Jee-päivä!

Hei murmelit,
ihan ekaks maailman isoin kiitos kaikista ihanista viesteistä täällä ja muualla eiliseen vuodatukseen liittyen ♥ Eilen illalla olin niin eri sfääreissä kuin mitä eilen aamulla. Se että sai muilta kuulla saman mitä ite oli ajatellut teki ne ajatukset "oikeiksi" ja tiiän nyt mitä teen. Tai no kukapa koskaan oikeasti tietäis mitä tekee...

Eilen onneksi ennen suurta työnmetsästystä ajattelin ohimennen perehtyä vähän mun koulunkäynnin ekoihin viikkoihin. Huhuh! Kalenteri täytty aika reippaasti, ja sitten lukkarikin pongahti meiliin.



Okei, koulua kolmena päivänä ei kuulosta paljolta, mutta aiai ne kurssikuvaukset. Meinas ihan hiki tulla kun niitä luki. Tosi paljon on semmosta mitä pitää ite/ryhmätyönä tehdä koulun ulkopuolella, mistä oikeastaan ihan tykkäänkin. Pari kuppia kahvia, hyvät musiikit taustalle ja yö on kiva viettää leikkien suurta ajattelijaa kun naputtelee esseitä menemään.



Harmittaa vähän kun heti tokan viikon perjantaina joudun olee pois koko päivän, mun lento Suomeen ystävän häihin lähtee kukonlaulun aikaan. Jos en saa ees yhtä lentoa sovitettua kätsästi lukkariin niin mitenköhän joku työ sitten... Nyt siis otan ihan iisisti nää ekat kuut, katon mitä toi koulu antaa myöden. Sitten kun tiiän mikä tää tilanne on niin alan miettii sitä työtä. Nyt vaan laitan yhden meilin paikkaan jossa haluisin olla töissä.

Mutta joo, jee! Nyt kun koulunalkuu on enää rapiat viikko aikaa, niin alkaa jännittää sekä hyvällä että huonolla tavalla :) Eiköhän tää tästä. Kuitenkin jos tällee hölmösti voi sanoa ni tavallaan elän unelmaani tässä nyt. Dindindin.



Seuraavaksi pari aivan rändöm-asiaa jotka haluan kuitenkin jakaa (huomasin etten oo niistä ennen blogissa sanonut ja jotenkin ne tuntuu tärkeiltä asioilta. Yeah yeah, I should check my priorities..)

- Ranskalaiset. Siis ihmiset, ei ne perunat. Mä en tykkää ranskalaisista. Pariisi on musta uskomattoman kaunis kaupunki, ainoo ongelma et se on Ranskassa eli siellä on noita ranskalaisia. Oon tavannut useita ranuja matkoillani ja ne on aina olleet ylimielisiä ja inhottavia. Mutta nyt! En tiiä mikä on muuttunut, koska mun hostelissa tutustuin aika moneen ranskalaiseen ja ne oli superkivoja. Ihan erilaisia kuin ennen; ne haki kontaktia muihin (aina ennen ne on lähinnä liikkuneet ryhmässä ja mulkoilleet muita) ja oli tosi ihania. Tutustuin yhteen ranskalaiseen tyttöön joka jäi tänne työharjotteluun, ja se on tosi ihana. Nykyisin mun ykkösinhokkeja on dormihuoneissa paneskelevat espanjalaiset. Tiättekö kun ne aina liikkuu jätkäryhmässä, ja sitten niiden mukana on se yks hapannaamamuijakaveri joka vaan kyttää sua niinku sulla roikkuis räkää nenästä?

- Mun koti. Tosiaan silloin kun muutin tänne ekan viikon lauantaina, niin sovittiin et kokeillaan testiviikko asua yhdessä ja katotaan miten kemiat kohtaa. Ne kohtas niin hyvin et 13h myöhemmin mulle kerrottiin ettei tartteta mitään testiviikkoja vaan voin ihan jäädä :) Että jos Suomessa asuntoasiat menikin loppuvaiheessa aika v*tun käteen niin täällä ne tuli ihan annettuina. Sillä mielellä multa on myös vähän hankala kysyä apua kodinmetsästykseen jos tänne muuttaa, mulla on no idea miten se oikeesti toimii.

Ja lopuksi vähän musiikkia!
Mulla käy usein niin et kuulen jonku biisin ja metsästän sen nimeä ihan tuskassa, ja ai että se tunne kun löytää oikeen biisin ja löytää sen Spotifystä ja lopulta MP3-soittimestaan. No yhen Musen biisin kuulin elokuun alussa Porisperen jatkoilla, tai olin siis kuullut sen ennenki mut nyt jäi vaivaa et mikä se on. Eilen, vihdoinkin, yli kuukauden metsästyksen jälkeen, mä löysin sen.
/Arg Musen videoita ei voi upottaa. No mut se on tää Plug in baby.

(PS. Ens vuoden Porisperen tunnuslause on V*tuttaa jo nyt. Pakko mennä!)