keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Ikäloppu.

Mulle iski ikäkriisi äsken. Ihan kirkkaalta taivaalta. Se iski, ja nyt mä oon tosi ahdistunut. Vanhemmiten kattokaas kun kaikki tunteet vahvistuu.



Mun perheen naisilla (eli äiti ja täti, ei siis mun tyttäret, tai lapsenlapset, vaikka mun iän puolesta niitäkin molempia pitäis kohta olla) on aina ollut tapana valehdella ikäänsä, mikä on musta slightly naurettavaa (tai siis oli), viimeistään siinä vaiheessa kun mun äidistä tuli mua nuorempi.

Mutta nyt, oikeestaan parin viime vuoden aikana, oon alkanut ymmärtää ettei se välttämättä väärin oo. Näytän ihan kakaralta ja multa edelleen aina kysytään paperit, ja vähän kuvittelenki että oon ikuisesti 7vee (ja poika). Mutta kun en oo! Siinä vaiheessa kun reilaa hienosti ympäri Eurooppaa yksin, ja hengaa hostelleissa ja tajuaa että muut on syntyny eri vuosikymmenella kuin meikä, ja ne kysyy että minkä ikänen oot, niin ei sitä viittikkään yhtäkkiä sanoa että no 26, kohta 27. Siitähän vois päätellä sen totuuden että tuokin puumahuuma täällä elää nuoruuttaan säälittävästi uudelleen, että mikä pervo sekin on.



Niin sitten, kun kukaan ei ikinä arvaa mua yli 23-vuotiaaks, päätin että Lontoossa aion sanoa että juujuu, 23. Paitti nyt tajusin et sekin on vanha.

Eli heippa vaan kaikille, mun nimi on Sanna, mä oon 21 vee.

(Ja vähän syvällisemmin ajateltuna, niin mua harmittaa että miksei mun elämän suunnitelma A voinut toteutua? Oisin tässä vaiheessa jo puolen maailman valtias. Oon haahuillut siellä täällä, vähän harrastanut burnoutteja ja muuta, ja nyt kriiseilen et kehtaanko ees mennä yliopistoon tällasena fossiilina. Vähänkö ois nyt ihanaa olla parikymppinen ja saada nyt jo se mitä eniten on halunnut? Okei, elämä opettaa, ja hienoja hetkiä on koettu, ehkä mä en ois tässä vaiheessa ja tilanteessa jos oisin parikymppinen. Mä oisin baarissa. No okei, olin eilenkin, ja joku meidän uus tuttavuus Terho arvioi meitä 19-vuotiaiksi.
Huh, helpotti vähän.)

9 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mullon kans ikäkriisi, sen takia ehkä maiseman vaihdos tulikin ajankohtaiseksi... Mää kyllä kuvittelen oikeesti olevani 23. Aina jonkun kysyessä vastaan niin ja hetken päästä koen ahaa-elämyksen ja tajuan ettei se niin mennytkään. Mutta ajattelen että toi on mulle ihan passeli ikä, 21 vois olla vähän liian nuori koska oon aina näyttänyt ikäistäni vanhemmalta..

Sanna kirjoitti...

Emmi, sama täällä (taas:). Toi oikeesti hakeminen sai kimmokkeen just siitä kun tajus että ei tässä ainakaan nuoremmaks enää tuu, että mitä vanhempi sen hankalampaa ehkä henkisesti toi lähtö. Mulla ikäkriisi ei liity rupsahtamiseen tai vanhenemiseen, vaan just eniten tällä hetkellä pelottaa et mitä jos mä en saa kavereita tuolta kun ollaan ihan eri ikäsiä? Toisaalta eihän se ihmisen ikä oo se juttu, pitäis muistaa, kyllä mäkin yleensä sanon vahingossa et oon 23 tai 24, ikä on vaan se numero ja henkinen ikä on sit jotain muuta.
Mut hei cheers meille et näin "kypsemmässä iässä" olevinakin uskalletaan vielä ettiä sitä onnellisuutta :) Mitäs sun elämänmuutokseen nyt sit kuuluu, muutatko Helsinkiin vai onks viel salaista?

Lulu kirjoitti...

MITKÄHELVETINIKÄKRIISIT????? Sanna! Mä oon ens vuonna KOLKYT. Nyt hiljaa :D

Sanna kirjoitti...

Lulululuuuu: Ei mua haittaa mun ikä mitenkään, mä oon oikein tyytyväinen siihen, mua ei yhtään haittaa täyttää 27. Pointti on vaan siinä, että mua jännittää vähän mennä paikkaan jossa kaikki muut ihmiset on 19-22, että mitenköhän noi henkilökemiat kohtaa, ja saanko mä yhtään kaveria.

Meri kirjoitti...

mä meinasin alkaa itkee ku mulle kerrottiin viime viikonloppuna et täytän seuraavaks 26. ja siis joo, 25 oli vaikee hyväksyä, mutta se että oon vanhempi kun sen 25 niin NO WAY.

Ja mun edellises duunissa kaikki ne mimmit oli just ja just 18 ja silti tultiin hyvin toimeen (joo oon aika kakara)eikä sitä ikää oikeestaan ees ajatellu. aina välillä vaan järkytty ku ne ei ollukkaan ollu koskaan hanson faneja tai käyttäny mic macin tuulihousuja

ps. Matty lähettää terveisiä sille tytölle jonka kommentit aina naurattaa mua, en oo viel kertonu mitä ne kommentit on käsitelly.

Sanna kirjoitti...

Meri: Mitä? Millanen niiden nuoruus sitten on ollu? Kauheeta, aattele kun pilotit ja kaksraitaverkkarit tulee taas kohta muotiin ja ne ostelee niitä, eikä ne tajuu et niin ei vaan voi tehdä. (Enää.) Onneks mäkin oon aika kakara, et ehkä me löydetään nopeestikin yhteisiä puheenaiheita, esim. se miten kivalta brittipojat näyttää koulupuvuissa. Onkohan niit yliopistossa?

Hihii, kiitos terkuista, vähän melkein nousi hattuun! Miten voi sanoo, kuulostamatta tosioudolta, et "vähän kiva jos sua naurattaa mun kommentit, siis hyvällä tavalla, koska mä saan hirveesti iloa ja naurua sun jutuista"?
Toivottavasti Matty ei oo google translatorin kaa kovin tuttu. Bongaa vaan sanan surffaus ja on eri ylpee :D

Meri kirjoitti...

mä luulen ettei se oo, tai se just yks päivä kysy et voiko lukea mun blogia johon vastasin vaan ykskantaan että et voi, ja se totes siihen vaan et nii se taitaa olla suomeks... toivon ettei se tiedä mikä on google translator. (toisaalta mun blogi kohoo ihan uusiin ulottuvuuksiin kun sen kääntää englanniks)

Sanna kirjoitti...

Totta, eihän ihminen voi olla joka surffaukses hyvä. Ja eiks se mee nii et kauneus ja äly ei asu samassa päässä muutenki? Huh huoli pois! Hahaa, yks postaus a la google translator vois olla kyllä aika kova.
Äh, pakkohan mun oli testata esim. tää potentiaalisesti hasardi lause: Yes, hengittelin a paper bag after tolle boyfriend & girlfriend words, is not this somehow pitäis keskutella in advance?
Eihän tosta tajuu mitään! Kuulostaa melkein siltä et sä yrittäisit tehdä lähentelyjä paperipussin kanssa (päässä?), tästä tuu sun paniikki ollenkaa läpi.

Meri kirjoitti...

se paperipussi sopii varmaan mun burleskiasuun.