä hyvii et kerrankin mulla on aikaa lukee kaikkien blogeja :) Ja muuten, mä niiiiin rrrakastan tota biisiä. oon jostain syystä kuunnellu sitä paljon lähi kuukausina ja miettiny asioita.

Sanna kirjoitti...

Vähän Anne näyttäis siltä et tää helle taas jatkuu, et ehkä yhestä sadepäivästä oli lupa nauttia :) Toi biisi on kyl niin sydän.