torstai 15. maaliskuuta 2012

Näin meillä Metissä.

Tää episodi ansaitsee ihan oman postauksensa.

Ehkä oon ennenkin avautunut tästä täällä, mutta luultavasti en tarpeeks. Välillä aina ihmetyttää et millä h-e-l-v-e-t-i-n tavalla suuri osa tuolla mun kaa opiskelevista on päässyt yliopistoon. Tai ylipäätään ala-asteelta pois. Oon selittänyt muun muassa kuka on UK:n pääministeri ja mitä tarkottaa demokratia. Nää "ihmiset" käyttäytyy ihan kuin ne ois jossain viidakossa, ei minkäänlaista kunnioitusta ketään kohtaan, ei mitään käytössääntöjä. No, ainakin tuolla on helppo tuntee olevansa parempi kuin muut.

Tänään mun kätevällä 4.5h tauolla luennon ja seminaarin välissä kävin postissa. Tulin takas kirjastolle, niin koko kirjaston edusta oli tyhjä - mutta kadun toisella puolella oli ehkä 300 ihmistä (oon tosi huono arvioimaan määriä, niitä saattoi olla 80 tai 500, mutta enivei koko kirjastossa ollut ihmisjoukkio). Kyseessä oli palohälytys, tai siis -harjoitus (meillä kun nää ääliöt tykkää sytytellä vessoja tuleen niin ihan kiva et noita on välillä, tosin kuulemma kaikki poistui tiloista niin laiskasti et vähän jännittää mitä sitten jos joskus oikeasti palaa. Vrt. Pekka ja se sen susi.) ja ihmiset ohjattiin toiselle puolelle tietä odottamaan että sinne on turvallista palata.

Joku täti meni sitten sen ohjeita huutelevan miehen luo kirjaston eteen. "Fire alarm, go across the road" on musta aika yksiselitteinen juttu. Jos englanti tuottaa hankaluuksia (kuten se aika monelle meidän koulussa tuottaa), niin tyhjä kirjasto ja väkisuma toisella puolen tietä ois musta aika selkeä merkki sekin että sinne ei nyt varmaan voi mennä. Tää keskustelu kesti ehkä viisi minuuttia. Paikalle tarvittiin myös lisää ihmisiä osottamaan sille tädille että mene tien yli.



Tien toisella puolella näytti siis tältä:



Täti oli kuulemma unohtanut kirjastoon jotain. Eiköhän kaikki jätä kamat sinne siksi aikaa kun mukamas pakenee henkensä edestä? Ellei se oo sun lapsi mikä sinne jäi, niin josko ihan hetken odotat.

No, tossa katujen välissä yllättäen menee melkoisen vilkas autotie. Täällähän kaikki on värisokeita sikäli mikäli ees tunnistaa että tie kannattaa ylittää sille osoitetusta kohdasta. Että TOTTA KAI tämä lössi sitten notkui siinä autotiellä. Tööttäily oli korvia huumaavaa.

Lopulta vaara oli ohi. Mikkimies huusi että "staff only!". Kävi näin:



Kauheesti henkilökuntaa tuolla!
Jännä juttu miten kiire sinne Facebookin viereen on. Vai jäikö nettiporno kesken! Eiköhän sillä ole ihan onnellinen loppu.

Toi oli vielä huvittavampaa paikan päällä. Ettekö ookkin onnellisia että reportteri Aaltosella on iPhone?

6 kommenttia:

Little Talks kirjoitti...

Mä just tirauttelin kyyneliä kun sain ihanan sähköpostin mun yhdeltä parhaimmista ystävistä, ja mulla tuli ikävä sitä ja olin jo varaamassa lentoja lähemmäs sitä, mut sit luin tän ja nauroin!

Mut kuinka saatanan tyhmiä ihmiset voikaan olla?

aArrghghh.

Sanna kirjoitti...

Jamy - oh noes! Toivottavasti fiilis on jo parempi - ehkä mun pitäis seuraavaks kokeilla äänittää yhtä älämölötuntia? Siinäpä sitä ois vasta huumoria.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kirjastolaisia <3

L

Sanna kirjoitti...

Lulu - ei yhtään sydämiä! Sä sekoisit raivosta tuolla mun arjessa :D

Anonyymi kirjoitti...

Hahaa! Onneks tääl on niin seesteistä ja kaikkee :D

L

Sanna kirjoitti...

Lulu - haha, syön pääni jos vaikka Helsingin Yliopistossa on yhtään tollasta meininkiä :D