lauantai 24. maaliskuuta 2012

Voihan bloggaaminen.

En sitten mennyt sinne päikkäreille, ja nyt yötä myöden olo on muuttunut melkoisen paskasta äärimmäisen paskaan. Koskahan mä viimeks oon vollottanut näin antaumuksella?

Tein taas sitä maailman viimeistä asiaa mitä tässä tilassa pitäis: luin uusia blogeja. Nyt luin yhen ihanan 15-vuotiaan tytön blogia (kyllä) ja mietin et miks vitussa en vois olla huoleton 15-vuotias joka tekee ihania videoita sen kavereiden kaa, ja asuu perheen kaa ihanassa talossa ja on vaan? Sitten, ja tätä myöden ehkä mun lukijamäärä tippuu entisestään, mut oon ollut niin kurja koko päivän et kun tän tytön yhessä videossa soi Lauri Tähkä, niin sit mä viimeistään aloin pillittää. En siks että se ois niin paskaa vaan siks et jotenkin siihen vaan tiivisty tää koko onnettomuus.

Sitten törmäsin ihan uuteen ilmiöön, tai no kahteen asiaan mitkä sai mun olon entistä surullisemmaks.

1) Miten helvetin ilkeitä ja kamalia ihmiset voi olla? Nuorille tytöille suolletaan sellasta ano-paskaa ettei ihme että 13-vuotiaat tappaa itteensä. Mä en ymmärrä mitä kukaan saa irti siitä että voi nimettömänä ja kasvottomana riehua netissä haukkumassa toisia läskiks tai rumaks. Ihan ketä vaan, mut me vähän vanhemmat ei ehkä hajota siitä niin paljon kuin joku teini-ikäinen tyttö jolla ei varmaan muutenkaan oo minä-kuvansa kanssa helppoa. Mä en tajua ihmisiä.

2) Tää bloggaaminen yleensä. Bloggaaminen on varmaan maailman trendikkäin harrastus tällä hetkellä. Ihan pienet tytöt bloggaa (siis ala-asteikäiset), ja musta on niin surullista lukea niitten liikuttavia blogeja kun niillä ei oo yhtään kommenttia, ne pyytää että ihmiset kommentoi, sitten ne lukee niitä isojen nimien blogeja missä on miljoona kommenttia ja kyselee kommenteissa et voitko kattoa mikä mun blogissa on vikana kun kukaan ei kommentoi. Breaks my heart. Tai jotenkin, tää online-maailma on kans yhen sortin suosiokilpailu ja sitten kun siellä on tyyppejä jotka aattelee et jee, perustan blogin ja kohta mulla on lukijoita ja musta tykätään ees täällä netissä. Ne järkkää arvontoja joihin kukaan ei kommentoi. En ees halua tietää montako 12-vuotiasta tuolla nyt ostelee Seppälästä kynsilakkoja arvontavoitoiks ja itkee kotona kun kukaan ei kommentoi. Sitten ne tekee videopostauksia aiheesta X, koska ne on kuullu et videopostaukset on suosittuja. Eikä niissä näy naamoja, ONNEKS, koska äiti on sanonu ettei nettiin saa laittaa naamaa. Mikä on musta ihanan huolehtivaista ja surullista kyllä, ihan varmaan tarpeellista.

Kävin anonyyminä kommentoimassa muutamaan postaukseen jotain kivaa. En viitti omalla nimellä, ne klikkaa mun profiilia ja miettii et miks toi lähemmäs kolmekymppinen täti tykkää mun jutuista. Taidan tehä tästä ihan harrastuksen, et aina kun itellä on tällanen maailman paskin päivä ni käyn ees vähän yrittää piristää muita.

7 kommenttia:

Siiri kirjoitti...

ihana sanna <3

Sanna kirjoitti...

Ihana Siiri <3 Suosittelen kyllä tota ano-kommentointia, tuli niin hyvä fiilis että :)

Anonyymi kirjoitti...

Se mitä kirjoitit Skypessä, hyvä et varoitit...

<3 <3

L

Katri kirjoitti...

Oot kyllä ihana.
Ehkä mä alan kans harrastaa tota, koska mulle kans välillä iskee sellanen nykymaailmantuska päälle, että oksat pois!

Sanna kirjoitti...

Lulu - mä aattelin et on ihan syytä varottaa :)

Katri - ite oot ihanempi! Mut tosta tuli kyl tosi hyvä mieli, suosittelen - pari kivaa sanaa anona ni varmaan on aika ihana saada :) Joo, tää maailmantuska on ihan kauheeta :(

Soile kirjoitti...

Nyt muaki alko itkettää nuo 12-vuotiaat joiden arvontoihin kukaan ei osallistu! :( En varmaan uskalla mennä edes lukemaan niitä blogeja vaikka voisin jättää kivoja anon-kommentteja kun se on jotenki niin surullista.

Sanna kirjoitti...

Soile - Oi ei! Mä oon nyt vahingossa levittänyt surumieltä, kaikki joille oon vaahdonnu tosta on ollu ihan suruisia. Mut onhan se, tosi suruisaa. Suosittelen kyllä et vaikka vähän kipristäiskin niin käy ano-kommentoimassa, siitä tulee niin hyvä mieli, ja sitten vasta hyvä mieli tulee kun ne vastailee niin ilosesti :)