keskiviikko 28. syyskuuta 2011

The school is my oyster.

(paitti et mulla on ärsyttäviä ongelmia oyster-kortin kaa)

Kolme päivää jo takana ja ihan iloisena oon mennyt joka päivä koulutielle! Tänään oli vaan vapaapäivä, kävin mature student meet & greetissä (oon siis mature jopa viis vuotta ikäni valehtelevana...) mutta eihän siel ketään ollut. Olivat varmaan bingossa. Sain sitte ihan yksityissession tutor-oppilaan kanssa, mikä oli tosi kiva, sai vähän purettua mieltä kaikesta mitä tässä nyt on eilisen jälkeen ajatellut.

Eilen meillä oli eka course introductory meeting eli CIM. Niitä on kolme pakollista tällä viikolla, ja niillä läpikäydään tulevaa rupeamaa. Meidän ryhmä vaikuttaa aika yllättävän kivalta, pelkäsin jo pahinta pissislaumaa, meitä on noin 40, tyttöjä ehkä poikiin suhteessa 65-35 (tuleeko tosta sata?), ja tosi paljon ulkomaalaisia. Samassa ryhmässä on ne joilla on pelkkä Advertising&Marketing -tutkinto, sekä ne joilla on tuohon yhdistettynä jotain muuta. Mulla on Media studies, ja muilla oli vaikka mitä kivaa, journalismia, event managementtiä, PR:ää.. Mun lisäks media studiesia on vaan yhellä New Yorkista tulleella tytöllä. Se vaikutti ihan kivalta, vaikka sen ranteessa lukikin joku jumala-juttu.



Jännä miten ehkä vartin sisällä oli jo löytänyt kaks ensivaikutelman perusteella omanlaisinta tyyppiä joiden kanssa sit käytiinkin lounaalla. Ne on molemmat brittejä, ja omg, se toinen on MUA VUODEN VANHEMPI. Ette usko miten onnellinen olin (ja samalla vahingossa unohdin valehdella oman ikäni). Muutenkin ainakin ekan päivän perusteella ryhmä vaikuttaa aika yhteishenkiseltä, vai voiko tommosia sanoa ekan päivän perusteella. Course leader eli CL eli meidän koko tutkinnon läpi luotsaava "ryhmäope" oli silleen fiksu et ekat pari tuntia vaan tehtiin tutustumisjuttuja, ja aika kiitettävästi siinä saikin sanasen jos toisen vaihdettua monen kanssa.

Tää meidän CL on kyllä yks elämää suurempi tapaus! Ihan mieletön. Se on Romaniasta, nainen, ja muistuttaa tosi paljon mun romanialaista kämppistä (löydän tässä nyt romanialaiset ihan uudelleen kun ne ei notku Kalasatamassa): suora, rehellinen, sarkastinen, ja ihan mieletön huumorintaju. Se veti meiltä kyllä heti luulot pois, mikä on tosi hyvä. Että mitä tää ala parhaillaan ja pahimmillaan on, miten meidän kaikki teot nyt vaikuttaa tulevaisuuteen vuosien päästä, ja nyt pitäis jo samantien olla täydentämässä cv:tä kaikilla mahdollisilla aktiviteeteillä joita työnantajat haluaa. Ton tsemppaamana oonkin koko tän päivän vaan rekisteröitynyt eri paikkoihin koulussa ja katellut aikatauluja.

Mutta nyt on vähän hukassa-olo. Aluks mulle oli jotenkin selkeää et teen täällä myös maisteritutkinnon, nyt en oo enää varma. Se on paljon rahaa ja ainakin vuosi koulua lisää, eikä sillä välttämättä ole täällä niin väliä jos sun cv on muuten pro, eli oot tehny alalla tarvittavia asioita. Toisaalta Suomessa musta tuntuu et jos et oo maisteri, oot aika turha. Ei kyllä Suomeen paluu oo ihan päällimmäisenä mielessä, mut eihän elämästä koskaan tiiä. Tottakai mulla on aikaa miettiä tota ja muita juttuja vielä, mut vähän tuli uus vaihde eilisestä päälle. Olin esim. aatellut et nyt koulu on tärkeintä, ja ihan sama mitä työtä tekee kolme vuotta että saa rahaa. VÄÄRIN! Se koulun ohessa työskenteleminen pitäis jo olla alku-uraa. Onneks mulla on Suomesta toi melkein viis vuotta työkokemusta tältä alalta, mut eipä se kolmen vuoden päästä hirveesti välttämättä auta. Huoh.

Aattelinkin nyt alkaa semmoseks superärsyttäväks ylisuorittajaks (onneks koululla on terapiaa tarjolla, burnout ennustettavissa ennen maaliskuuta...) joka yrittää ehtiä tekee kaikkia. Mut tiiättekö, tää on nyt uus alku, loppuelämän eka päivä, ja mä haluan tätä. (Voitte vapaasti muistuttaa mua tosta lauseesta kun ylihuomenna itken että on scheissea.)



Huomenna onkin kolmas ja viimeinen pakollinen alustusluento, Siitä sitten Thames-risteilylle ja sitten on meidän laitoksen eli business schoolin pippalot.
Aattelin vetää kämnit. (jeesustelijoille tiedoksi että tuoppi maksaa 1.50 puntaa ja perjantaina mulla on vapaata)



Ainiinainiin, kuvituksena tässä käytin kämppisten mulle hommaamaa ihanaa Glee-kakkua. En muista oonko täällä maininnut miten älyttömän paljon (eli kahden tuotantokauden ostamisen verran) oon koukuttautunu siihen sarjaan. Kämppikset tuli maanantai-iltana koputtaa mun ovelle, kakku ja kukka ja skumppapullo kädessä laulaen. Oli aika liikkistä ♥
/Paitti voi terve nyt kun sain nää kuvat ladattua tänne niin ei nää nyt kyllä yhtään sovi tähän postaukseen. No olkoon kun kerran taas joutu tappelee niin paljo tän kanssa.

PS. Pahoittelut tosta koululyhenteiden ja enkkusanojen invaasiosta! Valitettavasti niitä varmaan alkaa tulla koko ajan enemmän, kun meille puhutaan noista lyhenteistä ja ite kun sisäistää ne niin alkaa pitää niitä ihan perussanoina. Se on ärsyttävää, tiedän, kuten sekin että käyttää finglishiä. Se vaan tulee kun käyttää kahta kieltä ja osa sanoista tulee vaan enkuks, en siis yritä nyt olla tosi stuck-up bitch (ha!) ja leikkiä hienoa ulkomaalaista. Kysykää jos joku ihmetyttää :)

5 kommenttia:

riri-peikko kirjoitti...

kyllä asiat selkiintyy tärkeintä vaan on että tykkäät olla siellä ainakin just nyt :) ihana kakku vaikka en tosta sarjasta niin oo kiinnostunu mut en ois arvannu että sä tykkäät siitä :O no se onkis aika suosittu.

Sanna kirjoitti...

:) En mäkää aatellu et tykkäisin siit, mut ykskaks yllättäen olinki ihan koukussa! Ah ihana.

Soile kirjoitti...

Sarkastiset ihmiset on parhaita!

Sanna kirjoitti...

Soile, oon ehottomasti sun kaa samaa mieltä - onneks niitä on ihan kiitettävästi ympärille eksynyt :)

Sanna kirjoitti...

Soile, oon ehottomasti sun kaa samaa mieltä - onneks niitä on ihan kiitettävästi ympärille eksynyt :)